On kuulkaa todella outoa, kun pihassa ei ole kuin muutama eläin. Mitenkähän tähän tottuu? Että ikkunasta ei näy yhtäkään hevosta, vaikka kuinka vahtaisi. Jos oikein tarkkaan katsoo, saattaa nähdä vilauksen Värisuorasta eli pienenpienistä pässipojista. Siellä ne kolme nyt viipottavat keskenään isolla pellolla. Viime viikolla oli se kamala päivä (ainakin pässien mielestä) kun heidät erotettiin emistään. Ensin pojat muuttivat talliin yöksi ja uuhet lähti naapuriin niittohommiin. Samassa rytäkässä sain vihdoinkin laitettua pojille korvamerkit, kun tuo käsi alkaa vähitellen toimia. Ja sitten vielä ruutattiin suuntäydeltä pahaa matolääkettä. Oli siinä shokkia kerrakseen pienille pässipojille. Jokusen päivän kuskasin uuhia yöksi kotiin, että saadaan madot poistumaan lampaista ennen varsinaiselle laitumelle laskua. Ja pitihän niitä vähän lypsääkin, etteivät saa utaretulehdusta ja helpottuu olokin hiukan. 'Maidosta meinasin ensin tehdä pannaria, mutta  jotenkin se maito sitten päätyi pakastimeen odottamaan innostusta saippuan tekoon.

Kesälaumat alkaa pikkuhiljaa muodostua. Louho ja Prinssi on tuossa lähes keskellä kylää omalla laitumellaan. Ennen juhannusta saavat sinne vielä yhden hevoskaverin. Muutama päivä sitten kävin ujuttamassa myös uuhet samaan peltoon ja heidän seuraksi tulivat naapurin Lempi-lammas ja Teppo-vuohi. Olipa iloinen jälleennäkeminen Lempillä ja Elvillä. Kävellen lähdettiin Ainon ja Elvin kanssa kohti laidunta ja matkalla sitten näkivät Lempin ja Tepon. Lempi juoksi heti Elvin luo, nopea nuuskiminen ja siitä sitä sitten lähdettiin yhdessä kirmaamaan koti kesälaidunta. Hauskaa miten selvästi tunnistivat toisensa vaikka pitkä talvi on ollut välissä. Sinne ne nopeasti sopeutuivat laumaansa ja hevosetkin vaikuttavat rennommilta, kun lauma on kasvanut suuremmaksi. Eilen aamulla kun kävin heitä katsomassa, makasivat kaikki oikosenaan pitkin peltoa. Iso lauma tuo turvaa.

Ensimmäiset kesähevosetkin ovat saapuneet. Pieni vanhushevonen 29v ja hänen poniseuralaisensa. Heidän kaverikseen saapuu vielä ensi viikolla kaksi lämpimämpää verta olevaa kaveria. Siinä ne tämän vuotiset kesäasukit sitten ovatkin. Yhtään vierasta ei ole koko kesää, vaan lomailevat meillä lyhyempiä pätkiä. Loppukesästä pitäisi taas hankkia uusi kavioeläin, sillä Prinssi-poni lähtee takaisin kotiinsa varsan seuralaiseksi. Olenkin vakaasti miettinyt oman ostoa, sillä ylläpitohevonen on aina jonkun muun oma. Vaikka nuo meillä ylläpidossa olleet ponit ovat olleet varsin mukavia ja mutkattomia, on niissä aina se riski, että omistaja tahtookin omansa kotiin heti ja nyt. Sitten jäisi Louho ihan yksin ja kiireellä hevosen ostosta ei tule mitään. Sitä ottaa sen ensimmäisen vastaantulevan, eikä tee hankintaa ajatuksella. Tokikin Louho hetken pärjää lampaiden kanssa, mutta tarvitsee tuo kuitenkin lajiseuraa. Lammas kun puhuu eri kieltä, kuin hevonen.

Hunajan tiput ovat jo vaikka kuinka suuria! Puolet on kanoja ja toinen puoli sitten kukkoja. Yllättävän hyvä kanaprosentti, kun yleensähän niitä on 9 kukkoa ja 1 kana. Kanat jäävät kaikki meille itselle ja kukkopojille täytyy yrittää etsiä uutta kotia. Hiilillä on vielä viikko jäljellä haudontaa, kunnes sieltäkin pitäisi alkaa kuorista rapsahdella tipuja. Täytyy pitää kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että hautominen olisi onnistunut ja Hiili saisi edes muutaman tipun huollettavakseen. Hiilin tipuista on tarkoitus jättää kukko itselle, kun erisukuisia munia alle laitoin. Meillä kävi niin, että Haades-kukko joutui pölkylle. Oli alusta asti hieman turhan vahva asemastaan ja häkin ulkopuolelle päästyään alkoi uhoamaan ihmisille. Muutaman kerran varoitettiin kukkoa liiallisesta röyhkeydestä, mutta varoitukset eivät menneet perille ja hänestä tuli sitten patakukko. Agressiiivisia kukkoja ei meillä pitkään katsota.

Laivakissa Hilja tarkastamassa alusta vesille laskua varten