Tuossa eräänä iltana kun menin kanoja ruokkimaan, huomasin Kaneli-kanan puuttuvan joukosta. Ei pyörinyt siinä jaloissa, niin kuin yleensä. Ei ollut orrella, ei lattialla eikä munintapesissä. Hetken jo epäilin mielenterveyttäni etsiessä kanaa 4m2 alueelta. Mutta ei, ei näy Kanelia missään. Ei löytynyt myöskään lampaiden puolelta, eikä rehuvarastosta. Mihin voi aikuinen kana kadota kolmen oven takaa verkotetusta häkistä?? Seuraavana päivänä siirsin etsintäni jo ulos, mutta ei löydy. Ei edes verta tai sulkia mistään. Kävin jopa konttaamassa talon pohjassa, josko olisi sinne jotenkin joutunut. Pöyhin pehkun läpi,  olisiko kuollut omineen ja hautautunut turpeeseen? Ei löytynyt. Lopulta laitoin riistakameran kuvaamaan kanalaan pariksi päiväksi, josko mysteeri sillä selviäisi. 7308 kuvaa sain kanalasta, muttei mysteeri silläkään ratkennut. Yksi rotta siellä käväisi muutamaan otteeseen, muttei ollut niin iso, että kanan tappaisi ja söisi suihinsa. Myrkyt tuli kuitenkin rotalle laitettua, ettei toisi kavereitaan mukana. Sitä ollaan tässä arvottu, että mihin Kaneli katosi? Vaihtoehdot: a) joku varasti kanan. Siis yhden kanan kuuden joukosta, eikä mitään muuta. b) Kaneli karkasi. Aikuinen AHNE kana lähtisi huitelemaan yksin ulos? Ei kuulosta kovin todennäköiselle. c) Joku söi Kanelin. Söi niin hyvin, ettei sulkia, verta tai mitään jäänyt jäljelut le. Ei kuitenkaan koskenut muihin kanoihin. Tämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Nyt meillä on vain Lumia jäljellä alkuperäisestä porukasta.

Rotta ja pikkukukko

Minun puolestani tämä Marraskuu saisi jo loppua. En jaksaisi enää yhtään pimeää, sadetta, mutaa ja kuraa. Hevoset ovat yltäpäältä mudassa, kun piehtaroivat tarhassa. Sekin on pelkkää mutaa. Onneksi upottaa vain kavion verran, etteivät ihan liejussa kahlaa. Ja on siellä vielä muutama kuivempi kohta, mihin saa heinät laitettua. Pimeää on kun lähtee töihin ja pimeää kun palaa. Yritän olla itselleni armollinen ja vakuutella, ettei ole pakko ratsastaa joka päivä, jos sataa, tuulee ja on pimeää. Toisaalta tämä vuodenaika saa kekseliääksi ja olemme harjoitelleet hevosten kanssa uusia asioita. Ollaan kierrelty kävellen metsäpoluilla ja hevoset ovat joutuneet opettelemaan katsomaan jalkoihinsa, hyppimään ojien ja kaatuneiden puiden yli. Sitten on opeteltu käsihevosena olemista. Tämä olikin ihan uusi asia molemmille kavioeläimille. Tai Louhon kanssa sitä jo kerran viime kesänä kokeiltiin pellossa, mutta nyt lähdettiin oikein maastoon. Siis Louhon selkään ja Prinssille riimu päähän ja minulle liina käteen. Melko hyvin seisoivat paikallaan kun könysin kyytiin. Louho käveli ihan varovasti ja hitaasti alkuun, että sain Prinssin hoksaamaan asian. Kun poni pääsi juonesta kiinni homma alkoi sujua ja Louhokin rentoutui kävelemään kunnolla. Siinä joutui poni laittamaan töppöstä toisen eteen ja meinasipa välillä kipittää Louhosta ohikin. Viisas isohevonen näytti siinä vaiheessa ponille irvistysnaamaa ja poni palasi takaisin omalle paikalleen.

Prinssi

Marraskuussa on lupa laiskotella ja maata sohvalla. Katsoa televisota, torkkua, juoda glögia ja lukea lehtiä. Kissat ja koirat ovat päässeet hyvin laiskottelurytmiin kiinni. Valtaavat sohvasta parhaat paikat heti, kun takamuksensa ylös nostaa. Ja ovat vielä ryhtyneet tosikavereiksi. Helka-kissa on vakaasti sitä mieltä, että Minttu-koira on hänen emonsa. Tai ainakin varasellainen. Nukkuu Mintun kainalossa ja puskee koiraa minkä kerkeää. Myös Santeri on rohkaistunut kissojen suhteen, eikä heti ahdistu jos kissa tulee liian lähelle. On jopa nähty, että nukkuvat Hilja-kissan kanssa selät vastakkain. Helka-kissa on tehnyt hyvää tälle sisälaumalle. Hiljasta on tullut paljon kiltimpi ja sosiaalisempi, kun hänellä on nyt leikkikaveri. Ja koirat ovat ottaneet kissat enemmän omakseen. Niin se laumadynamiikka muuttuu uusien jäsenten myötä ja tällä kertaa positiiviseen.