Se aika, jolloin kesän pitäisi olla, taitaa olla mennyt ohi. Puut alkavat vaihtaa väriä, laitumelta loppuu ruoka ja metsät pursuilevat taas marjoja ja sieniä. Värisuora, eli pässipojat aloittivat karkailun ja jo ensimmäisestä karkaamisesta otin soiton teurastamoon. Reipas viikko ja pojat pääsi matkalle Ulvilaan. Nyt ovat jo palanneet kotiin vakumoituna ja täyttävät pakastimen melkein kokonaan. Kyllä sinne vielä muutama marjapurkkikin mahtuu, kun oikein tiivistää. Mustikat onkin oikein mukavan kokoisia ja muutama lakkakin löytyi. Vaan eihän sinne marjametsään ole liiemmälti kerennyt. Sairaslomat on nyt sairastettu ja kesäloma vietetty tallia rakentaen, eli paluu arkeen ja leipätyöhön on alkanut. Kylläpä ottaa koville tuo arkeen palaaminen. Hermo pinnassa leipätyössä, kun tottui täällä kotona ollessaan reuhallisuuteen ja hiljaisuuteen. Ja jos jotain tapahtui, oli ratkaisut omissa käsissä. Kai siihen taas tottuu...

Nuorisohevosen koulu jatkuu ja ollaan siirrytty ajo-opetuksen alkeisiin. Yksi uusi asia kerrallaan ja seuraava uusi vasta kun edellinen on opittu. Ensin valjaat. Satulahan tuolla on ollut selässä, joten ensimmäisellä kerralla pistin koko paketin päälle rinta- ja häntäremmiä myöten. Ei ongelmaa. Sitten talutellaan ympäriinsä, että tottuu asiaan. Kovin keskittyneesti neiti 4v työskentelyn ottaa. Seuraavalla kierroksella lisättiin ohjat eli alettiin opiskella tuntumaa. Ohjiksi kelpasivat kuminauha, joka joustaa eikä nypi liikaa suusta. Vieläkin kaikki hyvin. Kolmannella kierroksella lisättiin ihan oikeat ajo-ohjat ja isäntä sinne perään kävelemään. Se olikin jo hieman jännittävää. Ei isäntä mitään ohjia sen kummemmin käyttänyt, kunhan heilutteli niitä löysällä. Koska perässä tulevat asiat hieman jännitti, helpotettiin tilannetta ja poistettiin ihminen takaa. Muutama päivä miettimistaukoa ja seuraavalla kerralla laitettiin köydet aisalenkkeihin laahautumaan perästä. Taas päästiin asiassa eteenpäin ja nyt ollaan vaiheessa, että takaa ohjaaminenin jo onnistuu. Toki se meno on ajoittain kuin juosten kustua, eli kovasti vielä kiemurrellaan, eikä vauhtikaan pysy tasaisena. Täytyy pitää koko ajan ohjista kevyt tuntuma, ettei neiti 4v lähde omille teilleen. Tuli sitä pari kertaa ohessa ratsastettuakin. Satula selkään, kyytiin, smaksmak "KÄYNTI" ja niin sitä tallusteltiin pitkin kylänraittia.

Kanalassa alkoi olla hieman ahdasta, kun kukkopoikia oli enemmän kuin kanoja. Tuossa eräänä aamuna sitten sain pari mustaa kukkoa poimittua orrelta ja heilautettua vesuria kaulan suuntaan. Vieläkin niitä on liikaa, mutta toivoisin edes yhden löytävän uuden kodin ja kanalauman itselleen. Odotellaan siis. Hunajan nuoriso on jo niin isoja, että niistä alkaa varmaan ensimmäiset kanat kohta munimaan. Yksi kukoista on muuttanut omatoimisesti lampaiden puolelle asumaan. Uuhet on saatu kerittyä, ainakin suurinpiirtein.Pientä viimeistelyä vaille ovat valmiita kasvattamaan talviturkkia. Onneksi on ollut lämmintä ja suht kuivaa, niin lampaatkin ovat ulkoillet vielä päivittäin. Laitumenkin sain avattua uudelleen kun pahin lieju kuivahti. Eihän nuo kylmää pelkää. Lampaat siis, mutten ihan hirveässä mutaliejussa viitsi niitä pitää. Lampaalla kun pitäisi olla kuiva paikka missä pötköttää ja märehtiä.

Hevoset on nyt rokotettu ja hampaat raspattu. Siis muutama päivä taukoa heille treenaamisesta, ettei tule mitään tauteja. Louho, joka on ollut maailman kiltein hevonen hoitotoimenpiteissä, rupesi kiukuttelemaan eläinlääkärille. Ei ehtinyt kun ottaa stetoskoopin esille, niin ruuna nostaa takajalkaa uhaten potkaista eläinlääkäriä. Ja kun se ei auttanut niin sitten huidottiin etujalalla. Hemmetin hevonen yrittää ottaa taas johtajan paikkaa. Mittasin itse lämmön ja lopun aikaa  roikun ylähuulessa, että saatiin hevoseen pienet rauhoittavat pistettyä. Molemmilla oli pieniä piikkejä hampaissa, jotka tasoitettiin raspilla. Louholle oli tullut vähän haavaumaa poskeen, ihan kuin arvelinkin. Neiti 4v sai ensimmäiset kengätkin jalkaansa, joista jo toisen ehti hukkaamaankin. Tänään pitäisi kengittäjän tulla laittamaan uusi tilalle.