DSC06852.jpg

Tiedättekö sen tunteen, kun tekemättömiä töitä on jonossa odottamassa? Viuhdot matalalentoa ees taas ja huomaat ympärilläsi miljoona tekemätöntä asiaa, Keskikokoiset villakoirat näykkii sisällä nilkkoja, kun et ole ehtinyt luoda silmäystäkään imuriin, saati ostaa niitä pölypusseja. Illalla kun vihdoin ehtii sisään, kaatuu suorilta jaloilta sänkyyn vaan herätäkseen seuraavan päivän säntäilyyn. Jossain vaiheessa mikään ei pysy enää käsissä, eikä ajatus kasassa. Tuntuu että koko maailma kaatuu päälle. Silloin toiset lähtee minilomalle, jotkut taas riipaiseen pullon tai pari neuvoa-antavaa kitusiinsa, jotkut käy psykiatrilla. Minä menen metsään ja laskeudun ruohonjuuritasolle.

DSC06819.jpg

Tämän (ja monen muun asian) vuoksi minä tarvitsen koiran tai pari. Kun minulla on taipumus jäädä ihmettelemään ja tutkimaan kaikkea pientä. Kuten nyt vaikka karvamatoa asfaltilla. Se näyttää hukan erikoiselle, kun aikuinen ihminen konttaa keskellä tietä karvamadon perässä. Mutta kun siinä on mukana koira, joka "muka" ihmettelee matoa, niin eihän se enää näytä lainkaan niin erikoiselle. Eihän? Ja eihän se haittaa, jos koira ei ole lainkaan kiinnostunut siitä karvamadosta?

DSC06825.jpg

Jos tutkimusretki ulottuu vain oman farmin alueelle, saa koirien lisäksi myös muita apulaisia. Koko laumahan se mukana kulkee. Ja syö kukat ja pelottelee perhoset. Tulee ne sitten muillekin retkille mukaan. Kuten marjametsään ja naapuriin kahville.

DSC06831.jpg

Ötökät on oikeasti aika hienoja. Ja läheltä katsottuna myös melko vaarallisen näköisiä otuksia. Ilmankos hieman pelkäänkin koppakuoriaisia. Tai oikeastaan vaan lentäviä sellaisia. Silloin kun ne mönkii maassa, niitäkin on kiva seurata.

DSC06860.jpg