Jo on taas tapahtumia farmilla. Mistähän sitä aloittaisi?

Kaikki alkoi siitä, kun maanantaina töistä tullessa isäntä soittaa. Keittiön pitäisi olla täysin tyhjä huomenna! Siis ne viimeisetkin kaapit, kattilat ja muut hellaa myöten. Väliseinämäkin jouduttiin irrottamaan. Ei muuten mitään, mutta meillä piti olla Santerin kanssa agilitytreenit ja hevonenkin oli tarkoitus liikuttaa. Ei auta kun unohtaa kaikki muu ja alkaa raivaamaan tilaa remppamiehille. Hiukan ennen kahdeksaa kannettiin viimeinen tuoli kissoineen päivineen keskelle olohuoneen lattiaa. Makuuhuoneessa on nyt pyykkikoneen lisäksi muutama astiakaappi ja ruokaa sängynalus täynnä. (hiiriä odotellessa). Tiistai-aamuna heräsin hieman ennen kellosoittoa ja kissat ruokittuani avasin lammaskanavan televisiosta. Ainolla on karitsoita! Ainakin 3 näkyi ruudulla, joten äkkiä toppavaatteet niskaan ja lampolaan. Huutelin huomenet ovella ja sytytin valot. 2 mustaa makoili tyytyväisenä ja näyttivät kuivilta. Sitten alkoi löytyä rääpäleitä. Ihan pieniä ja märkiä karitsoita 3 kappaletta. Yksi raukka oli syntynyt ruokavatiin. Ei muuta kun uuhesta kiinni ja siirtämään karitsaa tissille. Aino hyppi eikä oikein olisi antanut kenenkään imeä. No, sellainen se oli aluksi viime vuonnakin. Ensimmäisen aloitettua imemään asettui silloin heti. Nyt painin lampaan kanssa hikipäässä, kun yritin yhdellä kädellä pitää etupäätä ja toisella takapäätä aloillaan ja taas olisi tarvinnut kolmannenkin käden avittamaan karitsaa tissille. Onneksi isäntäkin heräsi ja tuli auttamaan. Kaikki saivat ternimaidot ja ajattelin tilanteen rauhoittuvan päivän aikana.

Töistä tultua tilanne ei ollut paljoa parantunut. Taass pitelemään uuhta, että karitsat pääsivät juomaan. Sitten nopsasti sisälle tekemään lisämaitoa pussista. Kaikki pienet rääpäleet joivat ahnaasti, mutta isoille mustille ei maistunut. Siinä sitten tuttipullon kanssa heiluessa ehdin jo hieman katsella ympärilleni. Täällähän on kahdet jälkeiset! Eli ne isot mustat karitsat ovatkin Elvin!  Ainut vain, kumpikaan uuhista ei tuntunut huolivan pieniä omakseen, vaan Aino kuvitteli Elvin toisen karitsan olevan hänen. Tuuppivat pieniä pois, eivätkä päästäneet tissille. Laitoin uuhet erilleen ja omat karitsat alle. Pitelin vielä Ainoa kiinni, että pääsivät pienet rääpäleet syömään.

Hoitosetä Santeri

Seuraavana päivänä tilanne muuttui kaoottiseksi. Töistä tultua pienin rääpäle makaa liki hengettömänä keskellä karsinaa. Aino tuuppii muita pois luotaan. Äkkiä pienin lähes hengetön takin sisään lämpiämään ja taas uuhesta kiinni, että pääsevät pienet juomaan. Kun saivat hiukan juotua, sisään pienimmän kanssa ja lisää lämpöä karitsalle. Vaan ei auttanut enää lämmittelyt, pienin kuoli pois. Koska Aino ei tuntunut hulivan muitakaan karitsoitaan, päätin tuoda kaksi muuta sisälle. Valkoinen oli myös aika kylmettynyt ja pääsi isännän kanssa sohvalle vilttiin käärittynä lämmittelemään. Kannoin kaiken tämän muun kaaoksen keskelle vielä koirahäkin, johon karitsat päätettiin majoittaa toistaiseksi.Illalla söivät hurjan määrän lämmintä lampaanmaidonkorviketta, pomppivat hiukan olohuoneessa ja kävivät nukkumaan pesäänsä. Jätettiin heille pieni yövalokin ja viritettiin maitopullot häkinreunaan. Niin ja jossain välissä me ehdittiin ajaa Väriporiinkin valitsemaan lattiamaton kuosia.

Ainoa olen nyt lypsänyt hiukan, että saavat vielä oikeaakin maitoa. Uuhien eristys lopetettiin ja Aino rupesi heti hoitotädiksi Elvin toiselle karitsalle. Tämä karitsa on alusta asti saanut imeä. Karitsat nyt asuvat muutaman viikon tässä muun kaoksen keskellä ja kunhan vahvistuvat, muuttavat takaisin lampolaan. Ensin ajattelin, että laitan Ainon syksyllä pois, mutta saakoon nyt vielä yhden tilaisuuden. Erehtyy sitä ihminenkin, niin miksi ei lammas?