No nyt se perhanan lintulenssu osui tuohon lähimaastoon. Meiltä noin 30km päästä on löytynyt kuollut merikotka, jonka kuolinsyyksi on varmistunut tuo pahamaineinen lintuinfluenssa. Sinänsä helpotus, ettei ollut lähempänä, mutta silti on otettava varotoimet käyttöön. Eli, ihan ensimmäisenä kanaihmisten tapaaminen minimiin ja ainakin sellainen varotoimenpide, ettei mene missään kanalavaatteissa julkisille paikoille. Kanalassa käyntiin on varattava erilliset kengät, ettei luonnonvaraisten lintujen kakkaa kulkeutuisi kanalaan. Siihen kanalan ovenpieleen meinasin ne jättää ja laittaa naulaan myös roikkumaan suojavaatteet. Isännällä onkin sitten kananhoitokielto, tai ainakin suositus ettei pyhäpatiineissa siellä kekkuloisi. Myös nelijalkaisten liikkuminen kanalan suuntaan on kielletty. Se tuleekin olemaan kova paikka Mintulle, kun ei pääse enää lampaita katomaan. Ja lampaiden talviulkoilu laitetaan minimiin. He kun asuvat samalla käytävän varrella, kun kanatkin. Katsotaan mihin tämä johtaa. Toivottavasti hiljenisi talven aikana, sillä kesä olisi tuskaa pitää kanoja sisällä. Onneksi noita vesilintuja ei näillä nurkilla paljoa pyöri, mutta haaskansyöjälinnuista olen enemmän huolissani. Toisaalta, sain äärettömän hyvän vinkin tuossa lähimaastossa olevalta broilertilalta. Sammutettu kalkki. Se kuulema auttaisi estämään lintulenssun leviäminen. Eli sitä vaan reilu annos kanalan ovelle, niin eivät pöpöt kulkeudu väärään paikkaan.

Joulukin on ihan kohta. Itseasiassa huomenna. Olen havahtunut asiaan varsin myöhään tänä vuonna. Kortit on lähettämättä ja paketit ostamatta. Olkoon. En aio ottaa aiheesta minkäänlaista stressiä. Tärkeintä on, että pimeimmästä ajasta on selvitty ja valoa kohti mennään. Talon sentään sain siivottua edes jotenkin ja ruokaa on kaapissa. Siivous olikin ihan pakko suorittaa, sillä täydessä kaaoksessa on menty tämä syksy. Kohta olisi alkanut kotitontut hermostumaan moiseen sotkuun. Isännälläkin on nyt lomaa, eli minun ei tarvitse leikkiä viikkosinkkua pieneen toviin. Vapaapäivissä on parasta, kun laittaa kellon ajoissa herättämään, niin ehtii aamutunteina vaikka mitä askartelemaan. Nytkin on lanttu- ja perunalaatikot tulilla, kinkku odottaa uuniiin menoa ja naapurinlehmä maustuu marinaadissa.

Louhon kanssa ollaan käyty muutamaan otteeseen maneesilla. Kylläpä onkin jännää hevosen mielestä. Ensimmäisellä kerralla otin maneesiin totuttamisen pitkän kaavan mukaan. Käveltiin ympäriinsä ja tutkittiin nurkkia. Louho hermoili hieman ja meinasi heittää piehtaroimaan. Siitä se sitten asettui ja pääsin selkäänkin kiipeämään. Kovin hidas oli hevonen avuille ja tahmealta tuntui. Louho ilmeisesti tuolla hidastelulla rauhoittaa itseään jännittävässä tilanteessa. Kyllä se siitä vertyi ja liikkuikin ihan kivasti. Vajaa tunti ratsastusta ja hevonen oli niin väsynyt että korvatkin roikkui. Pysyisi vaan nuo tiet hyvinä, niin voisi jatkaa maneesiretkiä. Kovin liukkaalla en uskalla lähteä koppia vetämään, kun tuntuu ettei tuo vetoauto pysy yksinäänkään tiellä.