Kuukausi kun kääntyi maaliskuuhun, alkoi heti näkyä keväänmerkkejä. Ensimmäinen on kotkat. Niitä näkee lähes päivittäin liitelemässä tuolla taivaalla. Ja tietenkään juuri silloin ei ole kameraa mukana tai jos ehdit kameran juosta sisältä, on kotka jo liidellyt niin kauas, ettei kunnollista kuvaa saa. Sitten on tuo oja. Se tulvii taas. Eli ei ole vedet alhaalla tänä keväänä. Lisäksi hevosella iski joku alkukantainen vaisto (tai tylsistyminen) ja se päätti rueta karkailemaan. Ujuttautui aidanvälistä  ja seisoi ovella odottamassa, että tehtäisiikö jotain? Muutama päivän sai tätä kriminaalitoimintaa harrastaa, kunnes sain aidan korjattua ja sähkön kulkemaan. Tuo tolpanvaihto näin talvisin ei ole kaikkein helpoimpia tehtäviä. Sitä sanotaan, ettei ponit pysy missään aidoissa. No meillä näyttäisi pysyvän ponit, muttei mitkään muut eläimet.

Toinen varsin vahva keväänmerkki on karitsat. Perjantaina tuli töissä semmonen olo, ettei kaikki ole kuten pitää. Karkasin sitten hiukan aiemmin, mutta kotona kaikki oli ok. Paitsi, että koirat olivat raahanneet roskakorin makuuhuoneeseen ja tyhjentäneet sen sinne. Siinä sitten haettiin hiukan kuivikkeita ja siivoiltiin paikkoja. Aino alkoi näyttää siltä, että poikiminen on lähellä. Puuskutteli ja kävi pötkölleen. Metsästysseurasta tultiin poikkeamaan ja jatkettiin maiden vuokrasopimusta. Siinä välissä kävin kurkkaamassa lampolan ovenraosta. Ensimmäinen ulkona! Ruskea pikkuinen haki ensimmäisiä askeleitaan. Ovi takaisin kiinni ja hevosta varustamaan.Siinä hevosta harjatessa kuului joutsenten huutoa. Ensimmäiset tunnustelijat saapuivat.En sitten malttanut varttia kauempaa ratsastaa, kun piti jo lampolaan karata katsomaan tilannetta.

Sanotaan, ettei poikiva eläin syö ennen h-hetkeä. No, meidän ahneet lampaat kyllä syövät. Aino oli saanut puristettua 3 karitsaa ulos ja Elvi kateellisena katseli aidan takaa. Annoin väkirehut porukalle ja molemmat uuhet ryhtyivät syömään. Sitten tuli Elviltä vedet ja ensimmäinen karitsa. Elvi nuoli karitsansa ja jatkoi syömistä! Astian tyhjennettyä voi taas keskittyä poikimiseen ja illan aikana tuli vielä 2 lisää. Nyt ovat molemmat uuhet omien karitsoiden kanssa omissa karsinoissaan ja lämpölamput roikkuvat katossa. En millään malttaisi tehdä muita hommia, kun tekisi mieli vaan vahdata pikkulampaiden oloa.

Hiili-kana innostui taas hautomaan. Hiilihän on noita viime keväänä kuoriutuneita poikasia ja nyt kolmannella hautomishalulla annoin  periksi ja laitoin kanan alle munia. Viiden päivän jälkeen läpivalaisin munat, eikä yksikään ollut lähtenyt kehittymään. Voi surku. Pari viestiä kavereille ja siellä on seuraavana päivänä muutama muna odottamassa haudottavaksi pääsyä. Onni on ystävät. Nyt Hiili sitten makoilee muutaman vieraan munan päällä. Siinä samassa tajusin, että onneksi eivät lähteneet kehittymään nuo omat munat. Hermes on ollut meillä jo niin monta vuotta, että olisivat olleet jo turhan sisäsiittoisia ne kananpojat. Hermes poikansa kanssa lähti naapuriin patakukoksi ja me suuntasimme sunnuntairetkelle uuden kukon noutoon. Samalla tuli tuotua kaksi kukkoa. Toinen kaverille, jolla on meiltä lähteneitä tipuja ja toinen omille kanoille. Alimmassa kuvassa siis uusi kukkomme Haades. Kova hän ainakin on juttelemaan. Matkalla ensimmäiset 10km oli ihan hiljaista ja sitten loput 100km kuului toisesta pahvilaatikosta tasainen pulina. Kovasti uusi kukko pulisee kanoillekin. Menee jopa Hiilin viereeen pesään pötkölleen ja juttelee samalla. Gentlemanniainesta siis.