Äitienpäivän kunniaksi otin Santeri-koiran kyytiin ja ajelin keski-suomeen äitiä moikkaamaan. Yllätysmonentilla tietenkin. Vaikka viihdynkin täällä rannikolla vallan mainiosti, on silti lapsuuden maisemissa hauska retkeillä. Keski-suomen maisemat kun ovat kovin erilaiset rannikkoon verrattuna ja tunnen itseni enemmän metsäihmiseksi, kuin ison veden äärellä viihtyväksi. Retkipaikka.fistä tutkailin Laukaan luontonähtävyyksiä ja huomasin joidenkin käyneen katsomassa Sarakallioilla kalliomaalauksia. Vaikka olen tuolla seudulla lapsuuteni asunutkin, luulin ettei maalauksia näkisi kuin veneestä. Siispä koira matkaan ja kohti kallioita. Kohteena oli siis fennoskandian vanhimmat punamulta maalaukset Sara(a)kallioilla. Ja minä korkeanpaikankammoisena lähdin retkeilemään kallioilla.

Santeri katselee maisemia alkumatkassa

Kallion reunalla, ylhäällä ja alhaalla risteili polkuja. Niitä seuraamalla siirryin alemmas kallion päältä, koska helpommin kuvat luultavasti alhaalta näkyisi. Santeri oli loistava retkeilykoira. Lopetti hötkyämisen, odotti ohjeita suunnasta, vauhdista ja kohdista mistä tulla. Odotti kun piti ja meni edellä helpommilla osuuksilla. Neliveto oli monessa kohtaa käytössä myös minulla ja puissa tuli tiukastikin roikuttua. Saniaisia tunki jo kallionkoloista ja korppi huuteli puiden latvoissa. Vaan ei näkynyt maalauksia. Ei vaikka kuinka tihrustin kallionseinämää ja yritin löytää hirven tai ihmisen kuvaa. Tai ylipäätään jotain punaista suhrua. Kalliot jatkuivat vielä pidemmälle ja jatkoin yläkautta seinämän toiselle reunalle. Nyt alkoi näyttää sille, että jotain voisi löytyäkin. Kalloit jyrkkenivät ja ylhäältä oli lähes suora pudotus veteen. Kantti ei riittänyt lähteä taiteilemaan kapeille poluille kallionreunalla, joten minun osalta maaalaukset jäivät näkemättä.

Tämä voi olla "punainen seinä" tai sitten vaan ihan tavallista punaista kalliota.

Paluumatkalla vielä pysähdyimme vielä Kuhankoskea katsomaan. Siellä oli komea vanha voimalaitos.

Toinen hieno paikka Laukaassa on Hitonhauta. Se on pitkä ja leveä kalliohalkeama, jossa on luola, vesiputous ja pieni lampi. Kaikkein märimpään aikaan sinne ei kannata ainakaan ilman saappaita mennä. Pistän tähän läjän kuvia tuolta HItonhaudalta.