perjantai, 18. elokuu 2017

Epäreiluja asioita

EPÄREILUA!

Perhoset. Miksi ne ei voi lentää suoraviivaisesti tai edes suht' tasaisella nopeudella? Ei, aina kun kirmaat kameran kanssa perhosten perässä, niin ne joko sulkee siipensä tai sitten poukkoilevat miten sattuu karkun. Siten kun yrität edes hieman ennakoida lentosuuntaa, niin eikös se perhosen pirulainen päätäkin syöksyä nato-ohjuksen lailla ylös ja sieltä kierteellä kerien alas, päätyen aivan eri suunnalle kuin missä itse olet.

DSC05307.jpg

Kun päätät lähteä poimimaan mustikoita, niin ihan kaikki löytämäsi marjat ovat minimaalisen pieniä. Päätät kuitenkin sinnikkäästi kerätä niitä. Hermo menee ja lähdet kotiinpäin. Kotimatkalla löydät valtavan kanttarelliapajan ja heti toisen perään. No eihän sulla tietenkään ole useampaa astiaa mukana. Menet seuraavana päivänä hakemaan niitä kanttarelleja, niin joku perkele on löytänyt sen sun apajan ja vienyt kaikki sienet. No, eipä mitään, tiedossa on toinenkin kanttarellipaikka, mutta sienet ovat vielä ihan pieniä. Menen katsomaan että miten ne on kasvanut. Eikös se samainen joku ole ehtinyt sinnekin ja vienyt ne sormenpään kokoiset mennessään.

EPÄREILUA!!!

DSC05055.jpg

Sitten kun hermo on vähän pinnassa ja on kiire, niin nuo eläimenpirulaiset käyttävät tilaisuutensa tehdäkseen kaikki kolttoset. Ja taatusti on puoli kylää katsomassa kun juokset pässin perässä leopardikuvioiset trikoot jalassa puolenyön jälkeen. Tai jos aita on kaadettu ja eläinlauma laukkaa taloa ympäri ja yrität pelastaa lapsi- ja eläkeläiseläimet villiloikkaa menevien jaloista ja huudat perkelettä mennessäsi, niin eikös silloin ole joku kyläturnee tästä meidän ohi menossa ja naapureiden kumminkaimatkin kuulevat, kuinka huosti hallitset eläimesi. Mutta appajee, kun kerrankin ylität itsesi ja molemmat hevosesti käyttäytyvät esimerkillisesti kun ratsastat toisella ja samalla talutat toista, niin eihän silloin ole kukaan näkemässä. Silloin tekisi mieli huutaa että tulkaa katsomaan!!! Kyllä nämä käyttäytyäkin osaavat.

EPÄREILUA!

20542934_10155563773784483_417827809_o.j

Sitten kun sulta on kuollut melkein kaikki munivat aikuiset kanat ja vaan muutama yksilö on hengissä ja niillökin on tipuja, niin joudut sitten kaupasta ostamaan munia. Sanoivat, että ota omat kanat, saat halpoja ja hyviä munia. Joo, jollei ne haudo, tai niillä ei ole tipuja alla, niin sitten ne kuolee tai niitä ei vaan huvita munia. Se niistä halvoista munista. Ja koska sun oma kukko on jo liian sukua kanoille, annat sen pois ja otat uuden kukon tilalle. Niin se monen sadan kilometrin päästä haettu kokko heittäytyy häijyksi ja joutuu pölkylle. Sitten sulla ei taaskaan ole kukkoa. No päätät antaa kanojen hautoa, mutta omista munista ei kuoriudu ketään. No ei kai, kun ei sitä kukkoakaan ole. Haet siitosmunia ympäri maakuntaa, saat aikaiseksi tipuja ja tietenkin 75% niistä tipuista on kukkoja. Ja se hienoin kukko on tietenkin siitä parvesta, kun meinaat kanat itsellesi jättää. Ja se ainut mistä olet toivonut kanaa, onkin kukko.

EPÄREILUA!!!

DSC05065.jpg

Amy Winehouse olikin kukko

 

 

 

 

 

 

 

 

perjantai, 18. elokuu 2017

Nuorisohevosen koulu on alkanut

Neiti 4v.n lapsuus loppui ja koulu on alkanut. Tuohan on siis ennen minulle tuloa ollut viimeiset pari vuotta lähinnä pihankoristeena. Hyvin on käsitelty, ei siinä mitään, mutta mitään työasioita sille ei vielä oltu opetettu. Ennen meille muuttoa kävin muutaman kerran neidin selässä ja kasvattaja talutti narusta. Tuossa nyt ei sen suurempaa oppia tullut, kuin että sai vain painoa selkäänsä. Narun perässä osasi jo ennestään kulkea ja seurata ihmistä.

DSC05089.jpg

Siispä aloitetaan siitä, että ihmisen vierellä pitäisi kulkea sitä tahtia kun ihminen haluaa. Otetaan avuksi sanat. Käynti, ravi ja prrr seeeeis. Neiti 4v ei millään meinannut ensin ymmärtää, että ihmisen kanssa voi juostakin. Sen asian opettelussa tarvittiin aluksi merkinantovälinettä eli raippaa. Ei, ei sillä huidota hulluna eikä kovaa lyödä. Hipaistaan vaan sitä kohtaa, mitä halutaan liikuttaa. Aluksi raipalla hipaisu aiheutti reaktion "HUIIII kauheeta, karkuun!", mutta hyvin nopeasti tamma tajusi mistä on kyse. Samalla sai hieman opetettua juoksutuksen alkeita, eli sitä että hevonen juoksee pitkän narun päässä siihen suuntaan kun ihminen kehottaa ja sitä vauhtia kun pyydetään. Ja olihan meillä aihettakin harjoitella. Kasvattaja oli ilmoittanut neitihevosen näyttelyharjoituksiin eli match showhun. Kertaalleen kävimme harjoittelemassa esiintymistä myös kodin ulkopuolella. Täytyy sanoa että kyllä on helppo hevonen (ainakin toistaiseksi). Mikä vaan käy, eikä mistään asiasta tehdä suurta numeroa. Pelästymiset ovat pieniä verrattuna Louhoon ja tamma tyyntyy myös nopeasti.

DSC05184.jpg

Sitten sinne näytelmiin. Edellisenä päivänä toin hevoset laitumelta kotiin, niin on sitten helpompi tästä lähteä reissuun. Ja pitihän sitä tyttöhevosta vähän puunatakin. Siispä sidotaan hevoset omenapuihin kiinni, haetaan vettä ja pesuainetta ja katsotaan kuinka käy. Louho joutui ensimmäisenä pesulle, se kun on herralle tuttua puuhaa. Neiti 4v katseli vierestä tapahtumaa ja osasi sitten olla melko siivosti pesun ajan. Ei me pesty kun häntä ja harja, mutta olihan sitä uutta jo siinäkin. Näyttelyaamuna sitten vaan harjaus, suitset päähän ja matkaan. Hevoskopin kyytiin neiti kävelee melko helposti. Ihan pikkuisen pitää vielä avittaa, mutta kerta toisensa jälkeen se sujuu helpommin. Näyttelyalueella tammaa hieman alkuun jännitti, mutta asettui nopeasti. Neidin mielihyväkeskus sijaitsee selvästi suussa, sillä väyläsi kuolainta siinä vuoroa odotellessa. Parempi sekin kuin hirmuiset villiloikat.

DSC05234.jpg

Kehässä käyttäydyttiin mallikelpoisesti ja päästiin BIS kehäänkin. Eli kaikista hevosista ja poneista valittiin 10 parasta jotka pääsivät jatkoon. Sinne asti mekin pääsimme, mutta lopullinen sijoitus oli jossain 7-10 välillä. Mutta eihän sinne voiton vuoksi menty, vaan harjoittelemaan ihmisetenilmoilla oloa. Vaikka hieman tuli aiheesta vitsailtua, että miten ihmeessä saamme pokaalin mahtumaan kyytiin ja montako pulloa sitä kuohuviiniä tarvitaan. Melko jännää reissussa olo neidille oli, sillä selvästi neiti 4v väsähti siinä viimeisessä kehässä.

DSC05253.jpg

Ollaan me vähän jo ratsujuttujakin harjoiteltu. On soviteltu satuloita ja sopivahko on löytynytkin. Onneksi saatiin se sopiva satula kaverilta lainaan nyt alkumetreille, niin ehditään sitten ajan kanssa etsiä oma muokattavissa oleva satula. Minulla on sellainen paha tapa, että teen kaikki uudet ja vaikeat asiat silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Riskihän siinä aina on että jotain sattuu, eikä kukaan ole paikalla hälyyttämässä apua. Mutta olen rennompi ja rauhallisempi, kun kukaan ei ole katsomassa. Siispä Louho puuhun kiinni ja neiti 4v.lle satula selkään. Sitten kiivetään jakkaralle, odotetaan että hevonen rauhottuu ja kiivetään kyytiin. Siinä sitä sitten kehuttiin hevosta ja odoteltiin hetki. Kokeillaan ymmärtäisikö tuo jo ne sanat, mitä on taluttaessa opiskeltu. Eli lantio hieman eteen, pohkeet kevyesti hevosen kylkiin kiinni ja sana käynti. Ei tapahdu mitään. Toistetan sama ja neiti 4v kääntyy katsomaan, että mitä sä oikein meinat? Toistetaan sama vielä kerran ja kosketaan heinänkorrella takajalkaa. Hyvin varovasti hevonen lähtee kävelemään ja saa siitä valtaisat kehut. Muutama metri ja pois selästä. JEEE! Me ollaan ratsastettu ilman taluttajaa!!

 

sunnuntai, 23. heinäkuu 2017

Asioita valmiiksi

Koska kaikki asiat on tässä viimeaikoina vaan roikkunut, niin piti ottaa härkää sarvista ja alkaa hommiin. Kanala ja lampola on nyt pesty ja maalattu. Viime talvena ostin sammutettua kalkkia sen lintuflunssan varalle. Lenssua ei meille tullut, joten päätin kokeilla tehdä elämäni ensimmäiset kalkkimaalit. Otetaan ämpäri, paiskataan pohjalle jokunen litra kalkkijauhetta, vettä perään ja sekoitetaan. Annetaan tekeytyä ainakin yön yli. Melkoista myrkkyähän tuo sammutetu kalkki jauheena on, joten piti ihan hengityssuojain askarrella. En jaksanut pidättää hengitystä riittävän kauaa. Kokeilin kylläkin. Sitten vaan sutimaan sitä vaaleanhaaleaa vettä seinille. Melko epäilyttävältä se näytti, tai ennemminkin märältä. Tovin siinä sudilla seiniä kasteltuani alko epäilys kalvaa enemmän ja pieni tauko oli paikallaan. Lampola nimisessä fb-ryhmässä kehoitetaan aina ensin keittämään kahvit ja katsomaan sitten uudestaan, jos jokin asia epäilyttää. Siis kahvi tippumaan ja jännitys nousee. Että tuliko siitä valkoinen vai märkä?

DSC04913.jpg

No tuli niin valkoinen että innostuin hommasta ehkä vähän liikaakin. Nyt sitä maalia on sudittu moneen paikkaan. Kanala ja lampola ovat huomattavasti valkoisemmat kuin aiempina vuosina. Kattoa myöten. Ja pitihän se tallin uudelleenrakennus aloittaa maalaamisesta. Järkevää, eikö totta! Hevoset olivat kovin kiinnostuneet tapahtuneesta ja osallistuivat vähän liikaakin hommaan. Tunkivat koko porukka pihattoon sisään ja ahtaaksihan tuo kävi, kun pässipojatkin halusivat katsoa mitä tapahtuu. Jouduin siinä hieman komentamaankin, että kuinka käyttäydytään ahtaassa tilassa. Toisille ei luimita eikä kiukutella. Kaikilla on yhtäläinen lupa olla hommassa mukana. Louhoa jouduin heittämään sudilla, että lakkaisi komentamasta pienempiään. Ja vähän tuupppia pois edestä. Se on huomattavasti mukavampi sitten purkaa vanhaa ja rakentaa uutta, kun edes yksi seinä tuo lisää valoa talliin.

DSC04890.jpg

Mansikkamaa tuli myös kitkettyä rikkaruohoista ja päivänkakkaroista. Laiduneläimet saivat samalla leikata nurmikkoa ja leikkiä puutarhatonttuja. En millään olisi malttanut nyppiä niitä kukkia pois, kun kasvavat niin valtoimenaan mansikoiden keskellä. Mutta pakkohan se oli, kun mansikat eivät saaneet yhtään valoa. Kesän ensimmänen mansikkakakkukin on tehty ja kanoille tuli siitä lopusta järjestettyä kesäjuhlat. Herkkua oli. Hunaja on nyt vierottanut tipunsa ja aloittanut muninnan. Hurraa! Ei tarvitse enää kaupan munia ostaa. Nyt vaan odotellaan Hiilin tipujen kasvamista, niin nähdään ovatko kanoja vai kukkoja. Toisesta ryhmästä meille jää kaikki kanat ja toisesta ryhmästä on tarkoitus jättää yksi kukko kasvamaan omiin tarpeisiin. Siis huolehtimaan kanoista. Ovat kovin levällään nyt, kun kukkoa ei ole.

DSC04810.jpg

Olkapään kestävyyttäkin on pitänyt testata. On kaadettu vesuri-käsisaha menetelmällä kuusia. Keitetty taas oksia sitomistarpeiksi ja rangat sitten tolpiksi ja riu'uiksi aitaan. Piha-aita on muutamaa riukua vaille valmis! Kyllä se jo isommat eläimet sisällään pitää, joten ei paniikkia lopusta. Kestävyystesti jatkui perinteisillä heinätöillä, eli niittoa ja seipäälle nostoa. Niittämisestä se vähän otti itseensä, mutta muuten tuntuu toimivan. Vajaa kolmannes jäi alasta niittämättä, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Heinä on pitkää ja lakoontunutta paikoin. Sopivaa kohtaa ei meinaa löytää ja ne perhanan paarmatkin on saapuneet. Mutta jokainen täysi heinäseiväs on aina säästöä lompakkoon talvea ajatellen. Pitihän sitä käydä myös kaverilla heinätalkoissa. Tällä kerta keskityin enemmän kuvaamiseen kun huhkimiseen, vaikka jokusen paalin sain kyytiin ja latoon kannettua. Tärkeitä kuitenkin, että meillä oli hevonen traktorin apuna kuljettamassa paaleja pellolta latoon.

DSC04937-001.jpg

 

lauantai, 15. heinäkuu 2017

Kato oritta edest ja tammaa takaa

Tässä on nyt kesän mittaan luettu jokunen hevosen myynti-ilmoitus, muutamasta soitettu ja useammasta lähetetty viestiä. Aluksi se oli sellaista "paniikki, tarvitsen Louholle kaverin, otan ensimmäisen halvan mikä vastaan tulee". Onneksi en ottanut sitä ensimmäistä vastaantulevaa, sillä jos jonkinlaista mielenkiintoista eläintä olisi ollut tarjolla. Sain painettua hiukan jarrua ja mietittyä, että millaisen hevosen sitten haluaisin.

Siis aloitetaan sillä, että etsinnässä on suomenhevonen tai joku alkuperäisrotuinen poni. Alkuperäisrotuinen meinaa ainakin minulle sellaista vankkarakenteista ja vähällä toimeentulevaa. Ei mitään rimppakinttua. Eikä ainakaan mitään kohnoa, sellanen on jo omasta takaa. Sitten se saisi olla tamma. Jos sitä joskus vaikka varsan haluaisi, niin olisi sitten siihen mahdollisuus. Ikääkin hevosella saisi olla, ettei tarvitse kahta opettavaa pitää yhtä aikaa. Toiveissa olisi, että hevonen olisi opetettu ajolle. Sekä rekeen, että kärryyn. Pääsisi tuo isäntäkin joskus halutessaan kylille hurvittelemaan. Ratsastusopitkin olisi sitten helpompaa, kun on tottunut töitä tekemään. Eli vanhempi rauhallinen tamma, sellainen monitoimihevonen. Ei kovin isoa ja pitää olla järki päässä ja sietää muita eläimiä.

DSC04648-001.jpg

Tehtiin oikein seuranhakuilmoituskin, muttei sen kautta yhtään daamia Louholle ilmottautunut. Ihme, vaikka oli todella hyvä ilmoituskin:

Etsitään tositarkoituksella loppuelämän Juhannusheilaa.

Charmikas suomi-ruuna kaipaa rinnalleen neitoa, jonka kanssa jakaa yhteinen talli ja laidun. Pidän rauhallisista naisista jotka sietävät myös muita eläimiä, viihdynhän itsekin noiden paksuturkkisten pikkuystävien seurassa. Iälläsi ei suuresti ole väliä, mutta ihan teinitytöistä en ole kiinnostunut. Pienikokoiset naiset viehättävät silmääni, joten säkäkorkeutesi saisi olla lähempänä 150, kuin 160cm. Myös vanhemmat rouvat voivat ottaa yhteyttä. Olethan varma kulkija kärryjen edessä ja/tai ratsain, sillä pidän rauhallisesta retkeilystä metsän siimeksessä. Vaikka itse olen tälläinen atleettinen urheilijanuorukainen, pidän myös rehevämmistä naisista. Toivottavasti sinulla ei ole laiduntamista haittaavia sairauksia, sillä laidun on kesäisin minulle hyvin rakas paikka.
Yst. vast. ruokinta-automaatille yv.nä
ps. Ruokinta-automaatti tuolta huutelee, ettei saa maksaa liikaa. Että on sitten varaa ostaa heiniäkin.

Muutamia ehdotuksia tuli kavereilta, mutta ne hylkäsin nopeasti. Eivät olleet sitä mitä hain. Varmasti kivoja hevosia, mutta kriteerit jäivät kauas. Olivat siis rimppakinttuja. Sitten soi puhelin ja hyvä ystävä kysyy; mikä on sun maksimi summa, minkä olet hevosesta valmis maksamaan? Ilmoitin budjetin mihin hevosen tulisi mahtua ja tulimme tulokseen että hänen tammansa on minulle liian kallis. No ei mene montaa päivää, kun tämän ystävän puoliso soittaa. Mikä on sun budjetti hevosen ostossa? Vastaan saman summan ja pidän siitä tiukasti kiinni. Pitää olla rahaa myös ostaa heinää ja kuiviketta. Ystävän mies on sinnikäs. Soittaa uudelleen ja tulee käymään. Jotain alustavaa saadaan sovittua, mutta näkemättä en osta. Ja hevonen on vielä kamalan kaukana, monen sadan kilometrin päässä. Sitten tulee soitto, hevonen on haettava heti! Oma auto odottaa korjaamolle menoa ja trailerikin on remontissa. Ei onnistu.

DSC04767.jpg

Menee muutama päivä ja tamma on ystävän pihassa. Pitäähän sitä sitten katsomaan mennä. Isäntä pitää näkemästään, eikä tuo pahalta omaankaan silmään näytä. Niin, meillä on tälläinen outo systeemi, että' vaikka minä olen ikäni harrastanut hevosia ja useita vuosia ammatikseni niiden kanssa pelannut, on isännällä silti parempi silmä hevosiin. Ehkä hän vaan osaa katsoa niitä toiselta kantilta. Hieman epäilyttää. Tammaa ei ole opetettu ajolle saati ratsastukseen. No kokeillaan. Satula selkään ja ihminen perään. Ei ongelmia. Paitsi että sillä on toisessa takajalassa haava ja jalkaa turvottaa. Päätetään odottaa muutama päivä ja katsotaan miten jalka reagoi. Ei tapahdu mitään. Turvotus ei laske. Siis aika klinikalle ja tutkitaan asia siellä tarkemmin.

DSC04769.jpg

Tamma koppiin ja klinikalle. Miten voi hevonen olla niin luottavainen, että vierasta ihmistä seuraa paikkaan, jossa hevosen mielestä haisee pahalle? Pieni rauhoitus ennen kuvien ottoa ja siihen se nukahtaa pää syliin. Pieniä kolikoita olisi voinut laittaa roikkuvaan alahuuleen. Odotellaan nuokkuvan hevosen kanssa kuvien valmistumista. Kaikki hyvin ja turvotuksen syy selviää. Haavan pohjalle on jäänyt hieman likaa. Avataan ja puhdistetaan haava ja saadaan hoito-ohjeet.

Siellä se nyt on, omassa pellossa. Varma, vanha ja viisas hevonen. Ei ihan, vaan neiti 4v. Semmosta se hevoskauppa on. Vaikka luulee tietävänsä mitä haluaa, niin aina tulee se jokin, mikä muuttaa kaiken. Nyt sitten tutustutaan toisiimme ja joskus syksymmällä aletaan opiskelemaan isojen hevosten juttuja.

DSC04771.jpg

perjantai, 7. heinäkuu 2017

Tervaa ja höyheniä

DSC04320.jpg

Nyt tästä laiskottelusta on tultava loppu. Kaikkea on vaan vähän näperretty ja hommat roikkuu puolitiessä. Kaikenmaailman verukkeilla keksin miten siirrän hommia eteenpäin. Ei voi siivota kanalaa kun tiput ei vielä pyrähdä ulos. No sen myötä ei voi pestäkään saati kalkita. Talliakaan ei voi aloittaa askarrella, kun hevoset on pihassa. Ja sitten on liian kylmä tai kuuma tai sataa tai ei sada tai tai tai. Mattoja ei voi pestä kun leivän kuivatus on kesken. Eikä pestä villojakaan ja kun niitä ei pese, ei voi vielä vuokrata karstamyllyäkään. Seliseli.

DSC04500.jpg

Mukavan aurinkoinen, mutta tuulinen päivä, joten kaivoin esille sen reilu vuosi sitten ostamani tervapullon. Raahasin villiintyneen puutarhan nurkilta perintöreen keskelle pihaa ja puhdistin sen ylimääräisistä roskista. Reki kumolleen ja aloitetaan tervaus. Puuosat ovat hiukan vuosien saatossa kärsineet, mutta ehkä tuolla saattaisi uskaltaa joskus ajaakin. Siis jos olisi sellainen hevonen, minkä perään sen uskaltaa laittaa. Louhon perään ei uskalla. En muistanutkaan, kuinka kivaa hommaa tervaaminen on. Siihen vaan sudilla tervat selkään ja heti näyttää paremmalle. Ja se tuoksu mikä tervasta tulee, leijailee nyt ympäri pihaa. Pitihän se vielä tervata tuota taustalla näkyvää kärrynpyörääkin, kun kerta vauhtiin pääsi.

DSC04503.jpg

Koska Hiilin tipuista vasta yksi on uskaltautunut häkkiin ikkunan kautta, päätin kokeilla siirtää heidät ulkokautta. Sehän sujui helposti. Ovi auki ja samantien lähti Hiili viemään tipujaan ulos. Muutama heinä nokkaistiin matkalla ja taaperrettiin häkin suojiin. Siis kanalan tyhjennykseen. Sieltä pehkun seasta löytyi jokunen ruokakippo hautaantuneena. Mutta onhan noita tarvittu tällä tipumäärällä. Nyt on kanala yhtä kottikärryllistä vaille tyhjänä ja pesu voi alkaa tänään. Toivotaan lämpimiä ja tuulisia ilmoja, jotta kuivuu nopeasti ja pääsee sitten läträämään maalin kanssa. Josko tämä laiskottelu loppuisi tähän ja saisi taas touhuvaihteen silmään.

DSC04505.jpg