Eli Louhon ensimmäiset ratsastuskilpailut.

Ruunanretale on tullut jo viisivuotiaaksi ja on aika alkaa katsella mahdollista kilpauraa. Mitenkään valmis rusettihai tuo ei tietenkään vielä ole, mutta joskus on aloitettava. Siispä etsimään sopivaa kilpailua ja luokkia. Ihan puhtaasti ajatuksella; mennään katsomaan kouluaitoja ja kisatunnelmaa.Yhden luokan takiahan ei mihinkään kannata lähteä. Jos ensimmäinen rata menee penkin alle, voi toisessa luokassa sitten yrittää petrata. Läheltä sitten löytyikin sopivat kilpailut ja luokat, joista ehkä saisin hevosen vietyä jotenkin läpi. Sitten vaan ilmottautumaan ja reenaamaan "kovasti". Tavoitteetkin asetettiin korkealle. A) pysyä kyydissä ja B) pysyä radalla. Viikkkoa ennen kilpailua hoksasin, että laukathan pitääkin näillä radoilla nostaa käynnistä.. Tähän asti on laukannostoja treenattu vain ravista ja lähinnä ympyrällä. Pientä virittelyä, ja onnistui! Siispä voimme hyvillä mielin lähteä kisoihin.

Edellisenä iltana isäntä sitten alkoi perumaan mukaantuloaan. Hemmetti! Ei sillä, ettenkö yksinkin pärjäisi kisapaikalla, mutta lastaamiseen tarvitaan vielä useampi ihminen. Soittoa kaverille ja hän lupasi raahautua tallille aamutuimaan tuuppaamaan hevosta pyllystä. Vielä kopin alle kesärenkaat ja kisa-aamua odottelemaan. Illalla vielä harrastin "mielikuvaharjoittelua" eli makasin sohvalla silmät kiinni ja kuvittelin ratsastavani radalla. Alkutervehdystä pidemmälle en päässyt, kunnes uni tuli silmään. Aamulla olikin täysi paniikki päällä, kun toinen valkoinen hanska on hukassa. Nappasin varoiksi taskuun mummovainaan pitsihanskan, jollen saisi lupaa ratsastaa muun värisillä hanskoilla. Hurautus kopin kanssa tallille, hevoset ulos ja Louhoa kampaamaan. Lettikin oikein väkerrettiin. Molemmille. Sitten hevosta koppiin. Hirmuiset liinaviritykset, runsaasti leipää ja lehmän hermot. Siihen se sitten juurtui, lastaussillan eteen. Aikani maaniteltuani -ilman tulosta- keksin laittaa liinan hevosen pylln takaa ja vetää.  Juuri sillä hetkellä, kun lastausapu saapui paikalle oli hevonen kyydissä ja silta ylhäällä.

Pikkuisen kiire meille tuli, mutta onneksi tuomarikin oli myöhässä. Ehdin siis hyvin käydä hoitamassa maksuasiat ja hiukan verrytelläkin ennen ensimmäistä rataa. Ennakko-odotuksista poiketen Louho tuntui rauhalliselle. Olisi vaan mieluiten kävellyt hissukseen ja katsellut maisemia. Missä on se hevonen, joka uusissa paikoissa tekee 100m juoksuennätyksiä ja komeita sivuloikkia??? Oli meidän vuoro saapua radalle. Ennen varsinaista suoritusta, saa radalla käydä pyörähtämässä. Louho liikkui kuin hidastetussa elokuvassa, kyttäsi aitoja ja jämähti tuijottamaan tuomarin autoa. Pilli soi ja oli aika aloittaa suoritus. Keskihalkaisijaa ravatessa olin varma, etten selviäisi rataa kunnialla loppuun saakka. Hevonen liikkui kuin täi tervassa, laukka tuskin edes nousisi. No parhaansa on yritettävä ja näytettävä iloista naamaa, vaikka kuinka pahalle tuntuisi. Jotenkin onnistuin räpeltämään radan läpi. Laukatkin nousi, mutta voi kammotus miten laiskaa ja voimatonta meno oli. 

Hevonen kopinkylkeen kiinni ja heinää eteen. Itselle kahvia ja pullaa. Olinhan urheasti jo selvinnyt yhdestä radasta. Kisoissa on parasta hyvä puffetti ja mukavat kanssakilpailijat. Mikäs siinä on päivää viettäessä kahvikuppi kädessä pulisten mukavia ja välillä ratsastaen. Taas oli aika  kiivetä kyytiin ja lähteä verryttelemään. Tällä kertaa olin piiskan mukaan, josko saisin hevosta hieman enemmän hereille. Heräsihän se. Ryhtiä alkoi löytyä ja liikettäkin. Sitten radalle. Luokka oli jo hieman vaikeampi, joten jouduin keskittymään tosissani saadakseni pidettyä hevosen avuilla. Aidat eivät enää pelottaneet ja mitä lie villiheinää tulin Louholle syöttäneeksi, sillä niin vahvasti ruuna painoi ohjalle. Toisella laukkaosuudella meni jo herne nenään (tai kannus kylkeen) ja Louho päätti esittää muutamia korkeamman koulun liikkeitä. Komeaa pukkia tuli. Onneksi pystyin kyydissä ja sain hevosen vielä jotenkin haltuunkin. Voittoa tuskin tästäkään luokasta tulisi.

Kouluaidat on nyt hevoselle näytetty. Tuloksia en edes viitsinyt katsoa, sillä sijoitus lienee lähellä viimeistä. Arvostelupapereita on luettu kuin piru raamattua. Numerot ja kommentit olivat samassa linjassa omien ajatusten kanssa. Numeroskaala oli kaikkea 3 ja 7 välillä. Eli tyytyväinen saa olla. Tavoitteet täyttyi (pysyin kyydissä ja radalla) ja olemmista luokista tuli -ihme kyllä- hyväksytty tulos.

Kiitos kuvista Marja-Liisa Alakruuvi!