Kauheasti ei ole ehtinyt tänne kirjoitella.

On painettu pitkin peltoa liki yötä myöten, että saataisiin kaikki aidat valmiiksi ennen eläinten saapumista. On tehty hevosaitaa, lammasaitaa, vuohiaitaa ja siinä sivussa aidattu kanaa tipuineen. Kanelihan alkoi hautoa tuossa toukokuun alkupuolella. Viisi päivää etuajassa kuoriutui ensimmäinen. Sitten vaan verkkoa pesän eteen, että kana pysyisi loppujen munien päällä kuoriutumiseen asti. Huonosti kävi. Kana kyllä pysyi pesässään, mutta pari pikkutipua onnistui murtautumaan ulos. Eivätkä tietenkään päässeet enää takaisin pesään, eikä emo päässyt pieniään auttamaan. Nyt on sitten enää yksi pikkutipu elossa ja heidät on emon kanssa eristetty lampolan puolelle. Lampaat joutuivat siinä samalla muuttamaan ulos. Tästä harmistuneena hain hautomakoneen lainaan ja latasin sinne reilun 10 munaa. Tuolla se nyt keittiössä hurisee ja piippailee munia kääntäessään. Katsotaan kuinka näiden käy. Juhannuksen tienoilla pitäisi piipitystä kuulua.

Hermes linssiluteena

Sitten on kovasti reenattu Louho-hevosen kanssa. Toiset kilpailut takana ja kolmannet jo odottamassa. Tällä kertaa käytös kisapaikalla oli kaikkea muuta kuin ensiluokkaista. Mutta se johtui siitä, että tallimme ainut tamma (ja tietysti kiimassa) oli matkassa mukana. Verryttelyssä ei ollut ongelmaa, kun kaveri oli lähettyvillä. Mutta sinne radalle meno. Ei, ei pysty menemään niin kauas kaverista. Tai ainakaan huutamatta ja varmistelematta, ettei kaveri vaan ole kadonnut johonkin kauemmas. Ensimmäiseen luokkaan olin itse ihan tyytyväinen. Hevonen oli ajoittain avuilla, meni mörkönurkkaan ja pukittikin vaan kerran. Toinen luokka meni sitten ihan plörinäksi. Louho sanoi, entahdo, enpysty. Jotenkin sinnittelemällä selvittiin radasta, mutta onnellisia ei oltu kumpikaan.

Leevi-pässi

Pikkupässit muuttivat naapuriin lyhentämään heinää ennen saaristoon muuttoa. Sieltä eivät vielä ole karanneet. Tällä kertaa pääsivät oikein autokyydillä, etteivät sitten heti karkaisi kotiin. Kovasti tyytyväisille vaikuttavat. Paluukuormaan sitten pakattiin toisesta naapurista vuohet. Ne samaiset jotka keväällä käytiin hakemassa. Ja voi Elvi-lammasraukkaa! Laitettiin ensin vuohet ja lampaat eri aitauksiin, että tottuvat toisiinsa. Elvi meni heti tuttavuutta hieromaan ja haistelemaan pienempää Ruu-vuohta. No sähköiskuhan siitä nenälle tuli ja Elvi tulkitsi asian "vuohi on vaarallinen, se puree nenästä". Hirmuista puhinaa, pomppimista ja etujalan heiluttelua olikin sitten ohjelmassa loppuillan. Seuraavana päivänä pääsivät porukalla lyhentämään pihanurmikkoa. Toistaiseksi näyttää siltä, että lammas väistää vuohta.

Ruu ja Söpö

Ja ettei aika vaan kävisi pitkäksi ja elämä tylsäksi, saapuivat kesähevoset eilen. Sinne vaan aitaukseen lampaiden kanssa. Tammat näyttivät tunnistaneen paikan, ovathan he jo kolmatta kesää täällä maisemanhoitotehtävissä. Ensin syötiin hiukan, sitten katsottiin, joko pääsee pidemmälle peltoon, piehtaroitiin kunnolla ja tutkittiin uusi pihatto. Ensimmäisen yön viettivät pihatarhassa. Nyt aamulla menin päästämään porukkaa pellon puolelle ja meinasi iskeä paniikki. Vuohien aitaus on tyhjä!! Aikani siinä huudeltuani vastasi pienempi vuohi. Kas, he olivat jo päättäneet soluttautua laumaan ja karanneet yöllä lampaiden ja hevosten joukkoon. Olivat pirulaiset vallanneet lampaiden katoksen ja lammasraukat -vieläkin varmoina vuohien vaarallisuudesta- joutuivat olemaan taivasalla. Vaikkakin voisivat mennä sinne isomman pihaton puolelle sateen suojaan. Onnistuin vielä toissailtana tallaamaan naulaan. Joku vanha lauta oli hautautuneena kasvillisuuden sekaan ja siihenhän sitten jalkani iskin. Meinasin oksentaa ja pyörtyä varsinkin siinä vaiheessa, kun yritin kiskoa lautaa irti jalasta. Nyt on jalka turvoksissa ja muutama päivä sairaslomaa. Onneksi on kiireelllisimmät farmihommat tehtyinä, niin voi vaan ihastella kesäasukkaita aidan takaa.