perjantai, 24. maaliskuu 2017

Pesärosvo

On nämä kanat kyllä kummallisia. Nyt meillä ei sitten muni yksikään kana, kun Hunaja meni ja valtasi Hiilin pesän ja jäi sinne hautomaan. Itseasiassa niiden tipujen olisi jo pitänyt kuoriutuakin, muttei mitään ole tapahtunut. Läpivalaisussa näyttää että tipu on sisällä, mutten tiedä onko hengissä. Pitänee tutkia asiaa tänään paremmin. Ainut vaan, että tuo Hunaja on pirun kiukkuinen jos hänen muniaan sorkitaan. Ottaa nokalla kiinni kämmennahasta ja ravistaa. Alle saa katsoa, muttei puuttua muniin. Siis valoa munille tänään.

DSC01496.jpg

Onneksi kelit alkoivat kuivua. Aurinkoa, tuulta ja öisin pikkupakkasta niin lähtee tulvakin tasaantumaan. Vesi nimittäin nousi puoliväliin tarhaa ja pitkälle pellolle. Isäntä on lanannut tuota ojaa traktorin kanssa, että saisi pahimmat padot avattua. Ja ihan mahdottoman liukastakin on ollut. Hevosten tarha sentään on pysynyt käyttökuntoisena siltä osin kun ei ole veden vallassa. Poninn puolesta sitä olen hiukan jännittänyt, hällä kun ei ole niitä talvikenkiä, mutta hyvin on poni pärjännyt ilmankin. Louhosta irtoaa karvaa runsaasti ja ponikin alkaa pikkuhiljaa talviturkkiaan pudottamaan. Jännittävää nähdä, minkä näköinen poni sieltä turkin alta kuoriutuu. Lehtiharava on osoittautunut mitä parhaimmaksi karvanraaputusvälineeksi. Hevoset nauttii, karva ei tartu omiin vaatteisiin, mutta irtoaa kuitenkin hyvin.

DSC01489.jpg

Karitsoiden kanssa kävi vähän surkeasti. Elvin uuhet eivät selvinneet. Olivat alusta asti heikon oloisia, silmätkin jotenkin sameat. Ensimmäinen kuoli reilun vuorokauden ikäisenä ja toinen vuorokausi siitä eteenpäin. Kaikkemme kyllä yritettiin. Karitsa sai päälleen lisälämmitystä eli huovutetun loimen. Sitä pakkojuotettiin useita kertoja päivässä Elviltä lypsetyllä maidolla, muttei silti selvinnyt. Surku. Nyt on sitten vain pässipoikia jäljellä. Ja juuri kun olin suunnitellut jättäväni yhden uuhen itselle kasvamaan. Täytyy katsella, ostaisiko sitä sitten yhden uuhikaritsan tuossa kesänkorvalla.  Kerintääkin olen jo aloitellut. Hermo vaan meinaa itseltä mennä, kun tuo käsi ei käänny ja turkit ovat varsin takkuisia. Viikko aikaa saada kaikki valmiiksi ennen leikkausta.

DSC01555.jpg

sunnuntai, 5. maaliskuu 2017

Kevät!

Kuukausi kun kääntyi maaliskuuhun, alkoi heti näkyä keväänmerkkejä. Ensimmäinen on kotkat. Niitä näkee lähes päivittäin liitelemässä tuolla taivaalla. Ja tietenkään juuri silloin ei ole kameraa mukana tai jos ehdit kameran juosta sisältä, on kotka jo liidellyt niin kauas, ettei kunnollista kuvaa saa. Sitten on tuo oja. Se tulvii taas. Eli ei ole vedet alhaalla tänä keväänä. Lisäksi hevosella iski joku alkukantainen vaisto (tai tylsistyminen) ja se päätti rueta karkailemaan. Ujuttautui aidanvälistä  ja seisoi ovella odottamassa, että tehtäisiikö jotain? Muutama päivän sai tätä kriminaalitoimintaa harrastaa, kunnes sain aidan korjattua ja sähkön kulkemaan. Tuo tolpanvaihto näin talvisin ei ole kaikkein helpoimpia tehtäviä. Sitä sanotaan, ettei ponit pysy missään aidoissa. No meillä näyttäisi pysyvän ponit, muttei mitkään muut eläimet.

DSC00770.jpg

Toinen varsin vahva keväänmerkki on karitsat. Perjantaina tuli töissä semmonen olo, ettei kaikki ole kuten pitää. Karkasin sitten hiukan aiemmin, mutta kotona kaikki oli ok. Paitsi, että koirat olivat raahanneet roskakorin makuuhuoneeseen ja tyhjentäneet sen sinne. Siinä sitten haettiin hiukan kuivikkeita ja siivoiltiin paikkoja. Aino alkoi näyttää siltä, että poikiminen on lähellä. Puuskutteli ja kävi pötkölleen. Metsästysseurasta tultiin poikkeamaan ja jatkettiin maiden vuokrasopimusta. Siinä välissä kävin kurkkaamassa lampolan ovenraosta. Ensimmäinen ulkona! Ruskea pikkuinen haki ensimmäisiä askeleitaan. Ovi takaisin kiinni ja hevosta varustamaan.Siinä hevosta harjatessa kuului joutsenten huutoa. Ensimmäiset tunnustelijat saapuivat.En sitten malttanut varttia kauempaa ratsastaa, kun piti jo lampolaan karata katsomaan tilannetta.

DSC01372.jpg

Sanotaan, ettei poikiva eläin syö ennen h-hetkeä. No, meidän ahneet lampaat kyllä syövät. Aino oli saanut puristettua 3 karitsaa ulos ja Elvi kateellisena katseli aidan takaa. Annoin väkirehut porukalle ja molemmat uuhet ryhtyivät syömään. Sitten tuli Elviltä vedet ja ensimmäinen karitsa. Elvi nuoli karitsansa ja jatkoi syömistä! Astian tyhjennettyä voi taas keskittyä poikimiseen ja illan aikana tuli vielä 2 lisää. Nyt ovat molemmat uuhet omien karitsoiden kanssa omissa karsinoissaan ja lämpölamput roikkuvat katossa. En millään malttaisi tehdä muita hommia, kun tekisi mieli vaan vahdata pikkulampaiden oloa.

DSC01317.jpg

Hiili-kana innostui taas hautomaan. Hiilihän on noita viime keväänä kuoriutuneita poikasia ja nyt kolmannella hautomishalulla annoin  periksi ja laitoin kanan alle munia. Viiden päivän jälkeen läpivalaisin munat, eikä yksikään ollut lähtenyt kehittymään. Voi surku. Pari viestiä kavereille ja siellä on seuraavana päivänä muutama muna odottamassa haudottavaksi pääsyä. Onni on ystävät. Nyt Hiili sitten makoilee muutaman vieraan munan päällä. Siinä samassa tajusin, että onneksi eivät lähteneet kehittymään nuo omat munat. Hermes on ollut meillä jo niin monta vuotta, että olisivat olleet jo turhan sisäsiittoisia ne kananpojat. Hermes poikansa kanssa lähti naapuriin patakukoksi ja me suuntasimme sunnuntairetkelle uuden kukon noutoon. Samalla tuli tuotua kaksi kukkoa. Toinen kaverille, jolla on meiltä lähteneitä tipuja ja toinen omille kanoille. Alimmassa kuvassa siis uusi kukkomme Haades. Kova hän ainakin on juttelemaan. Matkalla ensimmäiset 10km oli ihan hiljaista ja sitten loput 100km kuului toisesta pahvilaatikosta tasainen pulina. Kovasti uusi kukko pulisee kanoillekin. Menee jopa Hiilin viereeen pesään pötkölleen ja juttelee samalla. Gentlemanniainesta siis.

DSC01365.jpg

 

sunnuntai, 26. helmikuu 2017

Havuja perkele!

Johan on vaihtelevat kelit! Ensin on ihan kevät. Linnut karjuu, aurinko paistaa, tuulee lämpimästi ja jää lähtee sulamaan. Piha on peilijäätä ja tuhkaa pitää ripotella ympäriinsä. Hilima-traktorikin jäi mäkeen jumiin peräkärryn kanssa ja siinä sitten hetki juostiin levittämässä tuhkaa, suolaa, lampaankakkaa ja ketjuja. Saatiin Hilima nousemaan mäki ja hiki tuli. No eikös seuraavana aamuna tule lunta taivaan täydeltä ja yhtäkkiä helmikuun lopulla onkin ihan talvi. Ja sitten sitä lunta vaan tulee ja tulee.

20170218_172638.jpg

Perjantaina oli Matinpäivä. Se onkin melkoinen kevään ja kesän kelien ennepäivä. Sanotaan, mitä sää Mattina, sitä se on koko kevään. Eli tuulee ja tulee lunta. Matin päivän jälkeen tulee vielä 7 pyryä, ennen kuin kevät koittaa (eli jäät lähtevät). Kaikki pyryt nyt putkeen kiitos, niin saadaan aikainen kevät. Ja kun kerta Matinpäivänä pyrytti, niin kesällä pitäisi kukkivien kasvien menestyä hyvin.

20170220_150342.jpg

Hevoseläimet ovat taas laittaneet aitaa matalaksi. Langat alkavat jo olla melkoista silppua ja ainakin 10 tolppaa on poikki. Onneksi minulla on noita muovisia laiduntolppia, joissa on metallipiikki alaosassa, niin saa edes jotenkin aitaa korjailtua. Puutolppaa kun ei oikein mitenkään saa routaiseen maahan ujutettua. Eilen kun tultiin kotiin asioilta, niin hevoset seisoivat keskellä pihaa syömässä heinää peräkärrystä. Onneksi eivät pidemmälle menneet. Kiltisti tulivat takaisin tarhaan perässä, mutta Ponin mielestä oli niin hienoa olla karkuteillä, että pakeni paikalta heti uudelleen. Louho tietenkin perässä. Sitten mentiin villiloikkaa ympäri peltoa ja pihaa. Juoskoon, jos se heistä hauskaa on. Pikkusen piti perkelettä huutaa, kun koiratkin osallistuivat juoksutalkoisiin. Ei siinä muuten, mutta pelkään että tuo Minttu jää jalkoihin, kun on niin hidas liikkeiltään ja hoksottimiltaan.

DSC01126.jpg

 

perjantai, 17. helmikuu 2017

Odotusta ja valmistautumista

Leikkausaika tuli postissa ja olipa hyvin suunniteltu ajoitus. Karitsat ehtii syntyä, eikä silloin pitäisi olla enää kovia pakkasia. Pääsee tuo isäntä helpommalla hevosten kanssa, kun ei tarvitse niin paljoa loimittaa. Leipätyöstä varasin talviloman alkamaan viikkoa ennen, niin saa täällä kotona hoidettua kaiken mahdollisimman valmiiksi. Todennäköisesti olen aika "kädetön" ensimmäiset päivät ja aina on riski, että käsi sidotaan ihmeelliseen asentoon, joten olen myös varustautunut viettämään aikaa sisätiloissa. On tilattu kirjoja, joista opiskella lisää eläinten käyttäytymistä ja elekieltä. Isäntä osti meille valvontakameran, jonka meinaan virittää tuonne tarhaan, jotta voin sitten kotisohvalta seurailla hevosten keskinäistä keskustelua.

DSC00065.jpg

Uuhet alkavat olla jo aika paksuja. Veikkaisin, että Aino saa karitsansa ensimmäisenä. Ainakin tissit ovat täyttyneet nopeammin kuin Elvillä ja pyllykin levistyy. Lampaan tiineys kestää noin 5 kuukautta eli 145 päivää. Meillä tuo h-hetki täyttyy maaliskuun toinen päivä, mutta saattaahan se olla, että poikivat hieman etuajassa. Näinä päivinä täytyy raahata väliseinää lampolaan ja alkaa virittää kameraa sinnekin. Voi sitten televisiosta taas katsella lammaskanavaa. edit.- muutama päivä myöhemmin: Lammaskanavaa yritetty virittää. Ei näy. Tv sanoo ei signaalia. Juostaan edestakaisin lampolan ja olohuoneen väliä heilutellen erinäisiä liitoksia. Ei auta. Kunnes hoksasin, että perhana. Tarviihan tuo kamera varmaan jostain virtaakin, pelkkä kuvakaapeli ei taida riittää. Alkaa kuumeinen laturin etsiminen. Ei löydy. Taisi mennä roskiin siinä siivousvimmassa, kun nakkasin kaikki vanhat kännykät ja niiden laturit menemään. Onneksi on Kouluelektroniikka, joka myy mitä vain liitintä ja piuhaa.

DSC00702.jpg

No ei muuten onnistunut tuon toisenkaan valvontakameran käyttö. Se vaan yksinkertaisesti ei jaksanut ottaa riittävästi signaalia. Ei auta nykytekniikka farmaria nyt. Täytyy vaan raahata takamuksensa lampolaan riittävän usein ja istua hevosaidalla vahtaamassa. Tai kuten sanotaan, älä katsele, vaan havainnoi. Yritän tässä aloitella toistakin blogia, "Ei oikopolkuja". Siinä keskityn enemmän tähän eläinten vuorovaikutukseen ja oppimiseen, ihmisen mielenhallintaan ja mielikuvaharjoitteluun. Pohdiskelen, miksi joku eläin käyttäytyy kuten käyttäytyy ja miten sitä voi muuttaa. Aion ihan rehellisesti kertoa kaikki omat virheeni ja väärintekoni. Niistä muuten riittääkin juttua useammaksi vuodeksi.

DSC00664.jpg

Ps. Meillä on uusi katto ja vesikin taas nousee ihan hanaan asti!

 

 

 

sunnuntai, 5. helmikuu 2017

Murphyn laki, Karman laki, Farmin laki

Nämä kaikki voisi varmaan kiteyttää yhteen. Tiedättehän sen, kun saat jostain hiukan ylimääräistä rahaa, niin AINA hajoaa jotain. Jos saat satasen, hajoaa kengät. Jos tonnin, niin silloin menee auto rikki ja pesukone prakaa. Sitten kun saat hiukan salaa jemmattua rahaa jotain remonttia varten, niin kappas kun kaikki muukin tuntuu lahoavan käsiin.

DSC00458.jpg

Tässä on nyt mennyt puolisen vuotta, kun rahavarastossa on käynyt pyörre. Autoissa on ollut yhtä sun toista ei niin pientä vikaa. Ja molemmissa vielä huollot päälle. Lähiseudun autokorjaamot ovat tulleet tutuksi, vähän liiankin. Ja tiedättehän, ettei satasella sanota kun "päivää" ovella. Nyt kun molemmat autot ovat käyneet useamman kierroksen korjaamoilla, keksii Farmin laki uusia juttuja. Se klapikone mikä ostettiin joululahjaksi. No, siitä katkesi kuljettimen hihna heti kättelyssä. Uusi on tilattu, mutta missä lie viipyy. Jouduttiin tilaamaan klapikuorma paikalliselta yrittäjältä. No siltä yrittäjältä hajosi selkä ja traktori. Sai hän sen verran tuotua, ettei nyt ihan palelluta. Loppuja odotellessa täytyy kantaa pienempiä sylillisiä uuniin.

Ja tällain sunnuntaiaamun ratoksi sanoi vesipumppu sopimuksen irti. Onneksi sain sen verran toimimaan, että aamukahvivedet sai hanasta. Vessan huuhteluun haettiinkin sitten vedet hevosilta. Ja lisää kahvivettä naapurista. Uusi pumppu on onneksi jo ostettuna, muttei se tietenkään mene paikoilleen heittämällä. Tarvitaan putkimies. Se saa odottaa arkeen, sillä maalla onneksi on vaihtoehtoisia ratkaisuja käytettävissä. Seuraavana aletaan sulattamaan uppopumppua irti jäätiköstä. Se kun oli unohtunut tuohon pihalle. Saunassa on vielä padassa hiukan vettä, niin saadaan sulatustarpeita. Sitten vaan uppopumppu kaivoon, töpseli seinään ja taas vesi kulkee. Ei ehkä sisälle asti, mutta ämpäriin kuitenkin.