Tässä on nyt kesän mittaan luettu jokunen hevosen myynti-ilmoitus, muutamasta soitettu ja useammasta lähetetty viestiä. Aluksi se oli sellaista "paniikki, tarvitsen Louholle kaverin, otan ensimmäisen halvan mikä vastaan tulee". Onneksi en ottanut sitä ensimmäistä vastaantulevaa, sillä jos jonkinlaista mielenkiintoista eläintä olisi ollut tarjolla. Sain painettua hiukan jarrua ja mietittyä, että millaisen hevosen sitten haluaisin.

Siis aloitetaan sillä, että etsinnässä on suomenhevonen tai joku alkuperäisrotuinen poni. Alkuperäisrotuinen meinaa ainakin minulle sellaista vankkarakenteista ja vähällä toimeentulevaa. Ei mitään rimppakinttua. Eikä ainakaan mitään kohnoa, sellanen on jo omasta takaa. Sitten se saisi olla tamma. Jos sitä joskus vaikka varsan haluaisi, niin olisi sitten siihen mahdollisuus. Ikääkin hevosella saisi olla, ettei tarvitse kahta opettavaa pitää yhtä aikaa. Toiveissa olisi, että hevonen olisi opetettu ajolle. Sekä rekeen, että kärryyn. Pääsisi tuo isäntäkin joskus halutessaan kylille hurvittelemaan. Ratsastusopitkin olisi sitten helpompaa, kun on tottunut töitä tekemään. Eli vanhempi rauhallinen tamma, sellainen monitoimihevonen. Ei kovin isoa ja pitää olla järki päässä ja sietää muita eläimiä.

DSC04648-001.jpg

Tehtiin oikein seuranhakuilmoituskin, muttei sen kautta yhtään daamia Louholle ilmottautunut. Ihme, vaikka oli todella hyvä ilmoituskin:

Etsitään tositarkoituksella loppuelämän Juhannusheilaa.

Charmikas suomi-ruuna kaipaa rinnalleen neitoa, jonka kanssa jakaa yhteinen talli ja laidun. Pidän rauhallisista naisista jotka sietävät myös muita eläimiä, viihdynhän itsekin noiden paksuturkkisten pikkuystävien seurassa. Iälläsi ei suuresti ole väliä, mutta ihan teinitytöistä en ole kiinnostunut. Pienikokoiset naiset viehättävät silmääni, joten säkäkorkeutesi saisi olla lähempänä 150, kuin 160cm. Myös vanhemmat rouvat voivat ottaa yhteyttä. Olethan varma kulkija kärryjen edessä ja/tai ratsain, sillä pidän rauhallisesta retkeilystä metsän siimeksessä. Vaikka itse olen tälläinen atleettinen urheilijanuorukainen, pidän myös rehevämmistä naisista. Toivottavasti sinulla ei ole laiduntamista haittaavia sairauksia, sillä laidun on kesäisin minulle hyvin rakas paikka.
Yst. vast. ruokinta-automaatille yv.nä
ps. Ruokinta-automaatti tuolta huutelee, ettei saa maksaa liikaa. Että on sitten varaa ostaa heiniäkin.

Muutamia ehdotuksia tuli kavereilta, mutta ne hylkäsin nopeasti. Eivät olleet sitä mitä hain. Varmasti kivoja hevosia, mutta kriteerit jäivät kauas. Olivat siis rimppakinttuja. Sitten soi puhelin ja hyvä ystävä kysyy; mikä on sun maksimi summa, minkä olet hevosesta valmis maksamaan? Ilmoitin budjetin mihin hevosen tulisi mahtua ja tulimme tulokseen että hänen tammansa on minulle liian kallis. No ei mene montaa päivää, kun tämän ystävän puoliso soittaa. Mikä on sun budjetti hevosen ostossa? Vastaan saman summan ja pidän siitä tiukasti kiinni. Pitää olla rahaa myös ostaa heinää ja kuiviketta. Ystävän mies on sinnikäs. Soittaa uudelleen ja tulee käymään. Jotain alustavaa saadaan sovittua, mutta näkemättä en osta. Ja hevonen on vielä kamalan kaukana, monen sadan kilometrin päässä. Sitten tulee soitto, hevonen on haettava heti! Oma auto odottaa korjaamolle menoa ja trailerikin on remontissa. Ei onnistu.

DSC04767.jpg

Menee muutama päivä ja tamma on ystävän pihassa. Pitäähän sitä sitten katsomaan mennä. Isäntä pitää näkemästään, eikä tuo pahalta omaankaan silmään näytä. Niin, meillä on tälläinen outo systeemi, että' vaikka minä olen ikäni harrastanut hevosia ja useita vuosia ammatikseni niiden kanssa pelannut, on isännällä silti parempi silmä hevosiin. Ehkä hän vaan osaa katsoa niitä toiselta kantilta. Hieman epäilyttää. Tammaa ei ole opetettu ajolle saati ratsastukseen. No kokeillaan. Satula selkään ja ihminen perään. Ei ongelmia. Paitsi että sillä on toisessa takajalassa haava ja jalkaa turvottaa. Päätetään odottaa muutama päivä ja katsotaan miten jalka reagoi. Ei tapahdu mitään. Turvotus ei laske. Siis aika klinikalle ja tutkitaan asia siellä tarkemmin.

DSC04769.jpg

Tamma koppiin ja klinikalle. Miten voi hevonen olla niin luottavainen, että vierasta ihmistä seuraa paikkaan, jossa hevosen mielestä haisee pahalle? Pieni rauhoitus ennen kuvien ottoa ja siihen se nukahtaa pää syliin. Pieniä kolikoita olisi voinut laittaa roikkuvaan alahuuleen. Odotellaan nuokkuvan hevosen kanssa kuvien valmistumista. Kaikki hyvin ja turvotuksen syy selviää. Haavan pohjalle on jäänyt hieman likaa. Avataan ja puhdistetaan haava ja saadaan hoito-ohjeet.

Siellä se nyt on, omassa pellossa. Varma, vanha ja viisas hevonen. Ei ihan, vaan neiti 4v. Semmosta se hevoskauppa on. Vaikka luulee tietävänsä mitä haluaa, niin aina tulee se jokin, mikä muuttaa kaiken. Nyt sitten tutustutaan toisiimme ja joskus syksymmällä aletaan opiskelemaan isojen hevosten juttuja.

DSC04771.jpg