Eilen oli taas ravintolapäivä ja pop-up maalaisravintola Kukkokiekuu oli jälleen menossa mukana. Tällä kertaa sain avuksi superkokkiystävän, joten homma helpottui kummasti omalta osaltani. Tai no, melkoista matalalentoa tuo edellinen viikko silti oli. Ravintolapäivän järjestäminen kun tarkoittaa nurkkien siivousta sen ruuanlaiton ohessa. Piti haravoida viimeiset kasat tunkiolle, istuttaa kukkaset ja muut kasvikset, rakentaa väliaikaislaidun, siirtää lampaiden katos, siivota ylimääräiset roinat pois pihasta ja siistiä vielä piharakennukset talven jäljiltä. Perjantai-iltana piti jo ottaa vähän juoksuaskelia, että ehti saamaan kaiken valmiiksi. Aamulla sitten vielä tuoreet sämpylät tulemaan (joista tietenkin ensimmäinen satsi epäonnistui), pöydät ja tarjoilupöydät paikoilleen. Koivun- ja tuomenoksia maljakoihin ja lampaantaljat pyllynalusiksi.

Väkeä kävi ja lohisoppa teki kauppansa. Kanat ottivat tilaisuudesta taas kaiken irti ja kiersivät pöydästä toiseen kerjuulla. Eläimiäkään ei väenpaljous haitannut, vaan vetivät oikosenaan sikeitä aitauksessa. Osaisipa itsekin ottaa niin rennosti. Poni hevoskaverinsa kanssa tuli viikonloppukylään ennen varsinaisen laidunkauden alkua. Ponista oli varsin epäreilua, kun hänen pässikaverinsa Peikko joutuu nyt olemaan toisella puolella aitaa. Kovasti huutelee Peikon perään ja yönsä viettää Peikon aitauksen vieressä. Isompi hevonen vielä hieman jännittää lampaita, mutta Poni tahtoisi kovasti liittyä lampaiden laumaan.

Koirat saivat kovasti kehuja, kuinka kilttejä ovat. Paljon kyseltiin kanoista, minkä rotuisia ovat ja hämmästeltiin tipujen rohkeutta. Kukon koko yllätti monen. Luulivat sitä joksikin jättiroduksi, vaikka tavallinen maatiaiskukko tuo on. Yksi vieraista kertoi aikoinaan kasvattaneensa rygja-lampaita ja epäili kovasti meidän lampaiden rotua. Ei millään uskonut, että suomenlammas voi olla niin lihaksikas. Yritin ehdottaa, että ovat vaan lihavia.. Mukava tapahtuma, jälleen kerran. Rikastumaan tällä ei pääse, mutta tärkeintä on että kokki sai omansa pois. Minulle jäi sitten runsaasti ruokaa ja herkkuja, joten ei valittamista.

Nyt on ravintola taas purettu muutamaksi kuukaudeksi ja on aika ottaa hetki rennosti. Nautiskella auringosta, kesästä, lämmöstä, eläimistä ja siitä että on löytänyt paikkansa maailmassa. Tälläisten hetkien takia sitä jaksaa ne talven räntäsateet ja pakkaset. Ajattelen olevani etuoikeutettu, kun saan elää sellaista elämää, kun haluan. Samaa toivoisin kaikille muillekin. Eläkää ja antakaa muiden elää miten kukakin tahtoo.