Pakkasta, aurinkoa, vettä, loskaa, lunta, aurinkoa.

Sitähän se kevät on. Matinpäivän jälkeen pitäisi tulla vielä 7 pyryä. Tai 8 tai 9, riippuu missä päin ennustetaan.  Nyt niitä pyryjä on tullut 7 ja yksi ehkäpyry. Kamalan vaikeaa tämä kesäntulon ennustaminen. Että mikä lasketaan pyryksi? Riittääkö muutama hiutale? Entä jos sataa lunta ja sitten se pitää muutaman tunnin tauon. Että onko se yksi pyry vai 2 erillistä? Sitten sanotaan "jos Matinpäivänä on kylmää, jatkuu kylmää vielä 40 päivää". Siltähän se näyttää, että vasta pääsiäisen jälkeen lämpenee. Että kyllä vanhakansa tiesi.

Hevoset ovat saaneet ulkoilla nyt ilman takkeja ja ovat varsin tyytyväisiä tilanteeseen. Varsinkin Louho, joka onnistui saamaan itsensä niin sähköiseksi, että kipinät vaan sinkoili kun loimia otti pois. Olen vielä yrittänyt panostaa parempiin takkeihin hevosilla, ettei mitään fleeceä olisi, vaan ihan oikeita toppatakkeja. Silti sitä staattista sähköä syntyi ja vaan Louholle. Siinä meinasi luottamus karista kokonaan, kun joka kerta hevoseen koskiessa tuli sähköisku. Olen jopa joutunut käyttämään satulaa joka ratsastuksella, kun jo selästä alas hyppääminen ilman satulaa teki välillemme kipinöitä. Hevosraukka. Tyttöhevonen taas pystyy käyttämään millaista takkia hyvänsä, eikä kerää yhtään sähköä itseensä.

Aina on aihetta juhlaan. Halti koira täytti 6kk ja siitä heti muutaman päivän kuluttua tyttöhevoselle tuli 5 vuotta täyteen. Piti ihan askarrella tötteröhatut ja juhlistaa tapahtumia. Tyttöhevosen kasvattaja hurautti juhliin kakku mukanaan. Olipa mukavaa vaan pulista hevosista ja koirista ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Tötteröhatuilla on myös ajatus totuttaa hevoset kaikenlaiseen ei niin tavalliseen. Osaavat sitten olla pelkäämättä, jos joskus satutaan kilpailuissa ruusukkeita saamaan.

Haltin kanssa käytiin ensimmäisissä match showssa pyörähtämässä. Lähdettiin vähän "soitellen sotaan" eli ei oltu yhtään harjoiteltu seisomista, saati juoksemista. Ajatus oli vain viedä koira uuteen tilanteeseen. Paremminhan se siellä väkipaljoudessa pärjäsi kuin minä. Heti ovelle oli joku jättänyt pari pikkukoiraa räkyttämään häkkiin ja jo siinä meinasi maalaiselta mennä käpy nenään. Ilmottautumisen jälkeen löysin itselleni hyvän nurkan, missä saatiin vähän sivummalta seurata tilannetta. Seuraamme lyöttäytyi valtavan kokoinen venäjän vinttikoira omistajineen ja olipa fiksu koira siillä naisella. Haltia hieman jännitti moinen jättiläinen, niin vinttikoira kävi makuulle ja ryömien tuli Haltiin tutustumaan. Siitähän se riemu alkoi ja kiemurrellen nujuttiin pitkin lattioita yhdessä. Koirat siis. Mitään mainetta ja kunniaa ei näyttelyistä herunut, mutta kokemusta senkin edestä. Täytyy jatkaa harjoituksia, sillä Halti murahti tuomarille. Tuli niin yllätyksenä, etten osannut edes reagoida asiaan.