Tuli taas osallistuttua kehräyskurssille. Viime talvena tuli opeteltua tuota värttinän pyöritystä, joten nyt ajattelin keskittyä rukkiin. Kuten tavallista, jätin kaiken esivalmistelun viimetippaan. Kurssia edeltävällä viikolla havahduin toimimaan. Minullahan on 2 rukkia. Toinen täältä farmilta löytynyt. Muuten toimiva ja käypä peli, mutta Santeri-koira söi siitä lyhdyn. Sitten on anoppipuolen vanha rukki, jonka toimintakunto oli kysymysmerkin alla. Nyöri siitä puuttui, mutta muut osat näyttivät olevan paikallaan. Siis nyörin ostoon. Pellavanyöriä olisin tarvinnut. Toiselta nimeltään hauensiimaa numero 4. Vaan eihän sellaista meidän pikkukaupungistä löytynyt! Siinä sitten kurssia edeltävänä iltana irrottelin osia rukeista ja yritin vaihtaa niitä päittäin. Huonolla menestyksellä. Viimeiseltään kolppasin kaikki varastot erilaisista nyöreistä, mutta mitään sopivaa ei löytynyt.

Kurssiaamuna rukki ilman nyöriä takapenkille, villat ja värttinä matkaan. En päässyt montaakaan sataa metriä ajamaan, kun oli jo pakko pysähtyä. Metsäaukio oli täynnä kauniita hämähäkin seittejä, jotka kimmelsivät auringossa. Siis äkkiä auto parkkiin ja  loikkimaan mättäille kameran kanssa. Myöhästyin vain vähän. Kun ensin oli käyty moikkaamassa paikallista lampuria menimme viereiseen nuorisotaloon aloittamaan kehräystä. Eräältä kurssilaiselta löytyi pellavalankaa ja sitä sitten pyörittelimme rukkiin nyöriksi. Hiukanhan siihen solmuja tuli. Siinä sivussa tuli pyöriteltyä värttinääkin ja onnistuin tekemään hiukan tasaisempaa ja ohuempaa lankaa, kuin edelliskurssilla. Piti sitten ensimmäisenä päivänä karata hiukan aikaisemmin, kun isännällä oli hiukan auto-ongelmia.

Sunnuntaina sitten saatiin rukki hetkittäin toimimaan ja pieni pätkä lankaakin tehtyä. Nyt se odottaa tuossa tuvan nurkassa inspiraatiota. Pyörä vipattaa. Tarvittaisiin puuseppä tai sopiva metalliholkki. Nyöri hyppää vähän turhankin usein pois pyörältä.