Kuten olette varmaan jo huomanneet, Farmilla juhlitaan aina hiukan erikoisesti. Tässä muutaman juhlapäivän tapahtumat.

Keijon päivä

Hiphurraa! Farmin oman kylän kansallispäivä! Pitkä tarina, mutta menköön. Joitain vuosia sitten napurin lasten ollessa pienempiä, he tapasivat kysellä "kuka tuo on? ". Naapurin rouva ei aina jaksanut tarkistaa ohikulkijaa ja väitti kaikkien olevan Keijo. (kyllä, kylällä asuu myös Keijo). Riittävän moneen ihmiseen vastattuaan samalla nimellä, alkoivat lapset epäillä. "Äiti! Ei se voi olla Keijo, kun se on nainen." Naapurin lady ei tästä huomiosta hätääntynyt, vaan ilmoitti ohikulkijan olleen Keijon muija. Tästä lähdettiin pohtimaan, kuinka paljon helpompaa olisi, jos kaikkien miesten nimi olisi Keijo ja naiset sitten olisi esim. Virtasen Keijon muija. Jos ei ole miespuolisoa, on "Keijoton". Jos taas on haku päällä, on "toistaiseksi Keijoton". Sitten jos puoliso tai kumppani asuu muualla, on se "toisen kylän Keijoja".

Tämän vuoksi kylän kansallispäiväksi Ladyjen kesken määräytyi Keijonpäivä. Silloin otetaan töistä vapaata (ainakin muutama tunti) ja järjestetään juhlat. Jollei muuta, niin ainakin kakkukaffet juodaan Keijonmuijien kesken ja toivotellaa toisillemme hyvää Keijonpäivää. Myös Keijot ovat tervetulleita näihin kekkereihin, vaikka useimmat Lady-retket vietetään naisten kesken.

Matin päivä

Mitä sää Mattina, sitä se on heinäkuussa. Jos Matin päivänä on kirkasta, tulee 7 pyryä vielä ennen kesää. Jos taas Matinpäivänä sataa, saadaan noille 7 pyrylle vielä 7 vähäpyryä jokaiselle. Eli matinpäivää odotetaan kuin kuuta nousevaa ja sinä päivänä tarkkaillaan säätä ahkerasti. Tänä vuonna sattui aurinkoinen, mutta tuulinen keli. Sopii oikein hyvin, sillä ensi kesän heiniä olen jo valmiiksi jännittänyt. Pyryt merkitään ylös kalenteriin, jotta voidaan laskea milloin kesää sopii odotella. Yleensä tämä pyry-ennustus on pitänyt hyvin paikkansa. Ainoa vaikeus täällä länsirannikolla on, ettei ole ihan varmaa mikä lasketaan pyryksi? Käykö vaakasuorassa tuleva räntäsade? Pitääkö maan olla pyryn jälkeen valkoinen?

Karkauspäivä

Meillä karkauspäivä oli muutaman päivän peruskalenteria myöhemmin. Siivoilin koirien kanssa tallia, kun taas kerran Halti livahtaa näkyvistä. Johan se 3kk ehtikin olla karkaamatta. Kylällä tyttökoiralla on ne päivät ja haju kantautuu meille asti. Gps-seuranta päälle, Lilli mukaan autoon ja puhelinta kytäten koiran perään. Tuossa yepzonissa kestää aina hetken, ennen kuin löytää lähettimen signaalin. Kaasu lattiassa siis koiran perään. Ei ole kaukana, n 500m, mutta matkaa pientä metsäautotietä. Ihan en perään asti ehtinyt ja autolla ei tuosta läpi pääse, niin sitten juostaan jokunen sata metriä pienessä hangessa takaisin autolle. Auto ympäri ja toisesta suuntaa vastaan. Ehtii pirulainen kaartaa taas toiselle metsäpolulle auton kuullessaan. Perkelettä hokien taas toiseen suuntaan koiraa vastaan. Nyt saan sen alle 100m päähän itsestäni ja koira piilottelee metsässä. Vaikka positiivisella olen muutenkin tuota yrittänyt koulia, olen aina karkaustilanteissa joutunut koiraa kehumaan. Siis se on aina joko ehtinyt ennen minua kotiin tai tullut kutsusta luo. Eli toiminut kuten pitääkin, eikä silloin voi vihainen olla. Nyt ensimmäistä kertaa yhytän koiran karkuteiltä eli saan ns. rysänpäältä kiinni. Olen vihainen. Ehkä liiankin. Niskaperse-otteella koira autoon, kotiin ja metriseen naruun kiinni ovenpieleen. Pakko lähteä pois, kun kiukuttaa.

Naapurilta haen samalla reissulla leipiä hevosille. Hiukan jo tyyntyneenä ajelen kotiin ja ihastelen toisen naapurin nättejä hevosia. Jarrut pohjaan. Ne oli meidän hevoset! Auto parkkiin ja kaivelemaan jotain narua hevosen talutukseen. Yksi meni jo sille koiralle, mutta onneksi hevosihminen osaa aina varautua retkellä oleviin eläimiin ja kuljettaa autossaan epämääräisen määrän erilaisia tavaroita. Toinen hevonen kiinni ja toinen juoskoon vapaana mukana. Kotona on hiljaista. Lampaat on karanneet takaisin sisälle omaan kämppäänsä ja se alkuperäinen karkulainen kyhjöttää ovenpielessä.

Parempi pitää kaikki eläimet visusti lukittuna rakennuksiin.