Ylämäki alamäki oottaa raviväki, lähtöä toista jo haikaillaan. Tehhään kunnon toto vaikka köyhä meil on koto, köyhinä kuollaan jos aikaillaan....

Emäntä otti pienen irtioton Farmiin ja kävi moikkaamassa opiskelukavereita "muutaman" vuoden takaa. Alunperin samaan retkeen piti yhyttää yhden hevosen katsominen ja kokeilu, mutta tamma perhana ehti mennä kaupaksi ennen kuin ehdin paikalle. No, etsintä jatkuu. Pitäisi vaan ensin päättää, millaisen hevosen haluaa. Nyt se ajatus alkaa jo kasaantua ja muutama kriteeri on saatu asetettua. Suomenhevonen sen olla pitää. Ja tamma. No ruunakin menee jos oikein kiva löytyy, mutta ajatus varsasta on istutettu takaraivoon. Ei heti, mutta ehkä sitten joskus... Ajolle saisi olla opetettu, niin saisi nuo kärryt ja reen käyttöön. Louhon perään kun ei mitään kulkupeliä uskalla ainakaan vielä laittaa. Nauroimme, että pitää siinä matkalla katsella näkyykö hylättyjä hevosia jossain pellolla. Jos näkyy, niin voi ne parhaimmat sitten keräillä paluumatkalla. Aika heikosti oli hevosia tien varsilla, mutta lehmää ja lammasta kyllä näkyi. Ja näkyi jokunen hevonenkin, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi huputettuja (loimitettuja), joten lienevät epäkuntoisia tai käytöstä poistettuja.

Samalla retkellä tuli käytyä Mustilan arboretumissa. Onneksi maltoin pitää lompakon kiinni, enkä ostanut koko taimimyymälää tyhjäksi. Mutta oli se hieno paikka! Sain heti valtavan innostuksen rakentaa oman puiston ja istuttaa puuta ja kasvia ympäri farmin tiluksia. Heti kotiin päästyä lähdin tutkimaan, mihin oman arboretumin perustaisin ja tiluksia kierrellessä tajusin, että minullahan on jo ihan täydellinen puistikko tässä olemassa. No, ehkä se muutamaa erikoislajiketta kaipaa, mutta monimuotoisuudesta ei ole puutetta.

Palataanpa noihin raveihin vielä. Siellä sattui ikävä tapaus, kun yhdessä lähdössä hevonen kuoli radalle. Itse en tapahtumaa nähnyt, kun olin juuri varjossa viilentymässä, mutta harmillinen tapaus. Tästä on nyt paljon kirjoiteltu lehdissä ja mitä hullumpia kommentteja ihmiset kirjoittavat. Että muka ravihevonen juoksee pelon vallassa piiskaa karkuun ja eläinrääkkäystä koko touhu. huh huh. Eipä taida nämä kirjoittelijat tietää, että se hevonen nauttii siitä juoksemisesta ja hevosta ei pysty pakottamaan moiseen touhuun. Ne ketä ei huvita juosta kovaa, niin ne ei juokse. Pistävät sitten vaikka maate kärryjen eteen jos homma ei kiinnosta tai pelottaa liikaa. Sairaskohtauksia tulee ihmisillekin ja moni ihmisurheilijakin on kuollut kesken suorituksen. Surullisinta mielestäni oli, kun heti hevosen kaaduttua lähti se valtava ihmismassa valumaan mahdollisimman lähelle tapahtumapaikkaa. Tiedä sitten, oliko kyseessä vaan hinku nähdä kuollut eläin vai mikä.

Täällä kotonakin on taas tapahtunut. Vihdoin ja viimein Hiili-kana sai omat tipunsa. Viikko sitten kuoriutuivat ja nyt on jo kova tohina päällä. Yöt vielä viettävät häkissä, mutta päiväksi pääsevät valtaamaan koko kanalan. Yksi tipuista on superhieno väritykseltään. Sellainen ruskeankirjava jolla on rasti kuvio päässä ja silmien ympärillä mustat pisarat, ihan kuin olisi kajaalia vetänyt reilulla kädellä. Jännä nähdä millaiseksi sitten sulkauduttuaan muuttuu. Kauemmalle laitumelle tuli kaksi hevosta lisää ja nyt heitä on siellä yhteensä 4. Hyvin laumautuivat ja nukkuvat pötköllään koko porukka. Sitä on aina mukava katsoa, kun hevonen viihtyy laumassa. Näinä päivinä pitäisi vielä yhden laidunhevosen saapua ja muutaman viikon kuluttua Prinssi-poni muuttaa takaisin kotiinsa.