Vasta eilen päivällä valitin työkaverille, kun meillä ei tapahdu mitään ihmeellistä. Seuraavan kerran kun sanon noin, niin huistaskaa joku. Kotiin päästyä aloin parantelemaan pihaton aitausta, kun tuo Peikko-pässi on taas karkaillut. Tarkoitus oli maadottaa aita kunnolla ja antaa veret seisauttava sähköisku pässille, jotta oppisi olemaan siellä missä kuuluukin. No se pässinperkele pisti aitaa matalaksi sitä mukaa, kun sain uutta tehtyä. Karkasi ainakin kymmenen kertaa, kunnes sidoin sen valjaissa puuhun kiinni. Siitäkin se karkasi. Hermo alkoi olla koetuksella.

Sitten tuli isäntä kotiin ja piti lähteä auttamaan autoremontissa. Tämänkin piti tapahtua hienosti pukeilla, mutta kappas vaan kun oli unohtunut koko asia siellä toisessa päässä. Siispä naapurin suuliin ja tunkkaamaan autoa ylös. Parin tunnin kuluttua tuli remontti valmiiksi. Ihme sinänsä, mitää katastrofaalista ei remontissa tapahtunut. Sitten kotiin ja äkkiä kauppaan hakemaan jotain murua rinnan alle.

Kun hurautin kaupasta kotiin, oli koirat ja pässi pihalla vastassa. Ja poni hirnui jossain pimeydessä. Ne perkeleet oli tällä kertaa murtautuneet pihatosta ulos ja laittaneet sileäksi loputkin aidasta. Poni oli vielä onnistunut kietomaan itsensä lammasverkkoon. Poni irti verkosta, nopea pihaton korjaus ja siälle katsomaan josko saisi jotain syödäkseen. No Santeri-koira sinä norkoilee vieressä ja nuolee tassuaan.

Pikainen vilkaisu ympärille. Täällähän on verta pitkin lattioita. Santeriiii! MAAHAN! PAIKKA! Et juokse ympäri taloa sotkemassa joka paikkaa! Koira maihin, otsalamppu päähän, tutkitaan koiran jalkaa ja lääkkeet esille. Santeri oli onnistunut saamaan jostain n 5cm pitkän haavan tassuunsa. Ei onneksi ollut syvä, mutta vertahan siitä kovasti tuli. Siis Basibact puuteria kilotolkulla, steriilejä taitoksia päälle ja sideharso pitämään tuppoa aloillaan. Kyllä sitä oltiin sitten niin kipeää koiraa että.

Ei pitäisi manata.