Valitukset on nyt valitettu ja on aika palata normiaiheisiin. Ainakaan kahteen päivään ei ole satanut vettäkään!

Laidunaitoja on alettu keräilemään pois, että kestäisivät edes muutaman vuoden. Koirat ja kissat ovat ahkerasti olleet hommassa mukana. MOUMOUUUU kuuluu usein pihan suunnalta, kuin kysymyksenä "missä ootte?? mä tulen mukaan!" Sitten pitää huutaa että TÄÄLLÄ! ja lähettää Santeri-koira vastaan hakemaan kissa mukaan hommiin. Harvemmin kissat yhtäaikaa ovat mukana, yleensä vain toinen. Kulkevat seurana, kiipeilevät kivillä ja puissa ja juoksevat villinä ympäriinsä. Jos välimatkaa kertyy liikaa, niin taas huudetaan suureen ääneen MOUMOUUU odottakaa!

Nuorisokanat olisivat halunneet asua lampaiden kanssa. Olivat siis omatoimisesti siirtyneet lampaiden puolelle asumaan toisen vaalean kukon seuraksi. Tonkivat siellä pehkua, kiipeilivät aidalla ja pitivät ruokintapöydän yläreunaa ortenaan. No eihän se käy päinsä! Kakkivat lampaiden juoma-astiaan ja heiniin. Yhtenä aamuna sitten nappasin vaalean kukon kainaloon ja kohti pölkkyä. Kukon siirryttyä autuaammille nokkimismaille sain ohjailtua nuorison kanalan puolelle. Vieläkin meillä on yksi kukko liikaa, mutta on niin arka, etten ole saanut napattua sitä. Sopivan hetken tullen heilahtaa vesurius siihenkin suuntaan. Mihinkään jahtaamisleikkiin en viitsi ryhtyä.

Kiitos noiden sateiden, on hevosia pitänyt tarhata milloin missäkin. Tuo pihatarha kun meni kovin liejuiseksi. On tehnyt hevosille hyvää päivittäinen talutusharjoittelu. Nähtävästi villinä ja vapaana liikkuessaan meinaa arvojärjestys unohtua. Siis se, että ihminen kulkee ensimmäisenä, tai ainakin päättää sen milloin hevonen saa mennä johonkin paikkaan edeltä. Ja sitten on keskusteltu aiheesta, saako toista hevosta kiusata. Ei, ei saa. Hevosilla ei ole lupaa komentaa ihmistä tai päättää sitä, kumpi hevosista on vuorollaan käsittelyssä. Olipa tyrmistynyt ilme Louholla, kun kerrankin ehdin väliin hänen komentaessa Tuikkua pois minun luota. Hyvää se vaan tekee hevoselle, kun tietää kuka päättää asioista.