keskiviikko, 26. huhtikuu 2017

Takatalvi

Toisaalta onni, että tuli tämä takatalvi. Tai se mikään takatalvi ole, kevään ja kesän tulo vain pysähtyi. Siksi onni, ettei minulla ole niin suurta houkutusta tuonne pihalle kraappimaan nurkkia ja valmistelemaan kesää. Sen tietää, että jos olisi kuivaa ja lämmintä niin varmasti askartelisin jonkin haravavointikoneen ja kukanistutushäristimen. Huomenna on ensimmäinen tapaaminen jumpparin kanssa ja saan alkaa heiluttelemaan tuota olkapäätä. Siitä vielä pari viikkoa, niin sitten saisi alkaa jumpalle. Melkoinen jumppa tuleekin, kun pitää nuo laitumet taas askarrella käyttökuntoon. Ja tänä vuonna niitä laitumia on 2 lisää, sillä kävin viikonloppuna allekirjoittamassa sopimuksen naapureidenkin laitumista. Jotta niitä kesäeläimiä sopii tulle useampikin.

DSC02370.jpg

Omalla painollaan tämä aika kulkee. Aamulla hevoset ulos ja heinää perään. Lampaille ja kanoile mutusteltavaa. Sitten sisään surffaamaan internetin ihmeelliseen maailmaan, vähän leipomisia, kaappien kolppaamista ja suunnittelua, mitä kaikkea sitten teenkään, kun saan tehdä. Päivällä taas evästä eläimille ja pihalla pyöriskelyä. Mihinkään pidemmälle lenkille en uskalla lähteä. Viime viikolla kävin vähän kuvailemassa lähipellossa kurkia ja kiersin metsäreittiä kotiin. Viimeinen kilometri oli ihan tuskaa selän kanssa ja piti ihan heittäytyä pötkölleen maahan, että selän kramppaus asettuisi. Semmosta se on kun toinen lapa ei liiku. Vähän siivoilua noissa eläinsuojissa (onnistuu yllättävän hyvin yhdelläkin kädellä) ja iltaruokien valmiiksi laitto. Sitten jo isäntäkin kotiutuu leipätyöstä ja iltapuuhat odottavat. Tämä lienee sitä hidasta elämää.

DSC02475.jpg

Tipuja kuoriutui kaikkinensa 10. Yksi oli liiskaantunut emon alle ja yksi tipu oli muutaman päivän kateissa Hunajan höyhenien seassa. Nyt siellä kirmaa 9 hirmuisesti piipittävää pikkutipua omassa privaattiaitauksessaan. Muutama päivä sitten siirsin Hunajan tipuineen lattiatasoon munintapesästä, että pääsevät turvallisesti opettelemaan kanan elämää. Aitasin heille oman alueen, etteivät muut alkaisi heti pieniä kiusaamaan, vaikkakin Hunaja tuntuu olevan melkoinen leijonaemo. Niin kovasti minullekin pörhistelee, kun ruokia käyn viemässä. Ensi viikolla avataan luukut ja päästetään kaikki iloiseen sekamelskaan.

DSC02464.jpg

tiistai, 18. huhtikuu 2017

Farmin pääsiäinen

DSC02255.jpg

Olipa KYLMÄ pääsiäinen! Mikäli vanhankansan enteet pitää paikkansa, tulee loppukeväästä kylmä, mutta kesästä sitten hieno. Toivotaan näin. Sen verta kylmää oli täälläkin, että onnistuin hieman vilustuttamaan hevosia. En vaan tajunnut, että nehän pirulaiset ovat jo melkein kesäkarvassa ja ulkona tuulee ja on pakkasta. Muutaman yskäisyn jälkeen havahduin asiaan ja aloin taas loimittaa isoa hevosta ja ponikin sai viltin niskaansa yöksi. Poni pirulainen on taas alkanut karkailemaan öisin tuonne tarhaan. Viettää suurimman osan yöstä sisällä, mutta joskus aamuyön tunteina siirtyy ulkosalle. Yritin virittää riistakameraakin vahtimaan tapahtumia, mutta se mitään -tietenkän- ollut toiminut. Ensi yönä uusi yritys. Koiratkin ovat olleet hieman levottomia, joten olisiko taas asialla joku metsäneläin.

DSC01890.jpg

Tulihan sitä hieman noitiakin karkoitettua nuotioilla. Muutama päivä pidettiin tulia yllä, mutta sitten kävi köpelösti. Isäntä sai lauantaina koivulta pahasti selkäänsä ja loppu pääsiäinen vietettiinkin sitten yhdessä toipilaana. Meillä oli siis muutama kaveri auttamassa hommissa. Kaadettiin puita, klapitettiin ja suoraan pinoon kuivumaan. Minä yksikätisenä keskityin risujen polttamiseen ja toimin ylempänä nuotionvartijana. Jossain välissä huomasin, että yhtäkkiä klapittaja juoksee pinoajien luo huutaen samalla. Isäntä näyttää olevan kontillaan traktorin vieressä. Pinoaja juoksee klapittajan kanssa isännän luo riisuen samalla paitojaan. Ihmettelin, että mitäköhän nyt tapahtuu ja lähdin siirtymään tapahtumapaikalle.  Paiskattiin isäntä selälleen maahan ja tarkastettiin tilanne. Otsassa ja nenässä melkoiset ruhjeet ja vertakin tulee ihan miehekkäästi. Päätettiin varoiksi soittaa piipaa-auto paikalle. Ambulanssi saapui ja tarkastettiin tilanne. Ei murtumia, mutta muuten melkoisen näköinen ruhje. Pitänee kehystää tuo ensihoitajilta saatu lappu, jossa lukee " asiallinen ja orientoitunut". Siitä isäntä on erityisen ylpeä. No, käytiin sitten keräilemässä loput tarvikkeet ja katsomassa että nuotio sammuu ja siirryimme viettämään pääsiäistä turvallisempiin tiloihin. Syötiin siinä samalla Peikon pyllyä ja kannustettiin munia heilumaan.

DSC01970.jpg

Tipujakin odotettiin kuoriutuvaksi. Maanantai-aamuna oli sitten ensimmäisessä munassa reikä ja iltaan mennessä peräti 1 tipu oli päässyt ulos kuorestaan. Kanan alta oli kuoriutunut 2 joten kävin tuuppaamassa tuon koneeseen kuoriutuneen niiden kaveriksi. Nyt on tullut 3 lisää ja kanan alle oli liiskaantunut 1 joten tällä hetkellä 5 tipua hengissä. Lähden kohta rahtaamaan loputkin konetiput kanan alle. Se kuitenkin osaa hoitaa ne paremmin kuin minä, vaikka onkin ensikertalainen. Lisäksi yhdessä munassa on pieni reikä, joten sen oletan kuoriutuvaksi piakkoin. Toivottavasti noista olisi edes muutama kanoja, niin ne saisi jäädä tänne meille asumaan. Kukkopojat täytynee taas lähettää maailmalle tai pataan. Se meidän vanha Hermes-kukko sai muuten uuden kodin, vaikka sen patakukoksi olinkin antanut. Aikas hienoa. Uusi Haades-kukko on saanut jo hyvin massaa, eikä enää rohmua kaikkia ruokia itselleen, vaan malttaa tarjota jo muillekin evästä.

DSC02260.jpg

 

 

 

 

tiistai, 11. huhtikuu 2017

Terapiaeläimet

Kun pääsin kotiin sairaalasta leikkauksen jälkeisenä päivänä ja kivut olivat alkuun melkoiset, yllättivät nuo eläimet minut käytöksellään. Olen kyllä ollut tietoinen eläinten empaattisuudesta ja kyvystä aistia ihmisten tunteet, mutta ensimmäisen kerran se tuli eteen näin konkreettisesti. Tulopäivänä koirat pysyivät kohteliaan etäällä. Kävivät tervehtimässä, mutta minkäänlaista riekkumista ei ollut havaittavissa. Istuivat isännän vieressä kysyvännäköisinä. Isäntä oli nyt tukihenkilö, kun emäntä käyttäytyi oudosti ja haisi pahalle.

DSC01692.jpg

Hiljan käytös muuttui täysin. Hänestä kuoriutui kotihoitaja. Onhan tuo sylissä viihtynyt muutenkin, mutta nyt ei päästänyt minua silmistään. Illan viihtyi tiiviisti sylissä kehräämässä ja nukkumaan mentyä kiipesi päälle. Ei hipaissutkaan leikattua olkapäätä, mutta makasi rinnan päällä ja polki käpälillään kipeän käden kipeitä lihaksia. Ja kehräsi. HYYYRRRRR.... Kun nousin vessaan, nousi kissa mukana. Istui edessä vahtimassa ja kehräsi. Haki mukana lääkkeitä ja kehräsi. Heti vaakatasoon siirryttyäni palasi samaan paikkaan makaamaan ja polkemaan kättä. Aamulla kun olokin hieman kohentui, antoi kissakin periksi ja palautui normaaliksi. Tokikin on jatkanut sylissä kehräämistä, muttei enää vahdi.

DSC01695.jpg

Lauantaina kun kivut hieman hellittivät ja lähdin kokeilemaan miten karsinansiivous sujuu yhdellä kädellä, tuli Louho tapansa mukaan seuraamaan siivoamista. Samaan karsinaan päädyttyäni haisteli hevonen minut läpi ja jäi seisomaan ihan viereen. Siten, että koskimme toisiamme. Ei hötkynnyt, eikä tuuppinut. Oli vaan liki ja läsnä. Varoo koko ajan oikeaa puolta minusta, vaikkakin tyhjänä roikkuva hiha on alkanut  hieman kiinnostaa Louhoa. On jopa kerran ottanut huulillaan hihasta kiinni ja heiluttanut vähän, että mikä tämä on ja mihin sun toinen etujalka on hävinnyt? Näytin sitten hevoselle, että tallessa se on, vaikkakin kantositeessä. Nuuski kättä kokeili ylähuulella varovasti ja siirtyi kohteliaasti kauemmas. Selvästi nuo ymmärtävät, etten ole täydessä iskussa ja käyttäytyvät paljon positiivisemmin kun voisin kuvitella. Joskus muinoin olen rikkonut verisuonia samaisesta kädestä ja silloin ainakin kaikki hevoset ottivat ilon irti kädettömyydestä. Riekkuivat, loikkivat ja hölmöilivät, kun havaitsivat ettei minulla ollut samoja mahdollisuuksia reagoida kuin ennen.

Onni on omat terapiaeläimet.

 

 

 

 

maanantai, 10. huhtikuu 2017

Lintuja, lintuja

DSC01822.jpg

Tikli

Nyt kun on aikaa, ehtii vahdata noita pihalintujakin. En ole ennen tiennytkään, kuinka hienoja lintuja meidän pihassa pyörii. Piti ihan naapuria pyytää tuomaan lisää linnunsiemeniä, kun kaura ei tunnu olevan kovinkaan suuressa suosiossa. Kun havaitsen liikettä ruokintapaikalla, niin nopeasti kamera käteen ja zoomailemaan. Ei niitä varmaan muuten tunnistaisikaan, kun läheltä katsottuna. Sitten alkaa se homman hauskuus eli osio, tunnista lintu. Ensin katsotaan miltä se näyttää, eli voisiko siitä saada jotain vinkkiä nimestä. Esimerkiksi nokkavarpusella on suhteessa linnun kokoon valtavan iso nokka. Jos eli kun en itse tunnista lintua, enkä saa sen lajia selvitettyä lintukirjasta, laitan kuvat facebookiin ja annan estraadin kavereille. Olenkin huomannut, että ihmisillä on valtavasti lintutietoutta. Toiset tunnistaa lintuja äänestä, toiset taas ulkonäöstä. Itselle tuo ulkonäkö kertoo enemmän kun tsirrtsirr tiytiy.

DSC01753.jpg

Puolikuuta peipposesta

 

DSC01911%20%281%29.jpg

Nokkavarpunen Koiras

DSC01898.jpg

Mustarastas naaras

DSC01812.jpg

Punakylkirastas

maanantai, 10. huhtikuu 2017

Yksikätinen emäntä

DSC01840.jpg

Jänne on nyt kiinnitetty takaisin olkapäähän ja toipuminen voi alkaa. Lääkkeitä kuluu roppakaupalla ja monen asian tekeminen on nyt pannassa. Mutta yllättävän hyvin sitä pärjää yhdelläkin kädellä, varsinkin kun leikatun käden sormilla voi hiukan avittaa. Toki tekeminen on huomatttavasti hitaampaa, mutta mitä väliä, minulla on nyt aikaa. Onneksi nuo hevoset ovat jo rutinoituneet aamu- ja iltatoimiin, niin niiden hoitaminen sujuu kuin itsestään. Pakkasiakaan ei enää ole sillälailla, että tarvitsisi loimittaa joka päivä. Kovemmalla sateella saa nakattua ohuen sadeloimen päälle, tai illalla sitten viltin jos ovat kastuneet. Heinät kulkee kätevästi ahkiossa ja ikean kassissa. Kevyttalikolla saa keräiltyä kakat karsinoista vasemmallakin kädellä ja isäntä sitten töistä tullessaan käy kippaamassa kuorman pois. Mistään asiasta en aio nyt stressata, kyllä ne aina jotenkin hoituu.

DSC01776.jpg

Toisaalta tämä on hirveän nautinnollista olla tekemättä mitään. Vaikka tekisi mieli puuhailla yhtä sun toista, niin jossain välissä kroppa sanoo että nyt huilaamaan. Mihinkään kävelylle en vielä ole tohtinut lähteä -siis tuota omaa peltoa pidemmälle. Tai kävelin muutamaan otteeseen naapuriin suihkuun ennen tikkien poistoa. Heillä kun on suihkussa enemmän tilaa, kun tuossa meidän pikkukopissa. Lampaita olen muutaman kerran päästänyt ulkoilemaan kauniilla säällä.Karitsoista on superhauskaa kun on tilaa loikkia ja juosta kilpaa. Ehtivät he jo karata naapuriinkin, kun silmä vältti. Sieltä sitten juostiin hirmuvauhtia kotiin kun huikkasin kutsuhuudon "TULKAATULKAA!!!!"

DSC01764.jpg

Aion kyllä nauttia tästä lomasta täysin siemauksin. Tarkkailla luontoa ja eläimiä ja seurata kesän tuloa. Pienen pieniä siemeniä olen tunkenut purkit täyteen ja nyt vaan vettä, valoa ja lämpöä niille. Unohdin kirjailla purkkien kylkeen mitä sieltä pitäisi kasvaa, mutta kai nuo sitten isoksi tullessaan tunnistaa. Että onko se nyt kessua vai tomaattia. Perinteiset pajunoksat kissoineen on jo maljakossa koivunoksat seuranaan. Sanotaan, kun kerää noita koivunoksia sisälle maljakkoon, että kuinka monta päivää niiden kestää puhjeta hiirenkorville, niin yhtä monta viikkoa kestää ennen kuin ne hiirenkorvat tulevat puihin.

DSC01873.jpg