On se hyvä, että saatiin tuo viime vuosi taputeltua pakettiin. Vuoden viimeisinä päivinä (kuten aina) tuli pohdittua Farmin tilannetta. Mikä paikka repsottaa pahimmin ja minkä remonttia voi vielä venyttää? No valitettava fakta on, että talon katto vetelee viimeisiään. Ja ikkunat pitäisi vaihtaa. Ainakin osa. Korjata niitä ei enää pysty omin voimin, sillä lahoa alkaa olla. Ja jos ikkunat vaihdetaan, niin kai se on samalla laitettava uusi ulkolaudoituskin. Ja tietenkin hirsi on päällystetty mineriittilevyillä, joten se pelkkä purkaminen maksanee pienen omaisuuden. Ja jos oikein huono tuuri käy, niin ikkunanvaihdossa hajoaa myös sisäseinää...Niin, ja vesipumppu pitäisi vaihtaa ja samalla saada lämmin vesi keittiöön asti. Siinä nyt suurimmat näin alkuun. Talosta siis. Samoin tuo ulkosauna kaipaisi pikaista remonttia. Piipusta on irronnut tiili tai laastia ja peltien aukominen on hankalaa. Eikä se mitenkään priimalta muutenkaan näytä, mutta hyvät löylyt se silti antaa.

Sitten nuo eläimet. Louho ja Prinssi on ja pysyy. Heidän talli vaan pitää kesällä askarrella uusiksi. Ratsastuskenttä on suunnitteilla ja isäntä toivoi laitumen laajennusta metsään. Onnistuu. Pieni Helkatin Helka Katti pitää steriloida pikimmiten. Ensimmäistä kiimaa ei ole vielä tullut, mutta painoa ryökäleellä on jo 3kg. Lampaita olen miettinyt. Tai oikeastaan tuota Peikko-pässiä, että onko minun järkevää pitää omaa pässiä kahdella uuhella. Tuo kevät on niin kovin hankalaa, kun pitää eristää pässi uuhista karitsointien ajaksi ja sen jälkeenkin. Sitten se pässirukka joutuu olemaan ilman lajitovereiden seuraa muutaman kuukauden ja karkailee kuitenkin. Ensimmäiset karitsat syntyivät isäpässin ollessa paikalla, mutta uuhista on vuosien myötä tullut niin isoja, että katson tilan käyvän liian pieneksi. Ja tuollainen suomenlammas on ihan mahdoton sikiämään. Se saattaa tulla kiimaan jo 10 päivää karitsoinnin jälkeen. Eikä niin nopea uudelleenastuminen ole kovin suotavaa. Kanoja saa minun puolestani tulla jokunen lisää. Jollei kukaan innostu hautomaan, niin pistetään sitten kone keväämmällä taas hurisemaan. Kanojen määrä on pudonnut taas yhdellä. Meidän ensimmäinen omahautomatipu Pata oli nakannut lusikan nurkkaan. Ilmeisesti jonkunlainen kipushokki, sillä aamulla kana oli vielä ihan normaali ja reipas ja päivällä löytyi kuolleena. Munaa oli pykännyt ja sieltä oli tullut suoli mukana. Hieman rupesi kylmäämään tuon lintuinfluenssan vuoksi, mutta mitään oireita ei kellään muulla näytä olevan, joten toivotaan tämän olevan yksittäistapaus, eikä liity mitenkään ulkomaailmassa jylläävään tautiin.

Palataampas vielä noihin vuodenvaihteen tapahtumiin. Me onneksi asumme jokusen kilometrin päässä kuntakeskuksesta, joten pahin rakettien pauke ei tänne kuulu. Mutta asuu tällä kylällä muitakin, joten piti varautua myös läheltä tuleviin raketteihin. Kesällä venetsialaisten aikaan myös hieman jännitin eläinten reaktiota, muttei silloin montaa rakettia kuulunut ja nekin ammuttiin kauempaa. Nyt oli tarkoitus ottaa hevoset ajoissa sisään ja jo neljältä aloinkin laittamaan vesiä ja heiniä valmiiksi. Silloin jysähti enimmäisen kerran, onneksi jossain kauempana. Hevoset valpastuivat ja käänytivät katsomaan äänen suuntaan. Louhoa hieman jännitti. Nosti pään ihan pystyyn, otti muutamia raviaskeleita ja kakkasi. Päätin ottaa hevoset samointein sisään, etteivät oikeasti pelästyisi. Se kun tuommoinen 500kg säikähtää kunnolla, ei sitä aidat pitele. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä jostain naapurista lähti seuraava raketti juuri kun molemmat hevoset olivat päässeet sisään ja eväskipolle.  Louho hätääntyi ihan kunnolla. Kaikki lihakset pinkeänä seisoi nurkassa silmänvalkuaiset vilkkuen. Hätkähti joka hemmetin rasahdusta. Kirosin mielessäni paukuttelun pari tuntia liian aikaisin aloittaneet ampujat alimpaan manalaan ja lähdin hakemaan muita rauhoitustarvikkeita. Pumpuli on kadonnut mystisesti johonkin, joten kokeilin tukkia Louhon korvat vaaleanpunaisilla nilkkasukilla. Ei tykännyt niistä, joten otin pois. Radioon patterit, kaikki valot päälle ja rokkenrolli raikamaan. Asettui sitten Louhokin. Ei sitä se pamahdus pelota, eikä niin kovin välähdyskään, mutta se viheltävä ääni ylösnousussa on liikaa. Ei olisi sotaa voitettu tällä hevosella.

Pelkäsi Santerikin hieman. Sisälle raketit ei kuuluneet, mutta pihalle ei koira olisi millään halunnut. Muut sitten ei korviaan lotkauttaneet, joten ihan eläinkohtaista tämäkin touhu. Prinssi-ponin mielestä oli hieno saada oma radio. Korvat höröllään kävi aina musiikkia ovella kuuntelemassa. Minttu makasi tyytyväisenä sohvalla Hilja-kissan kainalossa. Minttu on nyt muutaman viikon syönyt lisäproteiinia, kun oli jotenkin väsyneen oloinen ja hiukan hoikistunut. Kananmuna, piimää ja MSM-jauhetta kerta päivään  ja jo alkaa turkki kiiltämään ja koira on reipastunut ihan silmissä. Se alkaa jo olla vanha koira, eikä ruoka enää imeydy samalla tavalla kun ennen.