Tuo lause on teinivuosina tullut kirjoitettua muutamaan otteeseen, niin sujuvasti se aivojen syövereistä löytyi. Liekkö sitten teinivuosien punk-ajasta johtuen, on meille ajan saatossa pesinyt monia muitakin punkkeja, kuin pelkkää punk-rockia.

Punkkeja tunnetaan yli 30.000 eri lajia, joten eihän se ihme ole, jos elämän aikana muutamaan sellaiseen ehtii tutustua. Yleisin ja varmaan tunneituin punkki on puutiainen, joita niitäkin on useampaa eri sorttia. Siis se pirulainen joka kosteasta heinikosta lyöttäytyy ihmisen tai eläimen matkaan ja iskee pienet nököhampaansa ihon läpi ja imeksii verta minkä kerkeää turvoten samalla moninkertaiseksi omaa kokoonsa nähden. Setä-punkit on mustia ja täti-punkeilla on punainen mahanalus. No  näitä tulee nypittyä eläimistä useampikin kesän aikana ja muutama olen huomannut omallakin iholla vipeltävän. Sitten on niitä pölypunkkeja, jotka alkaa olla jo heikoilla näissä suomen nykyoloissa. Ne kun viihtyvät kosteassa ja pölyisessä paikassa.

Samettipunkki taas on semmoinen pieni punainen vipeltäjä josta ei ole haittaa ihmiselle. Ne ovat enimmäkseen keskittyneet hyönteisten kimppuun hyökkäämiseen. Josta muistuikin mieleen melko traumaattinen kokemus opiskeluajoilta. Elettiin loppukesää-alkusyksyä. Olin juuri nukahtamassa, kun huoneesta alkoi kuulua pientä kolinaa. Täysi valaistus päälle ja etsimään kolinan aiheuttajaa. No siellähän kolistelee isomman kokoinen koppakuoriainen kämppiksen sängyn alla. Liiskasin koppakuoriaisen ja yäääääääk, siitä koppakuoriaisesta lähti ehkä miljoona pienenpientä punaista pistettä liikkeelle juosten ympäri huonetta. Myönnettäköön, että muutamana yönä oli hieman kutiseva olo.

DSC03883.jpg

No, Juhannuksena Santeri-koiralla alkoi kuono kutisemaan ihan mahdottomasti. Sitä piti hangata mattoon ja sohvaan ja jalkaan ja tassulla raapia. No me vähän autettiin myös harjaamalla hevosen harjalla sitä kuonoa. Kutisevaa kuonoa tutkittiin sisältä ja ulkoa, mutta mitään poikkeavaa ei kuonossa näkynyt. Sitten taas googlattiin sanoja kutiseva kuono, eikä siitä sen viisaammaksui tultu. Oma epäilys alkoi siirtyä nenäpunkkiin, vaikka kutinaa kummempia oireita ei ollutkaan. Siispä lääkäriin. Ei tuo lääkärikään sen kummempaa osannut sanoa. Mukaan saatiin nenäpunkkilääkkeet ja kortisonia. Jollei ne auta niin sitten takaisin tutkimuksiin. Nenäpunkin oireet kun voivat olla kovinkin moninaiset tai sitten vähäiset. Santerilla ei muuta oiretta ole, kuin tuo kamala kutina. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin Minttu-koira on kovasti niiskutttanut syömisen jälkeen keväällä. Me kyllä luultiin että se johtuisi väärään kurkkuun joutuneesta pavunpalasesta. Silmätkin sillä on vuotanut. Mintulla siis.

Sittenhän meillä on ollut kanoissa sitä kalkkijalkaa. Senkin aiheuttaja on punkki. Tarkemmin eräänlainen syyhypunkki, jopka elää kanan jalassa suomujen alla. Niitä kanan jalkoja on sitten lioteltu mäntysuopavedessä ja harjattu kuollutta solukkoa irti hammasharjalla (ei ihmiskäytössä). Päälle on sivelty jos jonkinnäköistä tököttiä punkin tappamiseksi ja parhaaseen tulokseen olen päässyt ivermektiinipohjaisella hevosen matolääkkeellä. Tai oikeastaan sellaisella sotkulla jossa on puolet matolääkettä ja puolet öljyä.

Syyhypunkistakin meillä on kokemusta. Siis siitä samaisesta perkeleestä joka kapia ketuissa aiheuttaa. Vuosia vuosia sitten, aikaa ennen farmia, onnistui koiramme kaappaamaan syyhypunkin matkaansa metsästä. Voi sitä kutinan määrää koirassa ja ihmisissä. Vaikka tästä tuskaisesta vaivasta moni on hiljaa, on se melko yleinen vaiva myös ihmisillä. Ja se kutina on jotain ihan kammottavaa! Siihenkin onneksi on lääkkeet, mutta melkoisen pesu ja saunotusmylläkän syyhypunkkitartunta saa talossa aikaiseksi.

Siinä nyt alkuun pieni punkkikatsaus. Toivottavasti Santerin kutinat rauhoittuu ja jatkossa meidän ei tarvitsisi muihin punkkeihin tutustua. Niitä kun on vielä useampaa sorttia jäljellä. Hevosilla vuohispunkki, kissoilla ja koirilla korvapunkki ja mitä lie muita...