Farmilla sairastetaan. Voi surku.

Tuossa viikolla huomasin kesähevosen selässä muutaman karvattoman kohdan. Lähempi tarkastelu näytti siltä, että oli piehtaroidessaan osunut kiveen ja kivi oli vienyt karvat mennessään. Illalla tamma näytti todella apealta. Roikotti päätään, ruoka ei oikein maistunut ja oli kipeän oloinen. Selkään ei saanut edes koskea. Karvattomissa kohdissa oli myös pientä turvotusta. Päätin alkaa kukkahattuilemaan ja laitoin tammalle loimen selkään. Miten voi hevosen ilme muuttua helpottuneeksi saatuaan takin päälleen! Silmän päällä olleet huolirypyt oikesivat, kuului syvä huokaus ja hevonen silminnähden rentoutui. Ajattelin kivun johtuvan siitä selästä, joten en lähtenyt edes kuumetta mittaamaan. Seuraavana aamuna tamma vaikutti jo virkeämmältä joten asia unohtui mielestä.

Sitten alkoi Louho olemaan nihkeä ja haluton. Edes kanttarelliretkellä ei olisi halunnut narun päässä kävellä. Meillä oli valmennus sovittu perjantaille ja kun kentällä kiipesin hevosen selkään, tuntui ettei ottaisi askeltakaan omatoimisesti. Onneksi valmentajalla on hyvä silmä hevosen eleisiin ja sanoikin heti, ettei ruuna ole normaali. Tehtiin siinä muutamia testejä kuinka ottaa takajalkojaan alle ja lähteekö nostamaan säkää pienillä käännöksillä. Kyllähän tuo totteli, mutta paras puhti oli poissa. Päätettiin lopettaa ratsastus siihen. Kotiin palattua päästin taas hevosen vapaaksi pihalle, riisuin varusteet ja tovin päästä mittasin lämmön. 38,1*c eli hieman kohollaan normaalista. Kuten ihmisilläkin, hevosenkin normaalilämpö on hevoskohtainen. Jollekin toiselle hevoselle tuo voisi olla normaalia, mutta Louholle se on jo lämpöä. Takki niskaan ja myöhemmin illalla mittasin lämmön vielä koko porukalta. Louhon lämpö oli vielä noussut muutaman kymmenyksen, ponin lämmöt olivat myös koholla, mutta tammahevonsella normaali. Ei auta kun heittää hevonen lepoon ja mitata lämpöjä ahkeraan.

Sitten oli vuorossa kovanonnenkoira Minttu. Joku pökkyräinen ampiainen oli mennyt ja pistänyt tyttökoiraa kuonoon. Onneksi Minttu ei näytä reagoivan ampiaisen pistoon kovin voimakkaasti, vaan pistos teksi ison patin kuononsivuun eikä lähtenyt turvottamaan koko naamaa. Tovin tilannetta seurailin ja huokasin helpotuksesta, ei lähde isommin turpoamaan.

Kyllä nyt koetellaan. Kevyesti vaan, onneksi. Paitsi että isännälle paukkasi ruusun jalkaan. Se vaikuttaisi kaikkein kipeimmältä farmin sairastuvassa.