Isännällä on ollut leipätyöstä vapaata ja nyt on pellot kynnetty ja äestetty. Joku pirulainen on käynyt kylvämässä kiviä meidän peltoon, joten niitä sitten keräillään. Muistuu mieleen muutamakin maatalouskoulun aikainen kaveri, joka "rakastaa" tätä hommaa. Pitäisikö lähettää kutsut talkoisiin?? Eli jos olette kuulolla, Tervetuloa! Laitan tähän kuvan näytille. Ei ole montaa isoa kiveä, mutta pieniä ja paljon! Niistä voi sitten tekemisen puutteessa vaikka askarrella kiviaidan. (milloinkahan sellaisen ehtisi.. hieno olisi.)

Sitä vispipuuroa himoitsin joku viikko sitten. Sain sitten vihdoin ja viimein aikaiseksi keittää puolukat puuroksi ja niitä vispatessa tietenkin sähkövatkain sanoi työsopimuksen irti. Onneksi vasta ihan loppuvaiheessa ja kuohkeuden viimeistelin sauvasekoittimella. Hyvää oli ja uusi vatkainkin on jo ostettu seuraavan höttöpuuron toivossa. Puolukkaa on vielä metsässä ja jokunen mustikka, mutta alkuviikkoon on luvattu pakkasöitä, joten mustikat voi unohtaa. Puolukka ei muuta kun paranee pikkupakkasesta.

Lammaspirulaiset alkaa asettua. Eivät ole karanneet aitauksesta ainakaan viiteen päivään. Melkoiset barrikaadit sinne saikin rakentaa. Lammas on siitä viisas eläin, että karkaa aina samasta kohtaa. Eli barrikaadi sille kohdalle, ja tadaa! lammas pysyy aidassa. Kunnes keksii uuden karkauspaikan. Kanat on laajentaneet reviiriään. Painelavat pitkällä pellossa matoja etsimässä. Ja muutaman kerran olen joutunut hätistämään pois tien toiselta puolelta, kun lähtevät leikkimään metsäkanalintuja. Onneksi kyläläiset ovat oppineet varomaan meidän talon kohtaa tiellä. Koskaan ei tiedä, mikä elukka täältä tielle mönkii. Edellisvuonna sikakova kimppasika Kowa, aiheutti melkoista riemua ohikulkijoiden joukossa..

Metsäkanalintu Pippuri

Mä olen ilmottautunut kehräyskurssille ja otin tavoitteeksi oppia tulevana talvena kehräämään jonkunsorttista lankaa. Rukki pitää vielä liimata kasaan. Kohta koittaa taas kerintäaika, joten piti noita vanhoja villoja alkaa lajittelemaan. Kunnon lampurit ja käsityöihmiset lajittelevat villan sen kiharuuden ja hienouden mukaan. Minä lajittelin karkeasti kolmeen kasaan. Melkein roskattomat, vähän roskaiset ja mahdottomat. Mahdottomat meni tunkioon, vähän roskaiset huovutukseen ja melkein roskattomat kehräykseen. Nyt ne villat on saunalla likoamassa, josko isoimmat kakat niistä irtoaisi. Mutta kyllä on kädet pehmeät! Ei paljoa tavitse rasvailla, kun käsittelee tuota villaa. Villan rasva on ihan parasta "käsivoidetta".