Tulipa sitä käytyä katsomassa myös hevosten kyntökilpailuja. Vaikka keli oli sateinenn ja kylmä, niin kyllä kannatti! Siellä näki niin hienoa ja toimivaa hevostenkäsittelyä, että melkein kateeksi kävi. Osallistujat olivat pukeutuneet ajan hengen mukaisesti ja suurin osa hevosista oli suomenhevosia. Tapahtuma oli lämminhenkinen, osallistujilta sai kysellä asioita ja he vastailivat niihin mielellään. Tunnelma oli välitön ja rauhallinen. Oli hieno nähdä ihmisten ja hevosten välinen luottamus. Vaikka kilpailun alussa kävi hyvinkin vaarallinen tapahtumasarja, niin suurin osa hevosisita seisoi kiltisti ohjastajansa vieressä, eikä lähtenyt mukaan hötkyilyyn. Niin, näihin kilpailuihin sai tulla myös harjoittelemaan kyntämistä tai totuttamaan heviosta tapahtumaan. Eräät harjoittelijahevoset sitten saivat jonkun pöllökohtauksen säikähtäen perässään olevaa auraa. Hyppyloikalla karkuun, toinen parista nurin ja kun siitä pystyyn pääsi niin täyttä laukkaa yleisön läpi karkuun. Kuuluttaja (jonka hevoset tapahtuman aiheuttivat) ohjeisti yleisöä koko ajan rauhallisesti siirtymään sivuun, ettei sattuisi vahinkoja. Muut kilpailuunosallistujat seisoivat paikoillaan ja odottivat karkulaisten kiinnisaantia. Pienen kunniakierroksen jälkeen hevoset saatiin kiinni ja kilpailu saattoi jatkua.

Kilpailuun sai osallistua yhdellä hevosella tai parilla. Nämä olivat suomenhevosluokkia. Sitten oli myös avoin sarja, johon osallistuivat ne muunrotuiset. Siellä ne olivat Koffin hevosetkin kiskomassa auraa perässä ja virosta oli saapunut mies kahdestaan hevosensa kanssa. Yleensähän toinen ihminen ohjastaa hevosta ja toinen kyntää. No virolaisella oli homma niin hyvin hanskassa, että heitti ohjat niskan taakse ja hoiti molemmat hommat itse. Tämä ei ollut mikään nopeuskilpailu, vaan enemmänkin kyse oli tarkkuudesta tai taidosta. Arvostelukohtia olivat mm. aloitusvaon suoruus ja syvyys, harjan korkeus ja ulkonäkö, sekä tietenkin valjastaminen ja ajo. Kilpailun voitti yksikkösarjassa Uuras niminen hevonen, jolle oli kertynyt ikää kunnioitettavat 25 vuotta. Parikilpailun voittivat Hovingatar ja Taavetin Taava ja avoimen luokan ykkösiksi pääsivät Koffin hevoset, jotka muuten osallistuivat ensimmäistä kertaa kyseiseen kilpailuun.

No nyt kun on puhuttu taitavista hevosista ja hevosihmisistä, niin voidaan siirtyä tähän normaaliin farmisirkukseen. Harva asiahan meillä sujuu, niin kuin on suunniteltu. Neiti 4v on keksinyt alkaa karkailla. En tiedä mikä mörkö sen päässä hulluttaa, mutta melkoinen epeli hän on. Vaikeudet alkoivat, kun eräänä kertana lähdin Louhon kanssa keräilemään hirvikärpäisä metsään. Ei me päästy kun reilu 100 metriä, kun perästä kuulluu koppotikoppoti ihhahaa! Neiti 4v tulee täyttä laukkaa perässä, että mä lähden mukaan. Käännetään ympäri, palautetaan hevonen aitaukseen ja jätetään isäntä vahtaamaan, mistä karkaa. Aidat kun olivat ehjät. Ei tarvinnut pitkälle mennä, kun taas tullaan perässä. Neiti 4v osaa katsoa, mistä aita on matalin ja hyppää siitä yli. Teljetään pihatarhaan, missä aidat ovat huomattavasti korkeammat. Sillä kertaa pysyi aitauksessa. No ei mennyt montaa päivää, kun lähdettiin Louhon kanssa kopilla kentälle. Neiti 4v jätettiin piha-aitaukseen ja jäikin sinne rauhassa syömään. Kun sain ratsastettua ja palattiin autolle, niin puhelin soi ja naapuri kertoo hevosen juoksevan melkoista kyytiä pitkin kylänraittia. Neiti 4v oli taas lähtenyt perään ja tällä kertaa hän oli onnistunut avaamaan tallin oven ja pakenemaan sitä kautta. Siispä teljetään nuorisohevonen jatkossa talliin omaan karsinaansa, kun harrastetaan Louhon kanssa. Ja tietenkin aloitetaan myös tarhassapysymisharjoitukset.

Louhon mielestä tarhassapysymisharjoitukset ovat kivoja. Hän saa ratsastaa pihassa ja syödä samalla omenoita. Eli olemme näkyvillä - poistumme  näkyviltä - olemme taas näkyvillä ja sitten emme. Heti kun huolestumisen merkkejä alka kuulua tai näkyä, tullaan Louhon kanssa näytille. Kun neiti 4v taas asettuu, poistumme näkyvistä. Kyllä kai se siitä tottuu ensi kesään mennessä. No, sitten nämä rakkaat karvajalat päättivät aiheuttaa kunnon sydämentykytyksiä yhdessä. Olin töissä ja juuri avannut eväspaketin, kun puhelin soi ja toisessa päässä on lähitilan omistaja. Onkohan sulta hevoset karannut, kun facebookissa oli ilmoitus villinä juoksevista hevosista? Mahdollisesti... No kiva naapuri lähti sitten meille katsomaan ja totesi portin olevan auki ja pihassa ei näkynyt kavioeläimiä. Ei muuta kuin kamat kasaan ja pomolle ilmoitus että nyt on lähdettävä. Hevosia ei nimittäin näkynyt mailla eikä halmeilla, mutta suuntana heillä oli ollut pikatie. Lievää rattiraivoa huutaen ajoin kotiin hakemaan riimuja ja leipää. Sillä välin olivat viereiseltä kylältä saaneet hevoset kiinni ja teljettyä ne lammasaitaukseen. Ei muuta kuin tallustelemaan karkulaisten kanssa kotia kohden. En  ymmärrä, kuinka he ovat onnistuneet avaamaan sähköaidasta kaksi ylintä veräjän kahvaa. Kahvat olivat siististi maassa ja kaksi alinta oli vielä paikoillaan. Piti ihan korjata riistakamera ja virittää se kuvaamaan porttia, josko seuraavan karkureissun syyllinen selviäisi sillä. Toivotaan toki, ettei sellaista enää tapahdu.