Mamman pikkumussukat alkaa olla jo emiensä kokoisia ja kohta sukukypsiä, joten oli aika aloittaa operaatio karitsan vierotus. Ensin ajattelin päästä helpolla ja vain jakaa lampolan kahteen osaan. Itseäkin jo hieman epäilytti, kuinka homma tulisi sujumaan. Ainolla kun on tapana esitellä hyppytaitojaan ja ponkaisee helposti metristä yli paikoiltaan. Tuumasta toimeen. Aita väliin ja pässit toiselle puolelle. Kiltisti jäivät syömään omille alueilleen. Aamulla oli toisin. Aita nurin ja lampaat sekaisin. Siirrytään suunnitelmaan B, pässipihatto.

Raivasin tilaa puuliiteriin, eli nakkelin halot toiselle seinustalle ja siirtelin muut "aarteet" sivuun. Pitkä männynrunko pystyyn ja kuormaliinalla kiinni hirteen. Muutama trukkilava peräkkäin ja laudalla kiinni toisiinsa. Vanha ovi toiselle seinustalle. Vielä kieppi aitaverkkoa ulos, jotta saavat jalotella ja pressu vielä oviaukkoon vetoa estämään. Tadaa! Väliaikainen pässipihatto on valmis. Pohjalle vielä runsaasti vanhaa heinää pehmikkeeksi ja tila oli valmis pässipoikien muuttoon. Piti odotella isäntää töistä, kun yksi unohdus meille kävi. Ei muistettu tehdä pihatton porttia. Illalla sitten kannettiin asukkaat uuteen tupaan. Isäntä nosti aidan yli ja minä otin vastaan. Pullokaritsat eivät olleet moksislaan, mutta mammanpojat Pekka ja Paavo kokivat elämänsä järkytyksen joutuessaan äidistä ja tädistä eroon. MÄÄÄÄÄÄÄ BÄÄÄÄÄÄÄÄ!!! ÄÄÄIIITTIIIIII!!! Ihme, ettei lähikuntien kaikki pien- ja suurpedot ilmestyneet paikalle, niin kovaa mölinää karitsat pitivät.

Viimeksi taisin mainaita löytäneeni ilveksen jälken pellosta. Nyt löytyi lisää jänniä jälkiä koirien kanssa metsälenkillä käydessä. Selvä kanta-astuja, mutta lajimääritelmä jäi vielä avoimeksi. Mäyrää itse veikkaisin, vaikken koskaan sellaista ole nähnytkään. Tunnistusapua siis kaivataan..

Mysteerijäljet