Hirvikoira

Tuossa syyskuun puolella olin koirien ja lampaiden kanssa pellossa vesurihommissa. Santeri-koira muuttuu levottomaksi ja lähtee säntäämään aidan toiselle puolelle. Huutelin koiran takaisin peltoon ja voi perhana! Sieltä tulee toinenkin koira perässä. Nuori jämpti tutkapanta kaulassaan oli harjoittelemassa peuranajoa. Nuo meidän koirat ovat melko tarkkoja reviiristään, joten kaikki keinot käyttöön, jotteivat ala riitelemään vieraan kanssa. Jotenki sain vakuuteltua koirat, ettei hirvikoirasta ole heille vaaraa, eikä sen kimppuun tarvitse käydä. Sitten pitäisi saada vieras koira jatkamaan hommiaan. Ei, vieraan mielestä on paljon hauskempaa jäädä auttamaan vesurihommissa. Ja hei JEEEEE!! Täällä on lampaita! Voisiko niitä hieman jahdata?? Juu ei voi. Omat eläimet kerääntyivät minun ympärille hirvikoiran kierrellessä ja ehdottaessa leikkiinkutsua. Sitten Elvi-lammas päättää toimia. Lyö muutaman kerran etujalalla maahan ja lähtee jahtaamaan hirvikoirapoloa. Aino-lammas perässä. Siinä sitten mentiin koira häntä koipien välissä karkuun ja uuhet perässä. Melkein jo alkoi naurattaa tilanne. Vieraskin koira totesi minun olevan turvallisin seura sillä hetkellä ja tuli hakemaan apua. Lampaiden hätistys kauemmas, omat koirat nippuun ja aletaan pikkuhiljaa siirtyä pihan suuntaan. Mitään narua tai hihnaa ei tietenkään siellä metsässä ollut käsillä, että olisi saanut edes jonkun kiinni. Pääsimme sitten koko poppoo pihaan asti, kun tajusin kanat. Nehän on vapaana tietenkin. Ja vieras koira tuskin on tottunut vapaana juokseviin lintuihin. Juuri kun tilanne alkoi luisua käsistä hurautti koiran omistaja pihaan ja sai omansa haltuun. Täydellinen ajoitus! Kaikki hyvin ja vahingoilta vältyttiin.

vahtilampaat

Hiili-kana

Eletään vieläkin syyskuun alkua, kun eräänä iltana huomaan Hiili-kanan puuttuvan joukosta. Pimeässä sitä on turha etsiä joten odotetaan seuraavaa päivää. No, siinähän se taas on porukan mukana. Ja taas illalla kana on kadonnut. Eikä sitä seuraavanakaan päivänä näy. Alkaa armoton kananetsintä. Kierretään puskia ja huudellaan. Ei näy Hiilltä missään, eikä edes höyheniä, jos sen joku olisi napannut. Useamman päivän etsin kanaa, kunnes taas yhtenä päivänä se juoksee porukan mukana. Alan jo epäillä itseäni. Enkö osaa laskea tai olenko tullut sokeaksi. Ja taas hetken päästä kana on kadonnut. Siis sen pitää olla jossain hyvässä jemmassa. Seuraavan kerran kun kana näyttäytyi, päätin olla päästämättä sitä näkyvistä. Kun kana alkoi erottautua porukasta lähdin vaivihkaa seuraamaan sitä. Sinnehän se kipittää saunan taakse peräkärryn kuomun alle. Hiili on alkanut hautomaan! Eihän sen teoriassa pitäisi edes vielä munia tässä vaiheessa, vaan vasta joskus kuukauden päästä. Mutta siellä sitä oli reilu kymmenen pienenpientä munaa pesässä ja varsin kiukkuinen kananuorikko niiden päällä. Siis munat mukaan ja kana munien päälle koriin. Munat ja kana sisällle pesään ja verkko eteen. Ei tykännyt Hiili muutosta, vaan hylkäsi munat. Harmi, sillä kaikki munant olivat lähteneet kehittymään, mutta toisaalta, ei tipuja talvea vasten.