Onneksi sataa vettä, niin ehtii muutaman jutun kirjailla tännekin.

Perhanan kalkkijalka on taas iskenyt kanasiin. Kanelilla pahiten, mutta muillakin näyttää jotain pientä olevan. Siis kanojen jalkakylpy on jälleen ajankohtainen. Nyt kun munintakausi on parhaillaan, en mielelläni mitään myrkkyjä noihin laittaisi. Eli oli etsittävä vaihtoehtoisia hoitomuotoja ivomeckille. Internetin syövereistä ja vanhasta kananhoitokirjasta sitten kaivelin erinäisiä ohjeita ja aloin yhdistelemään niitä. Koska kalkkijalan aiheuttaa eräänlainen syyhypunkki, pitäisi siis punkki saada tapettua jaloista jotenkin. Tällä kertaa kokeilin tukehduttamista.

Kana kainaloon ja lämmin mäntysuopavesi astiaan. Kanan jalka veteen ja pehmitellään kovettumia varovasti. Siinä samalla jalkaa liottaessa kanat seurasivat tipujen touhuilua toisella puolella. Olin ihan varma, että tästä hommasta tulisi kunnon sirkus, mutta ei, kiltisti tyytyivät kohtaloonsa. Kun jalka oli pesty ja pehmitetty, levitin jalkaan scalylegistä ja öljystä sekoitettua liuosta. Päälle vielä hierottiin aimo annos valkovaseliinia.  Muutamalle kanalle kokeilin myös tervalaastaria. Tervan kun pitäisi myös tukahduttaa nuo punkit. Siihen hätään ei oikeaa tervaa ollut, joten sillä kertaa jäi se kokeilematta.

Kaksi kertaa on homma toistettu ja kolmas pitäisi tehdä. Kaikkien jalat näyttävät huomattavasti paremmille. Jopa Kanelin, jonka jalat olivat oikeasti hurjassa kunnossa. Tuskimpa noista ihan säihkysääriä saa, mutta jos paremmaksi tulisivat, niin olisin ja olen jo tyytyväinen. Muutama kikka jäi vielä takataskuun, jollei näillä ala jalat paranemaan. Sitä tervaa ostin, kun pitäisi tuo perintöreki tervata tälle kesää. Ja viimeisenä konstina sitten lamppuöljy, mutta se on sen varran tuhtia kamaa, etten sitä ensimmäisensä ala kokeilemaan. Pullo on kuitenkin hankittu, jos tilanne alkaa sille näyttämään.