Chloe, tai oikeastaan Polle, maailman monin PONI on asunut meillä nyt viikon. Poni on valtavan pörröinen, kiltti, sosiaalinen, omapäinen, kekseliäs, siis ihan oikea PONI. Poni asuu pihatossa tai oikeastaan, jos hän itse saisi valita, hän asuisi ulkona. Iltaisin kun ponin telkeää sisätiloihin, alkaa melkoinen koluutus. Poni tahtoo pihalle. Aamuisin sitä on usein murtauduttu tavalla tai toisella ulos. Yöt se ponirukka joutuu olemaan yksin. Peikkopässi asui alkuun ponin kanssa 24/7, mutta ei osannut rauhoittua ja lopulta näytti niin väsyneeltä, että piti päästää pässi takaisin lampolaan.  Nyt lampaat asuvat yöt sisällä, mutta joutuvat ennen kukonlaulua ulos Ponia viihdyttämään.

Tänään aloitimme lähiseutuun tutustumisen. Ettei sitten kesällä tule yllätyksenä kaikki kivikot, ojat ja ryteiköt. Poni kun on tuollainen tasamaan kasvatti. Ihan vaan tuossa pellolla tehtiin kierros koirien kanssa. Ihmeteltiin kiviä, koluttiin kapeita polkuja ja aloitettiin ojanylihyppäämisharjoitukset. Se olikin varsin pelottava kokemus Ponin mielestä. Koirat näytti mallia ja hyppäsivät edeltä hurrrrjan leveän (n 30cm) ojan yli. Poni miettii ja arpoo uskaltaisiko tulla. Laskee päätä alemmas ja mittailee ojan leveyttä ja syvyyttä. Pärskähtelee, tepsuttaa paikallaan ja aikansa rohkeutta kerättyään leiskauttaa valtavalla loikalla ojan yli.  Ja on selvästi tyytyväinen suoritukseensa. Palkinnoksi loistavasta suorituksesta sai Poni pienen leipäpalan ja valtavasti kehuja.