ja tuo pakastimeen täytettä.

En tiedä mikä mummohulluus muhun on iskenyt. Ihan "varulta" otan pari pussia ja kippoa mukaan, kun lähden koirien kanssa metsälenkille. Remmilenkit ei jaksa kiinnostaa. Katsos, kun tuolla metsässä on ihan hirveästi mustikoita, puolukoita ja sieniä. Koirat on onnellisia, kun saavat ulkoilua monta tuntia, mutta matkanteko on vaan kovin hidasta. Välillä käyvät muistuttamassa olemassaolostaan ja taas jaksetaan nujuta, painia ja juosta pitkin puskia.

Pari päivää sitten piti käydä suosikkikaupassani Agrimarketissa. Kotimatkalla iski himo - pakko saada vispipuuroa!! Nopea kurvaus ruokakaupan kautta hakemaan mannaryynejä ja taas metsään. Puolukka on paikoin hieman raakaa, mutta mustikkaa olis vaikka muille jakaa. Tein sitten mustikkapiirakan. Ja keräsin ehkäkanttarelleja naapurille. Ja vieläkin tekee mieli vispipuuroa..

Sienet on ihan superhienoja kun niitä katsoo läheltä. Sienistä en tunnista kuin kärpässienen ja ehkäkanttarellin. Mutta keksin kyllä paljon hyviä nimiä niille. Jos joku tahtoo sieniä, saa vinkata. Voin poimia ohikulkiessa. Mutta pitää antaa tarkat tuntomerkit millasia saa kerätä ja ottaa itse vastuu siitä mitä syö. Seuraavaksi tarvinnee anoa sienenpoimintalomaa.

Laidunkausi alkaa olla lopuillaan. Sateet teki pihatarhasta mutavelliä. Onneksi vielä laidun vihertää. Ja tarhasta löytyy kumpare, mihin voi heitellä kuivaheinää. Sinne sitten kokoontuvat viimeiset ulkoeläimet aamuisin ja iltaisin.