Nuo pääsithän meni alkukesästä naapurintädin luo kesäsiirtolaan. Sen alueen tyhjäksi kaluttuaan muuttivat seuraavalle lohkolle juhannuksena. No nyt on nekin alueet kaluttu ja tein vanhaan peltoon uuden aitauksen. Sielläkin oli jos jonkinsorttista herkkuheinää tarjolla, vaan eivätpä pojat enää viihtyneet uudella alueellaan. Nuoriso-osasto päätti aloittaa karkailun. Onneksi eivät pitkälle ehtineet ja tulevat luo huudettaessa. Aitaan lisää korkeutta ja pässille tujaukset vettä niskaan. Tuntuu sähkö tehokkaammin. Paksu villa kun tuppaa eristämään sähkön eläimestä, eikä aidasta ole silloin mitään hyötyä. No lähdin käymään yönyli reissulla ja tietenkin tuolla yli 300km päässä ollessa tulee naapurilta kuvaviesti pässeistä että "tämmöisiä tapasin lenkillä, mihin toimitetaan?". Ohjeet naapurille, soitto isännälle ja toivotaan parasta.

No eihän ne perkeleet siinäkään aidassa enää pysyneet montaa päivää, kun ruoho oli selvästi vihreämpää aidan toisella puolella. Ja siellä oli myös toisen naapurin ryytimaa....Onneksi naapuri sattui huomaamaan pässien karkaamisen ja juuri ennen nukahtamista soi puhelin. "Pojat on karanneet". Ei muuta kun jotain riepua niskaan ja fillarin selkään. Otin pyörän, kun jäin siihe käsitykseen ettei tiedetä poikien sijaintia. Laitumen reunalle polkaistua oli naapuritäti jo saanut pojat houkuteltua takaisin aitaukseen. No siitä pojat suuliin sisään ja pikapikaa kotoa hakemaan lisää aitalankaa ja tolppia korotukseen. Siellä minä sitten väkersin kiiltävissä leopardikuvioisissa housuissa lisää korkeutta pässiaitaan hiukan ennen puoltayötä. Onneksi on loma ja kyläläiset lienevät jo tottuneen mihin vaan.

Aita tuli valmiiksi ja pässit sisään. Hetken nuoriso-osasto mittaili tilannetta ja aidan korkeutta. Peikko tuli jo moikkaamaan, kun vakoilin tilannetta peräkärryn takaa. Sitten ponnisti ensimmäinen pässinpää aidan yli ja loput perässä. Päätin tuoda pojat kotiin arestiin. Siinä sitten nuorten urosten kanssa tallattiin kylänraittia kuin ennenvanhaan konsanaan. Pojat sisään, heinää ja vettä perään ja vielä hakemaan auto laitumen reunalta. Oli muuten hieno sumu siinä puolen yön aikaan

Pässien kohtaloksi oli joutua (tai päästä) samaiselle vankilasaarelle, jossa viimekesäiset pässipojat asuivat. Toivottavasti eivät karkaa sieltä.  Tuumasta toimeen. Meidän vene on hieman isompi, kun se millä viimevuotiset vietiin. niin pieni merenkäynti ei haitannut. Yllättävän nätisti hyppäsivät laiturilta veneeseen. Sitten puksuteltiin reilu 10km ja tehtiin lähirannassa veneenvaihto. Saarella kun ei ole laituria, niin pitää mennä pikkuveneellä rantaan. Veneen vaihtokin sujui kivuitta joten noin metrinen rasti seinään, kun oivat niin kilttejä. Saaressa pojat lähtivät heti Peikon  johdolla tutkimaan herkkuapajia. Jos ensi viikolla on tyyntä, käyn kanootilla meloen poikia moikkaamassa. Kesäpaimen lupasi mennä seuraavana viikonloppuna mökille poikien seuraksi.