Olin ilmoittanut Louhon maaseutunäyttelyssä järjestettävään match showhun. Ajatuksella että mennään katsomaan vähän suuren maailman meininkiä, missä tivolin valot välkkyy, kaiuttimista raikaa musiikki ja ihmisiä on paljon. Vaan peruahan tuo osallistuminen piti hevosen flunssan vuoksi. Harmillista. No jotenkin onnistuin ujuttamaan itseni terapiaeläinten matkaan ja pääsin samalla osallistumaan markkinahumuun. Aamulla talliin ja ohjelmassa oli hevosen harjaamista ja letittämistä. Tavarat ja eläimet kyytiin ja kohti ravirataa.

Mukana matkassa meillä oli poni ja hevonen joilla esitettiin hevosen ja ihmisen vuorovaikutusta ratsain ja taluttaen. Kolme alpakkaa ja kaksi koiraa  esittelivät eläinavusteista toimintaterapiaa. Kaikkia eläimiä sai tulla silittelemään ja rapsuttelemaan. Jossain kohdin huomasin piteleväni nuorta alpakkaa narun päässä. Olipa jännittävä kokemus, sillä en koskaan ennen ole ollut missään tekemisissä alpakoiden kanssa. Se ei kuitenkaan ole kuten hevonen, koira, lammas tai lehmä, vaan enemmänkin sukua kamelille. Ja noista kamelieläimistä minulla on heikonlaisesti kokemusta ennestään. Alpakkanuorukaiseen ihastuin siinä määrin, että KUN voitan lotossa, hankin muutaman sellaisen.

Tänä vuonna kukkokauppa on käynyt hyvin. Näyttää siltä, että vain yksi joudutaan laittamaan pölkylle syksyn pidemmälle edetessä. Vaalea kukko lähti Hämeeseen 7 kanan laumaa vahtimaan ja tänään tullaan valitsemaan vielä yksi isäntä maatiaiskana porukkaan. Tuo teini-ikäinen kukkopoika olisi kyllä oman kanaparven tarpeessa. Melkein jo sääliksi käy, kun kukkonuorikko kujertaa ja pulputtaa kanoille, esittelee hyviä pesäpaikkoja ja yrittää parhaansa mukaan olla niille mieliksi. Vaan ei kelpaa nuori uros neideille, kun tarjolla on pääkukko Hermes. Hermes pitää laumansa kasassa, eikä päästä nuorta lähellekkään. Jahtaa heti, jos sattuu liian liki tulemaan. Sisälle kuitenkin vielä päästää ja vierekkäisillä orsilla yöt nukkuvat.