Tuli taas aika hakea peräkärryllinen puita pellolta liiteriin. Hilma käyntiin ja pikkukärry mukaan. Puiden lastaus kyytiin ja isäntä lähti peruuttelemaan pihaa kohden. Siinä tuli sitten märkä kohta ja Hilma alkoi upota. Äkkiä takaisin ja uusi reittivalinta. Se ei ollut kovin hyvä vaihtoehto, sillä hetkessä Hilma humpsahti mahaansa myöten peltoon.Muutaman irrotusyrityksen jälkeen kärry irti ja risuja renkaan alle. Ei auttanut. Hetken matkaa nytkähti eteenpäin ja putosi takaisin. Tuumaustauko. Heinän myyjää hiukan nauratti, kun kerroimme tapahtuneesta.

Isäntä sitten seuraavana päivänä virittelemään puita ketjulla kiinni takarenkaisiin. Sinne solahtivat maahan kuin kuuma veitsi voihin ja HIlma upposi syvemmälle. Lisää puu ja ketjuvirityksiä ja virtaa akkuun. Virran saa kätevästi pellolle, kun ottaa omasta autosta akun irti, nostaa sen kottikärryihin ja ottaa vielä käynnistyskaapelit matkaan.

Ei jaksanut Hilma vieläkään nousta omin voimin. Takalana pirulainen oli unohtunut perään ja tuo mukavasti pientä lisävastusta. Piti soittaa naapurista "isoveli" apuun. Naapurille oli iskenyt noidannuoli, niin soitto vielä toiselle naapurille ja sieltähän se isoveli kohta huristelikin avuksi.

Muutamat liinat kiinni traktorien välille ja HIIOP! Pam, vetokoukun kiinnitys poikki. Uusi viritys ja vetoa. Ja sieltähän se HIlmakin pinnisti ylös, kun oli isoveli vetämässä. Mutainenhan tuo on seikkailun jäljiltä, mutta isäntä jo persurilla isoimmat savet huuhteli pois. Odotellaan siis pellon kuivumista.