lauantai, 28. lokakuu 2017

Arkea

Valitukset on nyt valitettu ja on aika palata normiaiheisiin. Ainakaan kahteen päivään ei ole satanut vettäkään!

DSC06091.jpg

Laidunaitoja on alettu keräilemään pois, että kestäisivät edes muutaman vuoden. Koirat ja kissat ovat ahkerasti olleet hommassa mukana. MOUMOUUUU kuuluu usein pihan suunnalta, kuin kysymyksenä "missä ootte?? mä tulen mukaan!" Sitten pitää huutaa että TÄÄLLÄ! ja lähettää Santeri-koira vastaan hakemaan kissa mukaan hommiin. Harvemmin kissat yhtäaikaa ovat mukana, yleensä vain toinen. Kulkevat seurana, kiipeilevät kivillä ja puissa ja juoksevat villinä ympäriinsä. Jos välimatkaa kertyy liikaa, niin taas huudetaan suureen ääneen MOUMOUUU odottakaa!

DSC06162.jpg

Nuorisokanat olisivat halunneet asua lampaiden kanssa. Olivat siis omatoimisesti siirtyneet lampaiden puolelle asumaan toisen vaalean kukon seuraksi. Tonkivat siellä pehkua, kiipeilivät aidalla ja pitivät ruokintapöydän yläreunaa ortenaan. No eihän se käy päinsä! Kakkivat lampaiden juoma-astiaan ja heiniin. Yhtenä aamuna sitten nappasin vaalean kukon kainaloon ja kohti pölkkyä. Kukon siirryttyä autuaammille nokkimismaille sain ohjailtua nuorison kanalan puolelle. Vieläkin meillä on yksi kukko liikaa, mutta on niin arka, etten ole saanut napattua sitä. Sopivan hetken tullen heilahtaa vesurius siihenkin suuntaan. Mihinkään jahtaamisleikkiin en viitsi ryhtyä.

DSC06107.jpg

Kiitos noiden sateiden, on hevosia pitänyt tarhata milloin missäkin. Tuo pihatarha kun meni kovin liejuiseksi. On tehnyt hevosille hyvää päivittäinen talutusharjoittelu. Nähtävästi villinä ja vapaana liikkuessaan meinaa arvojärjestys unohtua. Siis se, että ihminen kulkee ensimmäisenä, tai ainakin päättää sen milloin hevonen saa mennä johonkin paikkaan edeltä. Ja sitten on keskusteltu aiheesta, saako toista hevosta kiusata. Ei, ei saa. Hevosilla ei ole lupaa komentaa ihmistä tai päättää sitä, kumpi hevosista on vuorollaan käsittelyssä. Olipa tyrmistynyt ilme Louholla, kun kerrankin ehdin väliin hänen komentaessa Tuikkua pois minun luota. Hyvää se vaan tekee hevoselle, kun tietää kuka päättää asioista.

DSC05837.jpg

 

 

 

lauantai, 14. lokakuu 2017

Valitusta sateesta

Jos et halua lukea valitusta, älä jatka tästä eteen päin, vaan odottele rauhassa seuraavaa blogituotosta.

Olen lopen kyllästynyt tuohon vesisateeseen joka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Ei riitä että on sadeallerginen, mikä jo itsessään aiheuttaa tatin kasvamista otsaan, vaan KAIKKI sateesta johtuvat lieveilmiöt älkaa ärsyttämään ihan toden teolla. Pimeys tästä enää puuttuu, mutta kyllä sekin sieltä ihan kohta tulee.

No, kuukausi sitten sanoin isännälle, että soittaisi paikalliselle kuorma-autoilijalle ja tilaisi kuorman hiekkaa tai mursketta. Saisi tehdä tuon tallin käytävän valmiiksi ja tehtyä tallin edustan kulkukelpoiseksi. Hetken päästä isäntä soittaa takaisin ja kertoo pomonsa luvanneen tuoda kuorman pihaan. Mikäpä siinä. Viikon sisällä ilmoitin haluavani kuorman. Vaan ei ole vielä näkynyt. Siispä tallin käytävän paikalla on nyt 20cm liejua ja ainakin tuplamäärä tallin edustalla. Tarhasta en viitsi edes puhua mitään. Vesi tulee ränneistä yli jos muutamakin lehti on joukkoon eksynyt (syksyllähän harvoin lehtiä puista irtoaa). Päivittäin saa puhdistaa ränniä lehdistä ja siltikin se jossain vaiheessa tulee yli. Vaikka olen monenmoisia saaveja viritellyt vuotokohdan alle, menee talliin väkisinkin vettä. Kysyisinkin tähän väliin että miksi se tapahtuu nyt, eikä suinkaan aiempina vuosina?

Ainut mihin nyt pääsee ratsastamaan on metsäautotiet. Paitsi että hirvenmetsäsätys alkoi ja on turhan riskaabeliä lähteä sekaan hulluilemaan. Ainakaan silloin, kun  metsästysporukka pyörii lähitienoolla. Saisihan nuo eläimet pakattua koppiin ja mentyä kentälle, mutta ihan yhtä märkä se ratsastusseuran kenttäkin tällä hetkellä on. On se sitten kiva kun hevoset on kotona niin voi helposti harrastaa. Vai miten se meni??? Plus että tuosta jatkuvasta sateesta johtuen pitää hevosia loimittaa päivittäin. Monesta tekemättömästä asiasta johtuen loimet pitää vielä kuivattaa seuraavaa päivää varten, missäs muuallakaan kun talossa sisällä. Keittiön oven päällä on hyvä paikka toiselle loimelle ja toisen sentään saa suihkukoppiin kuivumaan.

Nyt sitten kiitos loppu tuolle sateelle ja pikkupakkasta voisi laittaa perään. Mitään muuta positiivista en tästä kelistä enää keksi, kun sen ettei kaivo sentään pääse kuivumaan. Se tästä enää puuttuisi.

Ei tässä muuta, hautaudun kuraan ja palataan asiaan kun kelit vähän helpottaa. Ärsyttää enemmän kuin oravaa jonka käpy on pyörinyt viikon mutaliejussa.

perjantai, 22. syyskuu 2017

Kyntöä ja karkulaisia

DSC05717.jpg

Tulipa sitä käytyä katsomassa myös hevosten kyntökilpailuja. Vaikka keli oli sateinenn ja kylmä, niin kyllä kannatti! Siellä näki niin hienoa ja toimivaa hevostenkäsittelyä, että melkein kateeksi kävi. Osallistujat olivat pukeutuneet ajan hengen mukaisesti ja suurin osa hevosista oli suomenhevosia. Tapahtuma oli lämminhenkinen, osallistujilta sai kysellä asioita ja he vastailivat niihin mielellään. Tunnelma oli välitön ja rauhallinen. Oli hieno nähdä ihmisten ja hevosten välinen luottamus. Vaikka kilpailun alussa kävi hyvinkin vaarallinen tapahtumasarja, niin suurin osa hevosisita seisoi kiltisti ohjastajansa vieressä, eikä lähtenyt mukaan hötkyilyyn. Niin, näihin kilpailuihin sai tulla myös harjoittelemaan kyntämistä tai totuttamaan heviosta tapahtumaan. Eräät harjoittelijahevoset sitten saivat jonkun pöllökohtauksen säikähtäen perässään olevaa auraa. Hyppyloikalla karkuun, toinen parista nurin ja kun siitä pystyyn pääsi niin täyttä laukkaa yleisön läpi karkuun. Kuuluttaja (jonka hevoset tapahtuman aiheuttivat) ohjeisti yleisöä koko ajan rauhallisesti siirtymään sivuun, ettei sattuisi vahinkoja. Muut kilpailuunosallistujat seisoivat paikoillaan ja odottivat karkulaisten kiinnisaantia. Pienen kunniakierroksen jälkeen hevoset saatiin kiinni ja kilpailu saattoi jatkua.

DSC05624-001.jpg

Kilpailuun sai osallistua yhdellä hevosella tai parilla. Nämä olivat suomenhevosluokkia. Sitten oli myös avoin sarja, johon osallistuivat ne muunrotuiset. Siellä ne olivat Koffin hevosetkin kiskomassa auraa perässä ja virosta oli saapunut mies kahdestaan hevosensa kanssa. Yleensähän toinen ihminen ohjastaa hevosta ja toinen kyntää. No virolaisella oli homma niin hyvin hanskassa, että heitti ohjat niskan taakse ja hoiti molemmat hommat itse. Tämä ei ollut mikään nopeuskilpailu, vaan enemmänkin kyse oli tarkkuudesta tai taidosta. Arvostelukohtia olivat mm. aloitusvaon suoruus ja syvyys, harjan korkeus ja ulkonäkö, sekä tietenkin valjastaminen ja ajo. Kilpailun voitti yksikkösarjassa Uuras niminen hevonen, jolle oli kertynyt ikää kunnioitettavat 25 vuotta. Parikilpailun voittivat Hovingatar ja Taavetin Taava ja avoimen luokan ykkösiksi pääsivät Koffin hevoset, jotka muuten osallistuivat ensimmäistä kertaa kyseiseen kilpailuun.

DSC05746.jpg

No nyt kun on puhuttu taitavista hevosista ja hevosihmisistä, niin voidaan siirtyä tähän normaaliin farmisirkukseen. Harva asiahan meillä sujuu, niin kuin on suunniteltu. Neiti 4v on keksinyt alkaa karkailla. En tiedä mikä mörkö sen päässä hulluttaa, mutta melkoinen epeli hän on. Vaikeudet alkoivat, kun eräänä kertana lähdin Louhon kanssa keräilemään hirvikärpäisä metsään. Ei me päästy kun reilu 100 metriä, kun perästä kuulluu koppotikoppoti ihhahaa! Neiti 4v tulee täyttä laukkaa perässä, että mä lähden mukaan. Käännetään ympäri, palautetaan hevonen aitaukseen ja jätetään isäntä vahtaamaan, mistä karkaa. Aidat kun olivat ehjät. Ei tarvinnut pitkälle mennä, kun taas tullaan perässä. Neiti 4v osaa katsoa, mistä aita on matalin ja hyppää siitä yli. Teljetään pihatarhaan, missä aidat ovat huomattavasti korkeammat. Sillä kertaa pysyi aitauksessa. No ei mennyt montaa päivää, kun lähdettiin Louhon kanssa kopilla kentälle. Neiti 4v jätettiin piha-aitaukseen ja jäikin sinne rauhassa syömään. Kun sain ratsastettua ja palattiin autolle, niin puhelin soi ja naapuri kertoo hevosen juoksevan melkoista kyytiä pitkin kylänraittia. Neiti 4v oli taas lähtenyt perään ja tällä kertaa hän oli onnistunut avaamaan tallin oven ja pakenemaan sitä kautta. Siispä teljetään nuorisohevonen jatkossa talliin omaan karsinaansa, kun harrastetaan Louhon kanssa. Ja tietenkin aloitetaan myös tarhassapysymisharjoitukset.

DSC05829.jpg

Louhon mielestä tarhassapysymisharjoitukset ovat kivoja. Hän saa ratsastaa pihassa ja syödä samalla omenoita. Eli olemme näkyvillä - poistumme  näkyviltä - olemme taas näkyvillä ja sitten emme. Heti kun huolestumisen merkkejä alka kuulua tai näkyä, tullaan Louhon kanssa näytille. Kun neiti 4v taas asettuu, poistumme näkyvistä. Kyllä kai se siitä tottuu ensi kesään mennessä. No, sitten nämä rakkaat karvajalat päättivät aiheuttaa kunnon sydämentykytyksiä yhdessä. Olin töissä ja juuri avannut eväspaketin, kun puhelin soi ja toisessa päässä on lähitilan omistaja. Onkohan sulta hevoset karannut, kun facebookissa oli ilmoitus villinä juoksevista hevosista? Mahdollisesti... No kiva naapuri lähti sitten meille katsomaan ja totesi portin olevan auki ja pihassa ei näkynyt kavioeläimiä. Ei muuta kuin kamat kasaan ja pomolle ilmoitus että nyt on lähdettävä. Hevosia ei nimittäin näkynyt mailla eikä halmeilla, mutta suuntana heillä oli ollut pikatie. Lievää rattiraivoa huutaen ajoin kotiin hakemaan riimuja ja leipää. Sillä välin olivat viereiseltä kylältä saaneet hevoset kiinni ja teljettyä ne lammasaitaukseen. Ei muuta kuin tallustelemaan karkulaisten kanssa kotia kohden. En  ymmärrä, kuinka he ovat onnistuneet avaamaan sähköaidasta kaksi ylintä veräjän kahvaa. Kahvat olivat siististi maassa ja kaksi alinta oli vielä paikoillaan. Piti ihan korjata riistakamera ja virittää se kuvaamaan porttia, josko seuraavan karkureissun syyllinen selviäisi sillä. Toivotaan toki, ettei sellaista enää tapahdu.

perjantai, 22. syyskuu 2017

Paniikki, kohta on syksy!

DSC05465.jpg

Se aika, jolloin kesän pitäisi olla, taitaa olla mennyt ohi. Puut alkavat vaihtaa väriä, laitumelta loppuu ruoka ja metsät pursuilevat taas marjoja ja sieniä. Värisuora, eli pässipojat aloittivat karkailun ja jo ensimmäisestä karkaamisesta otin soiton teurastamoon. Reipas viikko ja pojat pääsi matkalle Ulvilaan. Nyt ovat jo palanneet kotiin vakumoituna ja täyttävät pakastimen melkein kokonaan. Kyllä sinne vielä muutama marjapurkkikin mahtuu, kun oikein tiivistää. Mustikat onkin oikein mukavan kokoisia ja muutama lakkakin löytyi. Vaan eihän sinne marjametsään ole liiemmälti kerennyt. Sairaslomat on nyt sairastettu ja kesäloma vietetty tallia rakentaen, eli paluu arkeen ja leipätyöhön on alkanut. Kylläpä ottaa koville tuo arkeen palaaminen. Hermo pinnassa leipätyössä, kun tottui täällä kotona ollessaan reuhallisuuteen ja hiljaisuuteen. Ja jos jotain tapahtui, oli ratkaisut omissa käsissä. Kai siihen taas tottuu...

DSC05466.jpg

Nuorisohevosen koulu jatkuu ja ollaan siirrytty ajo-opetuksen alkeisiin. Yksi uusi asia kerrallaan ja seuraava uusi vasta kun edellinen on opittu. Ensin valjaat. Satulahan tuolla on ollut selässä, joten ensimmäisellä kerralla pistin koko paketin päälle rinta- ja häntäremmiä myöten. Ei ongelmaa. Sitten talutellaan ympäriinsä, että tottuu asiaan. Kovin keskittyneesti neiti 4v työskentelyn ottaa. Seuraavalla kierroksella lisättiin ohjat eli alettiin opiskella tuntumaa. Ohjiksi kelpasivat kuminauha, joka joustaa eikä nypi liikaa suusta. Vieläkin kaikki hyvin. Kolmannella kierroksella lisättiin ihan oikeat ajo-ohjat ja isäntä sinne perään kävelemään. Se olikin jo hieman jännittävää. Ei isäntä mitään ohjia sen kummemmin käyttänyt, kunhan heilutteli niitä löysällä. Koska perässä tulevat asiat hieman jännitti, helpotettiin tilannetta ja poistettiin ihminen takaa. Muutama päivä miettimistaukoa ja seuraavalla kerralla laitettiin köydet aisalenkkeihin laahautumaan perästä. Taas päästiin asiassa eteenpäin ja nyt ollaan vaiheessa, että takaa ohjaaminenin jo onnistuu. Toki se meno on ajoittain kuin juosten kustua, eli kovasti vielä kiemurrellaan, eikä vauhtikaan pysy tasaisena. Täytyy pitää koko ajan ohjista kevyt tuntuma, ettei neiti 4v lähde omille teilleen. Tuli sitä pari kertaa ohessa ratsastettuakin. Satula selkään, kyytiin, smaksmak "KÄYNTI" ja niin sitä tallusteltiin pitkin kylänraittia.

DSC05574.jpg

Kanalassa alkoi olla hieman ahdasta, kun kukkopoikia oli enemmän kuin kanoja. Tuossa eräänä aamuna sitten sain pari mustaa kukkoa poimittua orrelta ja heilautettua vesuria kaulan suuntaan. Vieläkin niitä on liikaa, mutta toivoisin edes yhden löytävän uuden kodin ja kanalauman itselleen. Odotellaan siis. Hunajan nuoriso on jo niin isoja, että niistä alkaa varmaan ensimmäiset kanat kohta munimaan. Yksi kukoista on muuttanut omatoimisesti lampaiden puolelle asumaan. Uuhet on saatu kerittyä, ainakin suurinpiirtein.Pientä viimeistelyä vaille ovat valmiita kasvattamaan talviturkkia. Onneksi on ollut lämmintä ja suht kuivaa, niin lampaatkin ovat ulkoillet vielä päivittäin. Laitumenkin sain avattua uudelleen kun pahin lieju kuivahti. Eihän nuo kylmää pelkää. Lampaat siis, mutten ihan hirveässä mutaliejussa viitsi niitä pitää. Lampaalla kun pitäisi olla kuiva paikka missä pötköttää ja märehtiä.

Hevoset on nyt rokotettu ja hampaat raspattu. Siis muutama päivä taukoa heille treenaamisesta, ettei tule mitään tauteja. Louho, joka on ollut maailman kiltein hevonen hoitotoimenpiteissä, rupesi kiukuttelemaan eläinlääkärille. Ei ehtinyt kun ottaa stetoskoopin esille, niin ruuna nostaa takajalkaa uhaten potkaista eläinlääkäriä. Ja kun se ei auttanut niin sitten huidottiin etujalalla. Hemmetin hevonen yrittää ottaa taas johtajan paikkaa. Mittasin itse lämmön ja lopun aikaa  roikun ylähuulessa, että saatiin hevoseen pienet rauhoittavat pistettyä. Molemmilla oli pieniä piikkejä hampaissa, jotka tasoitettiin raspilla. Louholle oli tullut vähän haavaumaa poskeen, ihan kuin arvelinkin. Neiti 4v sai ensimmäiset kengätkin jalkaansa, joista jo toisen ehti hukkaamaankin. Tänään pitäisi kengittäjän tulla laittamaan uusi tilalle.

 

 

 

sunnuntai, 3. syyskuu 2017

Tallin askartelua

Viime syksynähän tuo talli sisustettiin pikaratkaisulla ja tarkoitus olikin laittaa koko hässäkkä uusiksi. Se miksei sitä heti viimeiseen silaukseen saatettu, johtui ensisijaisesti isännän reissuhommista ja julmetusta kiireestä. Suurin ongelma silloin oli tukipalkki, joka kulki keskeltä tallia ja aivan liian matalalla hevosta ajatellen. Silloin syksyllä hevonen meni palkin toiselle puolelle ja ponin karsina jäi palkin alle. Tämä aiheutti taas sen, ettei talliin tullut lainkaan kunnollista hoitotilaa tai paikkaa missä voisi kengittää hevosen. Yhden talven sitä seisoo vaikka päällään jos niikseen tulee ja naapurissa käytiin kengityksissä. Kesän tultua otin karsinoiden väliseinän pois jolloin hevoset ja pässit saivat käyttää tallia pihattona eli pääsivät paarmoja ja muita ötököitä pakoon. Heidän mielestä talli vaan oli kovin ahdas kolmelle hevoselle ja kolmelle pässille, joten rakkaat kavioeläimet kaatoivat vielä yhden seinän ja laajensivat alaansa koko tallin alueelle. No, helpottihan se hieman kun jäi yksi seinä vähemmälle purettavaa.

DSC05441.jpg

Ei siinä sitten auttanut kun rueta purkamaan loppujakin. Onneksi olin kaukaa viisaana rakentanut tuon niin, että purkaminen oli helppoa. Kylläpä sitä puutavaraa olikin kertynyt seiniin ja kattoon! Ensin aseteltiin kakkosneloset pituuksien mukaan ryhmittäin seinää vasten nojalleen, jotta olisi siitä siiiten helppo ottaa sopivan mittaista. Sitten alkoi sisäseinien laudotus. Viime talven noissa sisäseinissä oli maatilavanerit, mutta ajattelin askarrella jotain omaperäisempää ja maatilavaneri on pirun kallista ostaa lisää. Siispä kaikki muualta kertyneet laudat hyötykäyttöön ja seiniin. Arvaatkaa loppuiko omat tavalliset laudat heti ensi metreille? No loppui. Onneksi talon alla ja lampolan ylisillä oli sellaista superleveää lautaa. Sitä olikin nopea laittaa, kun laudan leveys oli yli 25cm. Eihän nekään riittäneet kovin pitkälle, joten sitten lähdettiin kaivamaan lautataapelia. Sieltä löytyi ainoana ohuena lautana sellaista vajaasärmäistä vinkuraa taidelautaa. Ei muuta kun mallataan kohdille ja seinään. Eihän nekään loppu talliin riittäneet, joten melkoinen sillisalaatti tuosta tulee.

DSC05440.jpg

Minullahan ei ole tapana suunnitella mitään, vaan alan vaan tekemään. Myönnetään, että siitä suunnittelusta voisi olla jotain hyötyäkin joskus, sillä välillä meinasi mennä sormi suuhun ja aivot loppua kesken. Silloin piti pitää pieni tauko rakentamisessa ja suunnata ajatukset johonkin muualle. Ja piti sitä isännältäkin muutamaan otteeseen kysyä. että meneekö tämä siten kuin pitäisi vai ihan päin helvettiä? Ja ettei homma kävisi tylsäksi, pitää vaihdella työtä ajoittain. Vaikkei seinä ole vielä valmis, voi sen jo valmistuneen osan hyvinkin maalata ja tervata tolppia siinä välissä. Koirille olisi voinut sanoa, että varovat sitä tervaa, mutta unohdin ja nyt on yhdessä tukitolpassa tuppo Mintun karvoja ja olipa tyttökoira onnistunut kastamaan etukäpälänsäkin tervaan. Siinä vaiheessa kun karsinoiden väliseinä tuli valmiiksi, alkoi tuntua että saattaa tästä vielä talli syntyäkin.

DSC05451.jpg

Tokikin jossain välissä onnistuin sahaamaan naulaan ja talon ainut pureva saha muuttui nitkuttimeksi. Mutta periksi ei anneta.  Nitkutin jokusen laudan sillä naulaan osuneella, kunnes laudat loppui kesken ja piti lähteä lautakauppaan. Sieltä tuli poimittua mukaan uusi käsisaha ja johan alkoi taas homma luistamaan. Päästiin tilanteeseen, että talli on ovia ja sisäkattoa vaille valmis. Louholle nyt onkin vanha ovi jo odottamassa, mutta neiti 4v tarvitsee uuden. Tässä välissä iski turnausväsymys, enkä saanut millään otetta tehtyä hommaa loppuun. Välistä piti levitellä tervaa ja maalata. No sitten tuli puhelinsoitto joka pakotti jatkamaan. Reilun kilometrin päässä on ilves raadellut lampaan laitumelle, joten tyttöjen on päästävä yöksi sisään. No heidän oma kämppä on kattoa myöten täynnä heinää, joten on helpompi asentaa talliin ovi ja majoittaa lampaat hevosen karsinaan.

Välikattoa ei ole vieläkään saatettu valmiiksi, mutta onneksi sillä ei niin kiire olekaan. Ovet on nyt paikoillaan ja hevosetkin ovat viettäneet muutaman yön sisällä. Kaipa se siitä Jouluksi valmistuu...