tiistai, 20. kesäkuu 2017

Ravimatka

DSC03948%20%281%29.jpg

Ylämäki alamäki oottaa raviväki, lähtöä toista jo haikaillaan. Tehhään kunnon toto vaikka köyhä meil on koto, köyhinä kuollaan jos aikaillaan....

Emäntä otti pienen irtioton Farmiin ja kävi moikkaamassa opiskelukavereita "muutaman" vuoden takaa. Alunperin samaan retkeen piti yhyttää yhden hevosen katsominen ja kokeilu, mutta tamma perhana ehti mennä kaupaksi ennen kuin ehdin paikalle. No, etsintä jatkuu. Pitäisi vaan ensin päättää, millaisen hevosen haluaa. Nyt se ajatus alkaa jo kasaantua ja muutama kriteeri on saatu asetettua. Suomenhevonen sen olla pitää. Ja tamma. No ruunakin menee jos oikein kiva löytyy, mutta ajatus varsasta on istutettu takaraivoon. Ei heti, mutta ehkä sitten joskus... Ajolle saisi olla opetettu, niin saisi nuo kärryt ja reen käyttöön. Louhon perään kun ei mitään kulkupeliä uskalla ainakaan vielä laittaa. Nauroimme, että pitää siinä matkalla katsella näkyykö hylättyjä hevosia jossain pellolla. Jos näkyy, niin voi ne parhaimmat sitten keräillä paluumatkalla. Aika heikosti oli hevosia tien varsilla, mutta lehmää ja lammasta kyllä näkyi. Ja näkyi jokunen hevonenkin, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi huputettuja (loimitettuja), joten lienevät epäkuntoisia tai käytöstä poistettuja.

DSC03999.jpg

Samalla retkellä tuli käytyä Mustilan arboretumissa. Onneksi maltoin pitää lompakon kiinni, enkä ostanut koko taimimyymälää tyhjäksi. Mutta oli se hieno paikka! Sain heti valtavan innostuksen rakentaa oman puiston ja istuttaa puuta ja kasvia ympäri farmin tiluksia. Heti kotiin päästyä lähdin tutkimaan, mihin oman arboretumin perustaisin ja tiluksia kierrellessä tajusin, että minullahan on jo ihan täydellinen puistikko tässä olemassa. No, ehkä se muutamaa erikoislajiketta kaipaa, mutta monimuotoisuudesta ei ole puutetta.

Palataanpa noihin raveihin vielä. Siellä sattui ikävä tapaus, kun yhdessä lähdössä hevonen kuoli radalle. Itse en tapahtumaa nähnyt, kun olin juuri varjossa viilentymässä, mutta harmillinen tapaus. Tästä on nyt paljon kirjoiteltu lehdissä ja mitä hullumpia kommentteja ihmiset kirjoittavat. Että muka ravihevonen juoksee pelon vallassa piiskaa karkuun ja eläinrääkkäystä koko touhu. huh huh. Eipä taida nämä kirjoittelijat tietää, että se hevonen nauttii siitä juoksemisesta ja hevosta ei pysty pakottamaan moiseen touhuun. Ne ketä ei huvita juosta kovaa, niin ne ei juokse. Pistävät sitten vaikka maate kärryjen eteen jos homma ei kiinnosta tai pelottaa liikaa. Sairaskohtauksia tulee ihmisillekin ja moni ihmisurheilijakin on kuollut kesken suorituksen. Surullisinta mielestäni oli, kun heti hevosen kaaduttua lähti se valtava ihmismassa valumaan mahdollisimman lähelle tapahtumapaikkaa. Tiedä sitten, oliko kyseessä vaan hinku nähdä kuollut eläin vai mikä.

DSC04010%20%281%29.jpg

Täällä kotonakin on taas tapahtunut. Vihdoin ja viimein Hiili-kana sai omat tipunsa. Viikko sitten kuoriutuivat ja nyt on jo kova tohina päällä. Yöt vielä viettävät häkissä, mutta päiväksi pääsevät valtaamaan koko kanalan. Yksi tipuista on superhieno väritykseltään. Sellainen ruskeankirjava jolla on rasti kuvio päässä ja silmien ympärillä mustat pisarat, ihan kuin olisi kajaalia vetänyt reilulla kädellä. Jännä nähdä millaiseksi sitten sulkauduttuaan muuttuu. Kauemmalle laitumelle tuli kaksi hevosta lisää ja nyt heitä on siellä yhteensä 4. Hyvin laumautuivat ja nukkuvat pötköllään koko porukka. Sitä on aina mukava katsoa, kun hevonen viihtyy laumassa. Näinä päivinä pitäisi vielä yhden laidunhevosen saapua ja muutaman viikon kuluttua Prinssi-poni muuttaa takaisin kotiinsa.

tiistai, 6. kesäkuu 2017

Laidunkausi avattu

DSC03542.jpg

On kuulkaa todella outoa, kun pihassa ei ole kuin muutama eläin. Mitenkähän tähän tottuu? Että ikkunasta ei näy yhtäkään hevosta, vaikka kuinka vahtaisi. Jos oikein tarkkaan katsoo, saattaa nähdä vilauksen Värisuorasta eli pienenpienistä pässipojista. Siellä ne kolme nyt viipottavat keskenään isolla pellolla. Viime viikolla oli se kamala päivä (ainakin pässien mielestä) kun heidät erotettiin emistään. Ensin pojat muuttivat talliin yöksi ja uuhet lähti naapuriin niittohommiin. Samassa rytäkässä sain vihdoinkin laitettua pojille korvamerkit, kun tuo käsi alkaa vähitellen toimia. Ja sitten vielä ruutattiin suuntäydeltä pahaa matolääkettä. Oli siinä shokkia kerrakseen pienille pässipojille. Jokusen päivän kuskasin uuhia yöksi kotiin, että saadaan madot poistumaan lampaista ennen varsinaiselle laitumelle laskua. Ja pitihän niitä vähän lypsääkin, etteivät saa utaretulehdusta ja helpottuu olokin hiukan. 'Maidosta meinasin ensin tehdä pannaria, mutta  jotenkin se maito sitten päätyi pakastimeen odottamaan innostusta saippuan tekoon.

DSC03528.jpg

Kesälaumat alkaa pikkuhiljaa muodostua. Louho ja Prinssi on tuossa lähes keskellä kylää omalla laitumellaan. Ennen juhannusta saavat sinne vielä yhden hevoskaverin. Muutama päivä sitten kävin ujuttamassa myös uuhet samaan peltoon ja heidän seuraksi tulivat naapurin Lempi-lammas ja Teppo-vuohi. Olipa iloinen jälleennäkeminen Lempillä ja Elvillä. Kävellen lähdettiin Ainon ja Elvin kanssa kohti laidunta ja matkalla sitten näkivät Lempin ja Tepon. Lempi juoksi heti Elvin luo, nopea nuuskiminen ja siitä sitä sitten lähdettiin yhdessä kirmaamaan koti kesälaidunta. Hauskaa miten selvästi tunnistivat toisensa vaikka pitkä talvi on ollut välissä. Sinne ne nopeasti sopeutuivat laumaansa ja hevosetkin vaikuttavat rennommilta, kun lauma on kasvanut suuremmaksi. Eilen aamulla kun kävin heitä katsomassa, makasivat kaikki oikosenaan pitkin peltoa. Iso lauma tuo turvaa.

Ensimmäiset kesähevosetkin ovat saapuneet. Pieni vanhushevonen 29v ja hänen poniseuralaisensa. Heidän kaverikseen saapuu vielä ensi viikolla kaksi lämpimämpää verta olevaa kaveria. Siinä ne tämän vuotiset kesäasukit sitten ovatkin. Yhtään vierasta ei ole koko kesää, vaan lomailevat meillä lyhyempiä pätkiä. Loppukesästä pitäisi taas hankkia uusi kavioeläin, sillä Prinssi-poni lähtee takaisin kotiinsa varsan seuralaiseksi. Olenkin vakaasti miettinyt oman ostoa, sillä ylläpitohevonen on aina jonkun muun oma. Vaikka nuo meillä ylläpidossa olleet ponit ovat olleet varsin mukavia ja mutkattomia, on niissä aina se riski, että omistaja tahtookin omansa kotiin heti ja nyt. Sitten jäisi Louho ihan yksin ja kiireellä hevosen ostosta ei tule mitään. Sitä ottaa sen ensimmäisen vastaantulevan, eikä tee hankintaa ajatuksella. Tokikin Louho hetken pärjää lampaiden kanssa, mutta tarvitsee tuo kuitenkin lajiseuraa. Lammas kun puhuu eri kieltä, kuin hevonen.

DSC03545.jpg

Hunajan tiput ovat jo vaikka kuinka suuria! Puolet on kanoja ja toinen puoli sitten kukkoja. Yllättävän hyvä kanaprosentti, kun yleensähän niitä on 9 kukkoa ja 1 kana. Kanat jäävät kaikki meille itselle ja kukkopojille täytyy yrittää etsiä uutta kotia. Hiilillä on vielä viikko jäljellä haudontaa, kunnes sieltäkin pitäisi alkaa kuorista rapsahdella tipuja. Täytyy pitää kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että hautominen olisi onnistunut ja Hiili saisi edes muutaman tipun huollettavakseen. Hiilin tipuista on tarkoitus jättää kukko itselle, kun erisukuisia munia alle laitoin. Meillä kävi niin, että Haades-kukko joutui pölkylle. Oli alusta asti hieman turhan vahva asemastaan ja häkin ulkopuolelle päästyään alkoi uhoamaan ihmisille. Muutaman kerran varoitettiin kukkoa liiallisesta röyhkeydestä, mutta varoitukset eivät menneet perille ja hänestä tuli sitten patakukko. Agressiiivisia kukkoja ei meillä pitkään katsota.

DSC03511.jpg

Laivakissa Hilja tarkastamassa alusta vesille laskua varten

 

maanantai, 5. kesäkuu 2017

Aitaamisvimma

AITAAMISVIMMA
Sairaus joka iskee lähinnä ruohonsyöjien omistajiin.
Taudin puhkeamisaika on yleensä toukokuussa ja oireet pahenevat kesäkuun lähestyessä. Aitaamisvimman ensioireet näkyvät lähinnä tolppien ja aitanauhan levittäytymisenä autoihin ja pihamaalle. Pienestä aitaamisvimmasta ei kannata kovasti huolestua, sillä oireet yleensä poistuvat kun aitaamisvimmassa tehty aitaus saadaan käyttöön. Mikäli kevät etenee hitaasti (kuten tänä vuonna), oireet saattavat paheta. Tällöin pahaan aitaamisvimmaan sairastuneelle jää aidanteko päälle ja hän omien alueiden lisäksi aitaa ohimennen myös naapureiden pellot. Muuta haittaahan tästä ei ole, kuin että naapurisopu saattaa hieman kärsiä. Taudin kroonistuessa, on aitaamisvimmaan sairastunut melko ovelakin liikkeissään. Illan hämyssä hän hiippailee aitatolpat kainalossa pitkin lähipeltoja ja mittailee heinänkasvua samalla, kun vetää aitalankaa parhaille heinäapajille. Tautiin ei ole muuta lääkettä, kuin tuoda jo aidatuille alueille joitakin ruohonsyöjiä. Siinä vaiheessa, kun aitaamisvimmaan sairastunut seisoskelee tekemänsä aidan portilla seuraamassa ruohonsyöjien laiduntamista, on paraneminen jo alkanut.
ps. taudin pahenemista epäillessä kannattaa kutsua aitaamisvimmaan sairastunut kahville ja haastatella häntä jo aidatuista alueista, jolloin voi helposti selvittää onko tauti normaalilla tasolla, vai joko ollaan menty pahempiin oireisiin

DSC03559.jpg

No minulla tuo aitaamisvimma jäi pahasti päälle ja tulin ohimennen aidanneeksi myös yhden väärän laitumen! Olen siis sopinut lisälaitumien käytöstä yhden naapurin kanssa ja siitä on tehty ihan kirjallinen sopimus karttoineen kaikkineen. Vaan ei, jostain syystä olin saanut päähäni, että yksi sopimuksen laitumista olisi sellainen, jossa olen ennenkin hevosia nähnyt. Hiki hatussa ja kamalalla kiireellä vedin sinne tolppaa ja nauhaa, että ehtii valmistua ennen kesähevosten saapumista.Samana aamuna, kun ensimmäisten kesähevosten pitäisi saapua illalla käväisin toisessa naapurissa ja tuli siellä tuo aitaaminen puheeksi. Hmmmm totesi naapuri ja varmisti vielä, että puhumme samasta lohkosta. Se ei taida nyt olla oikea laidun.... Äkkiä viestiä sopimuksen toiselle osapuolelle ja KYLLÄ! olen aidannut väärän pellon. Olipa noloa. Mutta onneksi olin vasta aidannut, enkä ehtinyt viedä sinne hevosia. Äkkiä sitten sinne oikealle laitumelle katsomaan langat kuntoon ja tolpat suoriksi. Huh, ennätin hyvin ennen kesäasukkaiden saapumista.

 

 

maanantai, 15. toukokuu 2017

Joko lämpenee??

DSC02966.jpg

Käsi on vapautettu kantositeestä, HURRAA! Ja nyt sitä sitten saa heilutella joka suuntaan, mutta voimaa ei saisi käyttää. Kyllä helpotti montaa asiaa, kun saa taas käyttää oikeaakin kättä. Vaan eihän se käsi mitään käskyjä kunnolla ota vastaan. Ei nouse sinne minne pitäisi, laajemmat liikkeet vihloo olkapäätä ja lääkkeitä kuluu taas. Mutta kai se siitä, kun alkaa pikainen aitojen rakennus. Hevosille aitasin jo pienen lohkon tuosta pihalaitumesta, että pääsevät etsimään muutamaa vihreää kortta. Ja jos ei löydy, niin on ainakin tilaa juosta.  Lampaatkin ovat päässeet ulkoilemaan pikkuaitaukseen. Heillekin pitäisi aidata pala laitumesta, että pääsevät pässipojat harjoittelemaan mitä sähkö tarkoittaa.

DSC03183%20%281%29.jpg

Hunajan tiput ovat jo kovin vilkkaita ja piipittäen juoksentelevat ympäri kanalaa. Siinä sitä onkin emokanalla hommaa, kun yrittää pitää lapset pois muiden luota. Hunaja näyttää lähinnä metsolle, niin pörhöllään kaikki sulat ovat pyrstöä myöten. Muilla kanoille ei siis ole mitään asiaa tipujen luo. Paitsi Hunajan hautoneella Lumialla. Mummokana saa tulla katsomaan tipuja, eikä hänelle pörhistellä ollenkaan. Ihmeelllisiä ovat kanojen suhteet. Että se pieniaivoinen eläin osaa yhdistää yhden kanoista omaksi emokseen, vaikka kuoriutumisesta on jo useampi vuosi. Aikuiset kanat on jo vapautettu häkkiin nauttimaan auringosta. Uusi kukkomme Haades heräsi ulkoilun ja auringon myötä kukoksi. Esittelee pesiä kanoille, tarjoilee ruokaa ja vihdoin keksi myös seksin eli peukut pystyyn, saa nähdä tuleeko taas tipuja. Himohautoja Hiili on taas läsähtänyt pesään. Toivotaan nyt, että hän saisi edes yhden tipun aikaiseksi. Onhan sitä jo moneen otteeseen yritettykin. Ainut vaan, että Hiili oli kanoista ainut joka munii, että täytynee taas lähteä kauppaan ostamaan syömämunia. Kun ottaa omat kanat, niin munia kuulema tulee ovista ja ikkunoista. Paskat, sanon minä. Jos ne ei ole tauolla tai jo liian vanhoija, niin sitten ne hautoo, hoitaa tipuja tai on vaan huvikseen munimatta.

DSC03049.jpg

Käden vapauttamisen myötä sain taas luvan ajaa autoa ja mikä parasta, kiivetä hevosen selkään. Koska noiden omien kanssa ratsastaminen ei aina suju kuin tanssi, päätin kokeilla kyytiin kiipeämistä vähän turvallisemmalla yksilöllä. Kaverilta löytyi vanhempi kivitalonkokoinen herrasmiesruuna, joten sinne siis. On se kumma, miten tietyt asiat tulee selkärangasta, eikä suinkaan käskynä aivoista. Todellakaan tuo käsi ei nouse, no hyvä jos oman naaman korkeudelle käskystä, mutta kun tuli aika nousta satulaan, löysi oikea käsi paikkansa sieltä satulan päältä. Meni sinne ihan itsekseen, ajattelematta. Hyvin sitä pystyi liikuttamaan ne pienet liikkeet, mitä kiltin hevosen kanssa vaadittiin, mutta melkoisen säryn sai aikaiseksi. Eli ihan vielä ei ole aika stuntratsastuksille. Omat ja villit vieraat saa vielä odottaa hetken parantumista.

DSC03141.jpg

Niin, tuo Louho-hevonen alkaa olla tylsistynyt. Hän on opetellut erilaisia solmuja tässä loman aikana. Eikä suinkaan ole opetellut tekemään niitä, vaan avaamaan. Nyt aukeaa jo hienosti monenkertaiset umpisolmut ja osaapa ruuna jo avata lukitut vetosolmutkin. Vaikken ole yrittänyt pitää mitään kovin tarkkaa aikatauilua heidän elämässään, niin kyllähän hevosen ainakin omasta mielestään pitää päästä ulos viimeistään seitsemältä aamulla. Ja tulla talliin kahdeksan jälkeen, vaikka ulkona olisi vielä heiniäkin jäljellä. Jollei palvelija ole ymmärtänyt hevosen tarpeita, tulee hevonen itse ilmoittamaan, että NYT olisi aika. Avaa siis portit ja siirtyy tähän etupihalle. Tänä aamuna Santeri-koira tuli herättämään, mikä on poikkeuksellista. Santeri kyllä yleensä nukkuisi vaikka kuinka pitkään, ennemmin meillä Minttu-koira herättelee aamupissalle. Asiasta se koira herätti. Siellä taas seisoo hevonen etupihalla. Poni onneksi oli pysynyt karsinassaan. Kovin huolissaan en vielä tuosta karkailusta ole, kun ei se pihaa pidemmälle lähde ja huuutaessa tulee laukaten luo.

 

keskiviikko, 26. huhtikuu 2017

Takatalvi

Toisaalta onni, että tuli tämä takatalvi. Tai se mikään takatalvi ole, kevään ja kesän tulo vain pysähtyi. Siksi onni, ettei minulla ole niin suurta houkutusta tuonne pihalle kraappimaan nurkkia ja valmistelemaan kesää. Sen tietää, että jos olisi kuivaa ja lämmintä niin varmasti askartelisin jonkin haravavointikoneen ja kukanistutushäristimen. Huomenna on ensimmäinen tapaaminen jumpparin kanssa ja saan alkaa heiluttelemaan tuota olkapäätä. Siitä vielä pari viikkoa, niin sitten saisi alkaa jumpalle. Melkoinen jumppa tuleekin, kun pitää nuo laitumet taas askarrella käyttökuntoon. Ja tänä vuonna niitä laitumia on 2 lisää, sillä kävin viikonloppuna allekirjoittamassa sopimuksen naapureidenkin laitumista. Jotta niitä kesäeläimiä sopii tulle useampikin.

DSC02370.jpg

Omalla painollaan tämä aika kulkee. Aamulla hevoset ulos ja heinää perään. Lampaille ja kanoile mutusteltavaa. Sitten sisään surffaamaan internetin ihmeelliseen maailmaan, vähän leipomisia, kaappien kolppaamista ja suunnittelua, mitä kaikkea sitten teenkään, kun saan tehdä. Päivällä taas evästä eläimille ja pihalla pyöriskelyä. Mihinkään pidemmälle lenkille en uskalla lähteä. Viime viikolla kävin vähän kuvailemassa lähipellossa kurkia ja kiersin metsäreittiä kotiin. Viimeinen kilometri oli ihan tuskaa selän kanssa ja piti ihan heittäytyä pötkölleen maahan, että selän kramppaus asettuisi. Semmosta se on kun toinen lapa ei liiku. Vähän siivoilua noissa eläinsuojissa (onnistuu yllättävän hyvin yhdelläkin kädellä) ja iltaruokien valmiiksi laitto. Sitten jo isäntäkin kotiutuu leipätyöstä ja iltapuuhat odottavat. Tämä lienee sitä hidasta elämää.

DSC02475.jpg

Tipuja kuoriutui kaikkinensa 10. Yksi oli liiskaantunut emon alle ja yksi tipu oli muutaman päivän kateissa Hunajan höyhenien seassa. Nyt siellä kirmaa 9 hirmuisesti piipittävää pikkutipua omassa privaattiaitauksessaan. Muutama päivä sitten siirsin Hunajan tipuineen lattiatasoon munintapesästä, että pääsevät turvallisesti opettelemaan kanan elämää. Aitasin heille oman alueen, etteivät muut alkaisi heti pieniä kiusaamaan, vaikkakin Hunaja tuntuu olevan melkoinen leijonaemo. Niin kovasti minullekin pörhistelee, kun ruokia käyn viemässä. Ensi viikolla avataan luukut ja päästetään kaikki iloiseen sekamelskaan.

DSC02464.jpg