Neiti 4v.n lapsuus loppui ja koulu on alkanut. Tuohan on siis ennen minulle tuloa ollut viimeiset pari vuotta lähinnä pihankoristeena. Hyvin on käsitelty, ei siinä mitään, mutta mitään työasioita sille ei vielä oltu opetettu. Ennen meille muuttoa kävin muutaman kerran neidin selässä ja kasvattaja talutti narusta. Tuossa nyt ei sen suurempaa oppia tullut, kuin että sai vain painoa selkäänsä. Narun perässä osasi jo ennestään kulkea ja seurata ihmistä.

Siispä aloitetaan siitä, että ihmisen vierellä pitäisi kulkea sitä tahtia kun ihminen haluaa. Otetaan avuksi sanat. Käynti, ravi ja prrr seeeeis. Neiti 4v ei millään meinannut ensin ymmärtää, että ihmisen kanssa voi juostakin. Sen asian opettelussa tarvittiin aluksi merkinantovälinettä eli raippaa. Ei, ei sillä huidota hulluna eikä kovaa lyödä. Hipaistaan vaan sitä kohtaa, mitä halutaan liikuttaa. Aluksi raipalla hipaisu aiheutti reaktion "HUIIII kauheeta, karkuun!", mutta hyvin nopeasti tamma tajusi mistä on kyse. Samalla sai hieman opetettua juoksutuksen alkeita, eli sitä että hevonen juoksee pitkän narun päässä siihen suuntaan kun ihminen kehottaa ja sitä vauhtia kun pyydetään. Ja olihan meillä aihettakin harjoitella. Kasvattaja oli ilmoittanut neitihevosen näyttelyharjoituksiin eli match showhun. Kertaalleen kävimme harjoittelemassa esiintymistä myös kodin ulkopuolella. Täytyy sanoa että kyllä on helppo hevonen (ainakin toistaiseksi). Mikä vaan käy, eikä mistään asiasta tehdä suurta numeroa. Pelästymiset ovat pieniä verrattuna Louhoon ja tamma tyyntyy myös nopeasti.

Sitten sinne näytelmiin. Edellisenä päivänä toin hevoset laitumelta kotiin, niin on sitten helpompi tästä lähteä reissuun. Ja pitihän sitä tyttöhevosta vähän puunatakin. Siispä sidotaan hevoset omenapuihin kiinni, haetaan vettä ja pesuainetta ja katsotaan kuinka käy. Louho joutui ensimmäisenä pesulle, se kun on herralle tuttua puuhaa. Neiti 4v katseli vierestä tapahtumaa ja osasi sitten olla melko siivosti pesun ajan. Ei me pesty kun häntä ja harja, mutta olihan sitä uutta jo siinäkin. Näyttelyaamuna sitten vaan harjaus, suitset päähän ja matkaan. Hevoskopin kyytiin neiti kävelee melko helposti. Ihan pikkuisen pitää vielä avittaa, mutta kerta toisensa jälkeen se sujuu helpommin. Näyttelyalueella tammaa hieman alkuun jännitti, mutta asettui nopeasti. Neidin mielihyväkeskus sijaitsee selvästi suussa, sillä väyläsi kuolainta siinä vuoroa odotellessa. Parempi sekin kuin hirmuiset villiloikat.

Kehässä käyttäydyttiin mallikelpoisesti ja päästiin BIS kehäänkin. Eli kaikista hevosista ja poneista valittiin 10 parasta jotka pääsivät jatkoon. Sinne asti mekin pääsimme, mutta lopullinen sijoitus oli jossain 7-10 välillä. Mutta eihän sinne voiton vuoksi menty, vaan harjoittelemaan ihmisetenilmoilla oloa. Vaikka hieman tuli aiheesta vitsailtua, että miten ihmeessä saamme pokaalin mahtumaan kyytiin ja montako pulloa sitä kuohuviiniä tarvitaan. Melko jännää reissussa olo neidille oli, sillä selvästi neiti 4v väsähti siinä viimeisessä kehässä.

Ollaan me vähän jo ratsujuttujakin harjoiteltu. On soviteltu satuloita ja sopivahko on löytynytkin. Onneksi saatiin se sopiva satula kaverilta lainaan nyt alkumetreille, niin ehditään sitten ajan kanssa etsiä oma muokattavissa oleva satula. Minulla on sellainen paha tapa, että teen kaikki uudet ja vaikeat asiat silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Riskihän siinä aina on että jotain sattuu, eikä kukaan ole paikalla hälyyttämässä apua. Mutta olen rennompi ja rauhallisempi, kun kukaan ei ole katsomassa. Siispä Louho puuhun kiinni ja neiti 4v.lle satula selkään. Sitten kiivetään jakkaralle, odotetaan että hevonen rauhottuu ja kiivetään kyytiin. Siinä sitä sitten kehuttiin hevosta ja odoteltiin hetki. Kokeillaan ymmärtäisikö tuo jo ne sanat, mitä on taluttaessa opiskeltu. Eli lantio hieman eteen, pohkeet kevyesti hevosen kylkiin kiinni ja sana käynti. Ei tapahdu mitään. Toistetan sama ja neiti 4v kääntyy katsomaan, että mitä sä oikein meinat? Toistetaan sama vielä kerran ja kosketaan heinänkorrella takajalkaa. Hyvin varovasti hevonen lähtee kävelemään ja saa siitä valtaisat kehut. Muutama metri ja pois selästä. JEEE! Me ollaan ratsastettu ilman taluttajaa!!