Nyt tästä laiskottelusta on tultava loppu. Kaikkea on vaan vähän näperretty ja hommat roikkuu puolitiessä. Kaikenmaailman verukkeilla keksin miten siirrän hommia eteenpäin. Ei voi siivota kanalaa kun tiput ei vielä pyrähdä ulos. No sen myötä ei voi pestäkään saati kalkita. Talliakaan ei voi aloittaa askarrella, kun hevoset on pihassa. Ja sitten on liian kylmä tai kuuma tai sataa tai ei sada tai tai tai. Mattoja ei voi pestä kun leivän kuivatus on kesken. Eikä pestä villojakaan ja kun niitä ei pese, ei voi vielä vuokrata karstamyllyäkään. Seliseli.

Mukavan aurinkoinen, mutta tuulinen päivä, joten kaivoin esille sen reilu vuosi sitten ostamani tervapullon. Raahasin villiintyneen puutarhan nurkilta perintöreen keskelle pihaa ja puhdistin sen ylimääräisistä roskista. Reki kumolleen ja aloitetaan tervaus. Puuosat ovat hiukan vuosien saatossa kärsineet, mutta ehkä tuolla saattaisi uskaltaa joskus ajaakin. Siis jos olisi sellainen hevonen, minkä perään sen uskaltaa laittaa. Louhon perään ei uskalla. En muistanutkaan, kuinka kivaa hommaa tervaaminen on. Siihen vaan sudilla tervat selkään ja heti näyttää paremmalle. Ja se tuoksu mikä tervasta tulee, leijailee nyt ympäri pihaa. Pitihän se vielä tervata tuota taustalla näkyvää kärrynpyörääkin, kun kerta vauhtiin pääsi.

Koska Hiilin tipuista vasta yksi on uskaltautunut häkkiin ikkunan kautta, päätin kokeilla siirtää heidät ulkokautta. Sehän sujui helposti. Ovi auki ja samantien lähti Hiili viemään tipujaan ulos. Muutama heinä nokkaistiin matkalla ja taaperrettiin häkin suojiin. Siis kanalan tyhjennykseen. Sieltä pehkun seasta löytyi jokunen ruokakippo hautaantuneena. Mutta onhan noita tarvittu tällä tipumäärällä. Nyt on kanala yhtä kottikärryllistä vaille tyhjänä ja pesu voi alkaa tänään. Toivotaan lämpimiä ja tuulisia ilmoja, jotta kuivuu nopeasti ja pääsee sitten läträämään maalin kanssa. Josko tämä laiskottelu loppuisi tähän ja saisi taas touhuvaihteen silmään.