perjantai, 17. helmikuu 2017

Odotusta ja valmistautumista

Leikkausaika tuli postissa ja olipa hyvin suunniteltu ajoitus. Karitsat ehtii syntyä, eikä silloin pitäisi olla enää kovia pakkasia. Pääsee tuo isäntä helpommalla hevosten kanssa, kun ei tarvitse niin paljoa loimittaa. Leipätyöstä varasin talviloman alkamaan viikkoa ennen, niin saa täällä kotona hoidettua kaiken mahdollisimman valmiiksi. Todennäköisesti olen aika "kädetön" ensimmäiset päivät ja aina on riski, että käsi sidotaan ihmeelliseen asentoon, joten olen myös varustautunut viettämään aikaa sisätiloissa. On tilattu kirjoja, joista opiskella lisää eläinten käyttäytymistä ja elekieltä. Isäntä osti meille valvontakameran, jonka meinaan virittää tuonne tarhaan, jotta voin sitten kotisohvalta seurailla hevosten keskinäistä keskustelua.

DSC00065.jpg

Uuhet alkavat olla jo aika paksuja. Veikkaisin, että Aino saa karitsansa ensimmäisenä. Ainakin tissit ovat täyttyneet nopeammin kuin Elvillä ja pyllykin levistyy. Lampaan tiineys kestää noin 5 kuukautta eli 145 päivää. Meillä tuo h-hetki täyttyy maaliskuun toinen päivä, mutta saattaahan se olla, että poikivat hieman etuajassa. Näinä päivinä täytyy raahata väliseinää lampolaan ja alkaa virittää kameraa sinnekin. Voi sitten televisiosta taas katsella lammaskanavaa. edit.- muutama päivä myöhemmin: Lammaskanavaa yritetty virittää. Ei näy. Tv sanoo ei signaalia. Juostaan edestakaisin lampolan ja olohuoneen väliä heilutellen erinäisiä liitoksia. Ei auta. Kunnes hoksasin, että perhana. Tarviihan tuo kamera varmaan jostain virtaakin, pelkkä kuvakaapeli ei taida riittää. Alkaa kuumeinen laturin etsiminen. Ei löydy. Taisi mennä roskiin siinä siivousvimmassa, kun nakkasin kaikki vanhat kännykät ja niiden laturit menemään. Onneksi on Kouluelektroniikka, joka myy mitä vain liitintä ja piuhaa.

DSC00702.jpg

No ei muuten onnistunut tuon toisenkaan valvontakameran käyttö. Se vaan yksinkertaisesti ei jaksanut ottaa riittävästi signaalia. Ei auta nykytekniikka farmaria nyt. Täytyy vaan raahata takamuksensa lampolaan riittävän usein ja istua hevosaidalla vahtaamassa. Tai kuten sanotaan, älä katsele, vaan havainnoi. Yritän tässä aloitella toistakin blogia, "Ei oikopolkuja". Siinä keskityn enemmän tähän eläinten vuorovaikutukseen ja oppimiseen, ihmisen mielenhallintaan ja mielikuvaharjoitteluun. Pohdiskelen, miksi joku eläin käyttäytyy kuten käyttäytyy ja miten sitä voi muuttaa. Aion ihan rehellisesti kertoa kaikki omat virheeni ja väärintekoni. Niistä muuten riittääkin juttua useammaksi vuodeksi.

DSC00664.jpg

Ps. Meillä on uusi katto ja vesikin taas nousee ihan hanaan asti!

 

 

 

sunnuntai, 5. helmikuu 2017

Murphyn laki, Karman laki, Farmin laki

Nämä kaikki voisi varmaan kiteyttää yhteen. Tiedättehän sen, kun saat jostain hiukan ylimääräistä rahaa, niin AINA hajoaa jotain. Jos saat satasen, hajoaa kengät. Jos tonnin, niin silloin menee auto rikki ja pesukone prakaa. Sitten kun saat hiukan salaa jemmattua rahaa jotain remonttia varten, niin kappas kun kaikki muukin tuntuu lahoavan käsiin.

DSC00458.jpg

Tässä on nyt mennyt puolisen vuotta, kun rahavarastossa on käynyt pyörre. Autoissa on ollut yhtä sun toista ei niin pientä vikaa. Ja molemmissa vielä huollot päälle. Lähiseudun autokorjaamot ovat tulleet tutuksi, vähän liiankin. Ja tiedättehän, ettei satasella sanota kun "päivää" ovella. Nyt kun molemmat autot ovat käyneet useamman kierroksen korjaamoilla, keksii Farmin laki uusia juttuja. Se klapikone mikä ostettiin joululahjaksi. No, siitä katkesi kuljettimen hihna heti kättelyssä. Uusi on tilattu, mutta missä lie viipyy. Jouduttiin tilaamaan klapikuorma paikalliselta yrittäjältä. No siltä yrittäjältä hajosi selkä ja traktori. Sai hän sen verran tuotua, ettei nyt ihan palelluta. Loppuja odotellessa täytyy kantaa pienempiä sylillisiä uuniin.

Ja tällain sunnuntaiaamun ratoksi sanoi vesipumppu sopimuksen irti. Onneksi sain sen verran toimimaan, että aamukahvivedet sai hanasta. Vessan huuhteluun haettiinkin sitten vedet hevosilta. Ja lisää kahvivettä naapurista. Uusi pumppu on onneksi jo ostettuna, muttei se tietenkään mene paikoilleen heittämällä. Tarvitaan putkimies. Se saa odottaa arkeen, sillä maalla onneksi on vaihtoehtoisia ratkaisuja käytettävissä. Seuraavana aletaan sulattamaan uppopumppua irti jäätiköstä. Se kun oli unohtunut tuohon pihalle. Saunassa on vielä padassa hiukan vettä, niin saadaan sulatustarpeita. Sitten vaan uppopumppu kaivoon, töpseli seinään ja taas vesi kulkee. Ei ehkä sisälle asti, mutta ämpäriin kuitenkin.

 

perjantai, 3. helmikuu 2017

Pihabongaus

Se oli taas viikonloppuna valtakunnallinen pihabongauspäivä. Tarkoituksena tunnin ajan tarkkailla omassa pihassa lintuja. Tätähän on farmilla innokkaana odotettu ja lahjottu ahneita paskiaisia koko talvi.

DSC00544.jpg

Lauantaina sitten päätin istahtaa vahtimaan lintulaudan elämää. Haetaan tuoli, kamera, lintukirja ja muistiinpanovälineet. Perhana. Kissa on puussa. Ja juuri siinä puussa,missä lintujen ruokinta-automaatitkin ovat. Yritetään ensin kissittää ja houkutella Helkatin Helka-katti alas. Ei auta. No kokeillaan heittävaä lunta. Ei lennä. Oikea käsi ei toimi ja vasemmalla ei osu. Rapistellaan kissanruokapussia. Se auttoi ja kissa saatiin alas puusta. Takaisin linnun vahvtaukseen. Hirveän nopeita ovat. Juuri kun saat zoomattua kameran lintuun, niin johan se ehtii pyrähtää johonkin tai toinen lintu kaahaa ohitse. Koiratkin haluaa osallistua. Piippaa, änkee ja pelottelee kaikki linnut pois. Kättäkin alkaa särkeä, kun pitää tuon kameran kanssa olla valmiustilassa. Reilun puolisen tuntia jaksan, kunnes menee hermo kaikkeen ja päätän jatkaa seuraavana päivänä. Ihan hyvä saldo kuitenkin. Tiaisia montaa sorttia. Tali-, hömö-, ja töyhtötiainen nyt ainakin. Ja keltasirkkuja ja viherpeippoja. Muutama punatulkku ja kymmenittäin urpiaisia. Pari varista jahtasi korppia. Voi se olla toisinkin päin.

DSC00592.jpg

No sunnuntaille sitten uusi yritys. Juuri kun keräilin tarvikkeita kasaan, ilmoittaa isäntä tarvitsevansa minut mukaan shoppailureissulle. No, ulkoistetaan pihabongaus riistakameralle. Juokse kamera metsästä ja aseta se tuolin päälle odottamaan lintuja. Nakkele kauraa, auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä maahan ja toivo parasta. Reissusta palattua otin heti kameran käsittelyyn ja purin kuvat koneelle. Auto, potkukelkka, toinen auto, kissa ja kolmas auto. Hmm onkohan tuo kohdistus nyt mennyt hieman pieleen, vai vaikuttaako asiaan ne kuvat joissa näkyy kissan nenä ihan kuvan reunassa? Hilja-kissa oli ottanut itselleen paikan kameran vierestä, joten eihän ne linnutkaan paikalle uskaltautuneet. Ensi vuonna sitten paremmalla onnella.

DSC00455.jpg

 

lauantai, 14. tammikuu 2017

13.perjantai ja muuta mukavaa

13.perjantai vastaisena yönä heräilin useampaan otteeseen kun kättä särki. Ei meinannut löytyä sopivaa asentoa. Puoli viideltä luovutin ja nousin ruokkimaan eläimiä. Louho sai kaurat syötyä ja ilmeiseti olin liian hidas avaamaan portteja, kun runanretale päätti karata pihalle avonaisesta ovenraosta. Mur ja perkele ja pari muuta voimasanaa. Ponille luukut auki tarhaan ja metsästämään Louhoa aamuheinille. Siinähän se seisoi lampolan ovella. Karkkeja (kuivia leipäpaloja) odottamassa. Viisas hevonen kyllä tietää missä karkkeja säilytetään. Loimenreunasta kiinni ja aitaukseen. Onneksi ei isompaa hässäkkää syntynyt. Koirien mielstä se vaan oli erijännää, kun hevonen oli pihalla. Ja ihan selvästi ilman lupaa.

DSC09688.jpg

Töihin. Muutama tunti palkallista puuhastelua ja lääkäri soitti. Edellisen päivän tunnelikuvat olivat valmistuneet ja kappas, olkapäästä on revennyt jänne irti. Ilmankos se on ollut kipeä ja huono liikkumaan. No nyt odotellaan treffejä ortopedin kanssa, josko tuon saisi leikattua. Onpahan kerrankin ihan oikea syy hieman hyppyyttää isäntää painavimmissa farmin töissä. Ja jos eli kun leikataan, niin mieluusti silleen että olisin kesällä taas käyttökunnossa. Tai oikeastaan jo toukokuussa, kun pitää noita laitumia alkaa askartelemaan ja siihen hommaan tarvitaan molemmat kädet. Vai oletko koskaan kokeillut kairata yhdellä kädellä?

DSC00018.jpg

Tuosta kädestä johtuen en ole nyt ratsastanut oikeastaan lainkaan. Maneesille ei päästä, kun en saa lastaussiltaa nostettua. Ja sen verran pitää olla itsesuojeluvaistoa, ettei lähde metsään yksin hulluilemaan. Pidätteet kun ei nyt ole niin nopeita ,saati että pystyisi tekemään jotain paniikkitilanteessa. Olemme siis harrastaneet vaihtoehtoista liikuntaa; potkukelkkaretkiä, irrallaan pellossa juoksemista ja ohjasajamista. Reilu viikko ja nyt oli jo niin kova hinku kyytiin, että piti soittaa henkinentuki paikalle. Vasemmalla kädellä satula selkään (onni on kevytsatula), kaapista vipuvarrelliset kuolaimet ja löysällä ohjalla länkkärityyliin ratsastusta. Jee, pysyin kyydissä ja tämäkin asia tuli ratkaistua. Poni vaan piti sitoa ratsastuksen ajaksi puuhun, kun olisi kovin mielellään osallistunut Louhon ohjaamiseen roikkumalla ohjassa ja puremalla lavasta.

DSC00041.jpg

Helka kävi eläinlääkärillä steriloitavana. Isäntä vei kissan lääkäriin ja minä hain töistä tullessa pois. Minttu-koirakin oli lääkärissä mukana. Hiukan oli kuulema jännittänyt mennä isännän kanssa lääkäriin. Odotushuoneessa kiivettiin syliin ja  oli pitänyt muristakin, kun pöydälle nostettiin. Mintulle oli tullut hieman painoa lisää, mikä on vaan positiivinen asia. Verikokeiden tuloksetkin olivat mukavaa kuultavaa, sillä maksa-arvot olivat ok ja epilepsialääkityskin ihan kohdillaan. Kotona muu lauma huolehti hyvin tokkuraisesta Helkasta. Kulkivat perässä, vahtivat unta, eikä haitannut vaikka Helka välillä nukahtikin kesken kaiken.

DSC09790.jpg

 

sunnuntai, 1. tammikuu 2017

Hyvää Tätä Vuotta!

 

On se hyvä, että saatiin tuo viime vuosi taputeltua pakettiin. Vuoden viimeisinä päivinä (kuten aina) tuli pohdittua Farmin tilannetta. Mikä paikka repsottaa pahimmin ja minkä remonttia voi vielä venyttää? No valitettava fakta on, että talon katto vetelee viimeisiään. Ja ikkunat pitäisi vaihtaa. Ainakin osa. Korjata niitä ei enää pysty omin voimin, sillä lahoa alkaa olla. Ja jos ikkunat vaihdetaan, niin kai se on samalla laitettava uusi ulkolaudoituskin. Ja tietenkin hirsi on päällystetty mineriittilevyillä, joten se pelkkä purkaminen maksanee pienen omaisuuden. Ja jos oikein huono tuuri käy, niin ikkunanvaihdossa hajoaa myös sisäseinää...Niin, ja vesipumppu pitäisi vaihtaa ja samalla saada lämmin vesi keittiöön asti. Siinä nyt suurimmat näin alkuun. Talosta siis. Samoin tuo ulkosauna kaipaisi pikaista remonttia. Piipusta on irronnut tiili tai laastia ja peltien aukominen on hankalaa. Eikä se mitenkään priimalta muutenkaan näytä, mutta hyvät löylyt se silti antaa.

DSC09447.jpg

Sitten nuo eläimet. Louho ja Prinssi on ja pysyy. Heidän talli vaan pitää kesällä askarrella uusiksi. Ratsastuskenttä on suunnitteilla ja isäntä toivoi laitumen laajennusta metsään. Onnistuu. Pieni Helkatin Helka Katti pitää steriloida pikimmiten. Ensimmäistä kiimaa ei ole vielä tullut, mutta painoa ryökäleellä on jo 3kg. Lampaita olen miettinyt. Tai oikeastaan tuota Peikko-pässiä, että onko minun järkevää pitää omaa pässiä kahdella uuhella. Tuo kevät on niin kovin hankalaa, kun pitää eristää pässi uuhista karitsointien ajaksi ja sen jälkeenkin. Sitten se pässirukka joutuu olemaan ilman lajitovereiden seuraa muutaman kuukauden ja karkailee kuitenkin. Ensimmäiset karitsat syntyivät isäpässin ollessa paikalla, mutta uuhista on vuosien myötä tullut niin isoja, että katson tilan käyvän liian pieneksi. Ja tuollainen suomenlammas on ihan mahdoton sikiämään. Se saattaa tulla kiimaan jo 10 päivää karitsoinnin jälkeen. Eikä niin nopea uudelleenastuminen ole kovin suotavaa. Kanoja saa minun puolestani tulla jokunen lisää. Jollei kukaan innostu hautomaan, niin pistetään sitten kone keväämmällä taas hurisemaan. Kanojen määrä on pudonnut taas yhdellä. Meidän ensimmäinen omahautomatipu Pata oli nakannut lusikan nurkkaan. Ilmeisesti jonkunlainen kipushokki, sillä aamulla kana oli vielä ihan normaali ja reipas ja päivällä löytyi kuolleena. Munaa oli pykännyt ja sieltä oli tullut suoli mukana. Hieman rupesi kylmäämään tuon lintuinfluenssan vuoksi, mutta mitään oireita ei kellään muulla näytä olevan, joten toivotaan tämän olevan yksittäistapaus, eikä liity mitenkään ulkomaailmassa jylläävään tautiin.

DSC09454.jpg

Palataampas vielä noihin vuodenvaihteen tapahtumiin. Me onneksi asumme jokusen kilometrin päässä kuntakeskuksesta, joten pahin rakettien pauke ei tänne kuulu. Mutta asuu tällä kylällä muitakin, joten piti varautua myös läheltä tuleviin raketteihin. Kesällä venetsialaisten aikaan myös hieman jännitin eläinten reaktiota, muttei silloin montaa rakettia kuulunut ja nekin ammuttiin kauempaa. Nyt oli tarkoitus ottaa hevoset ajoissa sisään ja jo neljältä aloinkin laittamaan vesiä ja heiniä valmiiksi. Silloin jysähti enimmäisen kerran, onneksi jossain kauempana. Hevoset valpastuivat ja käänytivät katsomaan äänen suuntaan. Louhoa hieman jännitti. Nosti pään ihan pystyyn, otti muutamia raviaskeleita ja kakkasi. Päätin ottaa hevoset samointein sisään, etteivät oikeasti pelästyisi. Se kun tuommoinen 500kg säikähtää kunnolla, ei sitä aidat pitele. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä jostain naapurista lähti seuraava raketti juuri kun molemmat hevoset olivat päässeet sisään ja eväskipolle.  Louho hätääntyi ihan kunnolla. Kaikki lihakset pinkeänä seisoi nurkassa silmänvalkuaiset vilkkuen. Hätkähti joka hemmetin rasahdusta. Kirosin mielessäni paukuttelun pari tuntia liian aikaisin aloittaneet ampujat alimpaan manalaan ja lähdin hakemaan muita rauhoitustarvikkeita. Pumpuli on kadonnut mystisesti johonkin, joten kokeilin tukkia Louhon korvat vaaleanpunaisilla nilkkasukilla. Ei tykännyt niistä, joten otin pois. Radioon patterit, kaikki valot päälle ja rokkenrolli raikamaan. Asettui sitten Louhokin. Ei sitä se pamahdus pelota, eikä niin kovin välähdyskään, mutta se viheltävä ääni ylösnousussa on liikaa. Ei olisi sotaa voitettu tällä hevosella.

DSC09381.jpg

Pelkäsi Santerikin hieman. Sisälle raketit ei kuuluneet, mutta pihalle ei koira olisi millään halunnut. Muut sitten ei korviaan lotkauttaneet, joten ihan eläinkohtaista tämäkin touhu. Prinssi-ponin mielestä oli hieno saada oma radio. Korvat höröllään kävi aina musiikkia ovella kuuntelemassa. Minttu makasi tyytyväisenä sohvalla Hilja-kissan kainalossa. Minttu on nyt muutaman viikon syönyt lisäproteiinia, kun oli jotenkin väsyneen oloinen ja hiukan hoikistunut. Kananmuna, piimää ja MSM-jauhetta kerta päivään  ja jo alkaa turkki kiiltämään ja koira on reipastunut ihan silmissä. Se alkaa jo olla vanha koira, eikä ruoka enää imeydy samalla tavalla kun ennen.