Olette saattaneet ihmetellä farmin blogi-hiljaisuutta. Syy, ettei tarinoita ole tullut, ei suinkaan ole siinä ettei mitään tapahtuisi, vaan siinä että tapahtuu vähän liikaakin. Tai oikeastaan laitetaan tapahtumaan. Isännälle tuli tuossa loppukesästä käsky lähteä muutamaksi päiväksi reissuhommiin. Ei siinä mitään, kyllähän täällä muutama päivä yksinkin pärjäillään. No, se muutama päivä hieman venyi. Ensin viikoiksi ja sitten kuukausiksi. Valon määrä vähenee päivä päivältä, tupaa pitäisi lämmittää, käydä töissä ja vielä treenata hevostakin. Alkoi paukut loppua, kun ajaa edestakaisin paikasta toiseen, yrittää ehtiä kaiken ja potee huonoa omaatuntoa, ettei ehdi. Piti alkaa miettiä, miten asia ratkaistaan. Töissä on käytävä, hevosesta en luovu. Siis siirretään Louho kotiin.

Ainut riittävän korkea tila hevosen majoittua, on puuliiteri. Tuumasta toimeen. Ensin rakennetaan uusi paikka puille. Trukkilavoja, lautaa ja kattopeltiä. Sitten kannetaan klapit uuteen liiteriin. Ja yritetään siinä sivussa myös ajaa rankaa metsästä ja pilkkoa niitä. Sitten pyöritellään paperilla, miten sijoitetaan karsinoihin väliseinät. Kattoakin pitäisi nostaa.. Hemmetti. Aika loppuu kesken, tulee pimeää ja taaskaan ei ehdi mitään. Siis mutkat suoriksi ja korjataan ensi vuonna paremmin. Ensin pohjan tyhjennys, sitten kaupasta tuulensuojalevyä ja seinät tiiviiksi. Muutama tukeva, mutta helposti purettava väliseinä, portit ja ovet. Ihan tuollainen pikkuprojekti muun ohessa suoritettavaksi...Rahatkin on vähissä, kiitos muutaman ISON laskun jotka sijoittuivat tuohon lokakuulle.

Niin, ja eihän se hevonen täällä yksin voi olla. Lampaista ei ole riittävästi lajiseuraa, joten tarvitaan toinen hevonen. Mitä pienempi, sen parempi. Viikon verran kovaa googlausta erilaisilla hevospalstoilla, puskaradio laulamaan ja kappas, siinä se oli kuin tilauksesta. Iso pikkuponi. Pitkäaikaisella sopimuksella ylläpitoon. Niin sitten lokakuun viimeisenä perjantaina isäntä kaarsi kotipihaan koppi perässään ja Prinssi kyydissä. Poni vietiin heti tutustumaan omaan karsinaansa ja sitä myöten myös ulkotarhaan. Hiukan huudeltiin vanhojen kavereiden perään ja juoksenneltiin pylly pomppien edestakaisin. Ulko-ovet olivat vielä kiinnittämättä, joten Prinssi pääsi heti auttamaan hommissa. Miten hienoa olikaan tulla karsinaan haukkaamaan heinätuppo suuhun ja juosta ulos syömään se ja samalla vauhdilla takaisin.

Lauantaina sitten kopin kanssa Louhoa noutamaan. Tavarat kasaan ja hevonen kyytiin. Kotona Prinssi jo kovasti huuteli, kun kaarroimme pihaan. Sinne vaan samaan aitaukseen tuttavuutta hieromaan. Nämähän olivat kuin vanhat kaverit. 5 minuuttia ensitapaamisesta jo rapsutettiin ja syötiin vierekkäin. Nyt sitten aletaan opettelemaan uutta arkea´, mihin kuuluu aamusta iltaan elukanhoitoa. Mutta eipähän tarvitse edestakaisin autolla ajella.