Vastahan siitä on pari viikkoa, kun valitin märästä maasta. No ei ole enää. Mittari näyttää -23*c ja vesiputket on jäässä. Että hyvää Loppiaista. Onneksi on vapaa leipätyöstä, niin voi alkaa sulatella putkia. Tuon sähkövastuksen töpselin paiskasin heti seinään, kun huomasin ettei vesi tule. Tovi odottelua. Ei näytä sulavan tarpeeksi. Seuraavana vuoroon lämpöpuhallin. Odotellaan. Varttitunti ja kohinaa alkoi kuulua. Sitten taas hiljeni. Puhallin imaisi niin paljon virtaa, että poltti sulakkeen. Tätä se sitten on vanhan talon asuminen. Täytynee lisätä vällyjä tuonne lattian alle suojaamaan putkistoa.

Poni on kovin onnellinen, kun saa olla sisällä lampaiden kanssa. Aamulla kävin tarkastamassa tilanteen, niin siellähän ne porukalla pötköttää lampolassa. Vaikka ulkona melkoinen pakkanen onkin, on tiivistys nähtävästi onnistunut. Kanalan seinän lämpömittari näytti + 4*c. Huh helpotusta! Ei tullut pakastekanoja. Karvaeläimet ulkoilivat tänään viitisen tuntia ja kovin olivat mielissään tulossa sisälle. kun hetki sitten huhuilin. Päivällä kun laitoin ponin ja bäät ulos, jäivät kaikki pihaton suojiin syömään. Heidät piti oikein hätistää aitauksen puolelle ottamaan olematonta aurinkoa.

Koirien kanssa käytiin pikkulenkki. Takit päällä tietenkin. Olen ruennut ihan tosissani kukkahattuilemaan. Mutta Mintun käpäliin pakkanen näytti purevan, sillä aristeli hieman juostessaan. Santeria nyt ei pysäyttäisi kiviseinäkään. Pakkaspäivänä on hyvä laiskotella ihan luvan kanssa. Alunperin piti maata sohvalla lukemassa, mutta innostuinkin vahtaamaan ikkunasta lintuja. En muuten ole vieläkään saanut ostettua sitä lintukirjaa, joten tunnistus on heikohkoa. Kotka, pöllö, petolintu, vesilintu, metsälintu, pikkulintu ja tirppa. Yleensä ne kaikki osuu johonkin noista kategorioista. Sitten on pienenpieniäpikkulintuja. Mitenkä ne raukat pärjää tuolla kylmässä?