Viime keväänä olkapääleikkauksen jälkeen, kun olin pienissä lääkkeissä täällä kodin vankina, sain päähäni mahtiajatuksen. Tunnista ja kuvaa tunnistettavasti 100 eri lintulajia. Ihan tuiollainen pikkuprojekti, varsinkin kun lintutuntemus ei ole kovin vankkaa laatua. No silloin kotona ikkunan ääressä istuessa se ei tuntunut lainkaan pahalta projektilta. Siispä tuumasta toimeen.

J%C3%A4rripeippo.jpg

Järripeippo

Koska kevät hieman venyi ja lunta ja pakkastakin saatiin vielä ensimmäisten muuttolintujen saavuttua oli bongauskelit otolliset. Jo ensimmäisten päivien aikana näin useita pikkulintuja, joita en aiemmin ollut nähnyt. Tai ainakaan niitä ennen tunnistanut. Perinteisten talitinttien ja keltasirkkujen lisäksi pihaamme pölähti muutaman päivän sisällä punarinta, tikli ja nokkavarpuspari. Äkkiäkös sitä tällä tahdilla saisi sata lintulajia kasaan. Loppupeleissä kipeällä kädellä ikkunan läpi lintujen kuvaaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kun aluksi ajattelin. Mutta sinnikkäästi jatkettiin. Odotettiin viimeisiäkin muuttajia ja sieltähän niitä alkoi tulla. Sairaslomalla oli aikaa ihmetellä ja kulkea lähinurkkia kameran kanssa.

K%C3%A4ki.jpg

Käki

Sinnikkäästi vain kuvailin lintuja ja toivoin ne myöhemmin tunnistavani kuvista. Tällä on punaista kyljessä, sen täytyy olla punakylkirastas ja tuo lintu istuu pajun oksalla. Sen täytyy olla pajulintu. No arvatkaapa saiko niistä kuvista niin paljon tolkkua, että onnistuisi varmassa lajimäärityksessä? Ei. Lintujen kuvaaminen tavallisella automaattikameralla on vähintäänkin haastavaa. Ja vielä haastavampaa on kuvata vesilintuja. A) ne ovat liian kaukana B) vene keikkuu liikaa osuakseen kameran etsimellä lintuun C) sataa vettä D) ne perkeleet osaa sukeltaa juuri sillä hetkellä kun painat sulkimen pohjaan.

V%C3%A4st%C3%A4r%C3%A4kki.jpg

västäräkki

Loppukesästä tajusin, ettei minulla ole kuin muutama tunnistettava kuva linnuista ja päätin pyhittää kokonaisen päivän lintujen kuvaamiselle. Googlasin lähiseutujen parhaat lintuapajat ja hurautin autolla kohteeseen. "Satakunnan laajin lintukirjo, satoja vesilintuja" lupasi esite. Muutama sata metriä pitkospuita ja kiipeäminen torniin. Ei näy lintuja, saati vettä. Seuraava kohde. Siellä pitäisi olla paljon kahlaajia ja muita vesilintuja. No nyt näkyi tornista jo vesikin, mutta niin kaukana, ettei erottanut onko se möykky vedessä lintu vai kivi. Meinasi jo hermo mennä, mutta sinnikkäästi päätin vielä käydä yhdellä tornilla. Tuossahan on vettä ja lintuja ja sopiva paikka parkkeerata autokin. Viimeinen tornikin oli ihan lähellä. Zoomailua kameralla ja hetkinen.... MIKÄ TUO ON???? Iso valkoinen lintu, muttei kuitenkaan joutsen.

Jalohaikara.jpg

Jallu (jalohaikara)

Se oli jalohaikara eli ystävien kesken Jallu. Tämä selvisi siellä viimeisessä tornissa, jossa oli useampiakin bongareita valkoista haikaraa katsomassa. Hiukan tuntui olo harrastelijamaiselta siellä tornissa, kun en tunnistanut lintuja, eikä minulla ollut järjestelmäkameraa metrisellä putkella. No, jostainhan se on aloitettava. Jallusta innostuneena sitten raahasin kameraa joka paikkaan mukaan ja tiirailin innokkaana josko taas jotain hienoa bongaisin. Kertaalleen meinasin aiheuttaa peräänajonkin, kun pientä maalaistietä kurvaillessani taas näin jotain suurta. Jarrut pohjaan ja käsi hapuilee jo kameraa. Takaa kuuluu TÖÖÖT ja toinen auto suhahtaa kylkeä hipoen ohi. Hupsista... Ja se suuri lintu jota aluksi hanheksi epäilin, noh, se oli koira.

DSC05915.jpg

melkein hanhi

Loppujen lopuksi en saanut kasaan kuin muutamaa vaille 50 lintua. Melkein masennuin, kunnes tajusin kuinka paljon olen linnuista oppinut tässä vuoden sisällä. Tunnistan jo useamman linnun äänestä ja vielä useamman ulkonäöstä. Annoin itselleni vielä toisen vuoden aikaa ja projekti jatkuu. Tänä viikonloppuna on sopivasti pihabongauspäivä, josko taas joku uusi tulokas kävisi meitä ilahduttamassa. Kamera on valmiina ja syötit (lintulaudat) aseteltu kuvauksellisiin paikkoihin.

Pyy.jpg

Pyy