Olen tämän viikon ollut talvilomalla. Kuten tavallista, olin tehnyt itselleni kilometrin mittaisen tehtävälistan. Arvatkaa vaan, onko niistä puoliakaan tehty?? Ei, mutta olen ollut reipas ja käynyt ainakin 3-lla kaverilla kylässä. Se on jo aikamoinen saavutus! Tietenkään mihinkään ei mennä vaan kaffittelemaan, vaan vierailulla pitää olla tarkoitus. (teenköhän ihan itse elämästäni suorittamista???) Ensimmäinen vierailu suuntautui liki naapuriin. Siellä oli naapuri muksahtanut hevosensa kyydistä toistamiseen ja alkoi vähän jännittämään. Pitäisikö se astuttaa, tamma kun on? Entäs kantakirjaus? Joo, tuumasta toimeen ja vieraan hevosen kyytiin kokeilemaan, millainen lihalinko on tällä kertaa kyseessä. Jos sitten alkaisi satunnaisesti treenailemaan kantakirjaus mielessä. Kiva, herkkä, hieman hätäinen mutta muuten mukava tamma. Hiukan siinä pyörittiin tarhassa. Kokeiltiin suoristamista, asettumista, taipumista ja väistöä. Eli kuinka perusohjaimet toimii ja löydetäänkö yhteisymmärrys. Ei mitään hätää tämän kanssa. Omistajalle kotiläksyksi löytää hitaampi ravin tahti maastossa ja siitä jatketaan.

Sitten päätin alkaa huovuttamaan, sillä tehtävälistassa oli moinen kohta. Parit tossut ja 2 pyllynalustaa. Onnistui muuten yllättävän hyvin, vaikka tuon pesukoneen kanssa on aina vähän jännitystä, mitä sieltä tulee ulos. Villaa tuntui tursuavan joka pussista ja laatikosta, joten päätin myydä osan villoista. Pestynä ja karstattauna tietenkin. En taaskaan ajatellut mihin ryhdyin. 5kg pitäisi nyt pestä ja karstata villaa. Eihän siinä pesussa iso homma ole, liottaa vaan ja huuhtelee, mutta se kuivatus. Eihän villa kuivu sitten millään. Se pitää levittää verkon päälle hyvin ohueksi kerrokseksi aurinkoiseen ja tuuliseen paikkaan. Siltikään se ei kuivu näillä lämpötiloilla edes päivässä. Nyt sitä pestyä villaa on sitten joka paikassa roikkumassa erilaisissa pusseissa ja verkkojen päälle levitettynä. Sitä mukaa kun saan osan kuivattua, saa kantaa uutta tavaraa kuivumaan.

Lammaslapsetkin sai vihdoin ja viimein korvamerkit ja siinä samalla nimet. Jostain syystä korvamerkkien tulo kesti todella kauan tänä vuonna. Se onkin aina oma projektinsa tuo korvamerkkien laitto. Lammas ei millään olisi niin kauaa paikallaan, että saa nipsaistua merkin oikeaan kohtaan, vaan ravistaa päätään hullun lailla. Koita siinä sitten olla osumatta verisuoniin.. Uuhista tuli Vilma,Miina ja Maija. Pässit kulkevat nimillä Niilo, Einari ja Kalle. Sitten Poni lähti takaisin kotiinsa  ja Söpö-vuohi tuli tilalle. Farmin rauha rikkoontui ja täysi kaaos taas päällä. Söpö, vaikka pieni vuohi onkin, pitää kyllä puolensa ja päätti kerrasta pistää Peikko-pässin nippuun ja pakettiin. Siis vuohi pois pihatosta viereiseen pikkuaitaukseen ja Peikko jäi yksin pihaton puolella. Aamulla kaikki ok, kunnes vuohi keksi että pässillä on paremmat oltavat. Söpö murtautui pihattoon ja jahtasi pässiä. Siinä ei auta muu, kun pelastaa pässi vuohen sarvista, siepata vuohi liekaan ja palauttaa vähin äänin takaisin naapuriin.

Ratkaisu ongelmaan. Uuhet karitsoineen muuttaa pihattoon ja Peikko pikkuaitaukseen. Syyskaritsoja välttääksemme Peikko saa olla yöt sisällä, kunnes muuttaa pikkupässien kanssa toiselle laitumelle. Uusi järjestys onnistui paremmin kun olisin uskonutkaan. Uuhet asettuivat kiltisti pihattoon ja Peikko rauhoittui sisälle. Loistava tilaisuus keritä pässi. Tuosta kuvasta näkee, kuinka likaiseksi lammas puolessa vuodessa tulee. Peikon kerintään ei mennyt kuin puolisen tuntia, niin helppo villa tällä on. Ainut vaan, että nautinto oli jo sitä luokkaa, että meinasi siinä ohimennen astua minutkin.