Vaikka meillä pääsääntöisesti syödäänkin kotona ja naapurissa kasvanutta lihaa, haluan jatkossakin ostaa muutkin ruoka-ainekset kotimaisena. Suomen maatalous on ollut melkoisessa ahdingossa jo pitkän aikaa. Moni varmaan muistaa lapsuudestaan, kuinka lähes joka niityllä laidunsi jonkin sorttista karjaa. Vaan eipä näy nykypäivänä enää laitumilla lehmiä siinä määrin. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että lehmät olisivat sisällä, vaan moni karjanpitäjä on joutunut luopumaan elinkeinostaan sen kannattamattomuuden vuoksi. Pitää olla satapäinen karja, että tilanpito kannattaisi. Sillä muutamalla lehmällä ei perhettä elätetä, eikä silloin oikein vieraallekaan voi töihin lähteä, kun on ne eläimet kotona hoidettavana.

Tänään maatalousväki nousee barrikadeille. Vihdoin ja viimein! En voi oikein edes käsittää, kuinka ahtaalle heidät on vedetty. Jopa niin tiukille, että ei ole varaa maksaa laskuja, saati lainoja. Jokaisella meistä on varmasti joskus ollut tiukkaa rahasta. On pitänyt siirtää laskujen eräpäiviä ja miettiä kaupassa tarkemmin mitä sieltä ostaa. Itsellä ainakin nuo opiskeluajat olivat sellaisia. Useasti syötiin viikkotolkulla makaroonia.  Mutta maatalousyrittäjällä on asia hankalampi. Heidän velvollisuus on huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja huolenpidosta. Ei se lehmä tai possu ymmärrä, ettei Isillä ole nyt rahaa, että koita jaksaa, saat ruokaa ja kuivikkeita sitten ensiviikolla.

Moniko meistä tekisis työtä ilman palkkaa tai tietoa siitä palkanmaksupäivästä? Ei varmaan monikaan. Tunnen muutaman ihmisen, jotka tilipäivän aamuna katsovat ensin pankkitilille, onko siellä tapahtumia. Jos palkka on tullut, he lähtevät töihin. Jos taas ei jäävät he kotiin. Moniko meistä suostuisi palkan alennuksiin? Sitähän tuo hallitus nyt yrittää, mutta melkoinen älämölö on asiasta syntynyt. Järjestivätkö maatalousväki mielenosoituksia tai huusivatko lehtien palstoilla, kun kaupat lähtivät alentamaan tuottajahintoja. Ei. Hiukan jupisivat itsekseen ja muutama aktiivi koitti saada asiasta julkisempaa. Mutta ei lakkoiltu, ei.

Ajatellaanpa tilanne, että olet tahtaassa töissä tuotannossa. Tehtävänäsi on leikata tuotteesta 3 tappia ja liimata 4. Väärinymmärryksen vuoksi leikkaat 4 ja liimaat 3. Tämän vuoksi palkastasi leikataan pois 3%. Kuulostaako reilulle? Seuraavan virheen sattuessa palkasta lähteekin jo 5%. Tämä tietenkin koskee koko vuoden palkkaa ja takautuvasti edellistäkin vuotta. Eikä kyse ole pelkästään peruspalkasta, vaan sama vähennys tehdään tehokkuus- ja tuotantolisiin, lomarahoihin, provivisoihin ja myyntivoittopalkkioon. Suostuisitko? Maanviljelijän on suostuttava. Kaikki poikimiset, kuolemat, siirrot,  ja teurastukset on ilmoitettava 7 päivän sisällä, tai tulee yllämainittuja sanktioita.

Millä sitten tukea suomalaista maataloustuottajaa, jotta maatalous vielä säilyisi suomessa? Miettimällä omia kulutustottumuksia. Suosimalla suomalaista tuotetta. Ja varmistaa vielä, että raaka-aineenkin kotimaa on suomi, eikä pelkästään valmistusmaa. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa myös käyttää tilojen suoramyyntiä ja paikallisia Reko-rinkejä. Silloin tuotto menee suoraan viljelijälle. En nyt sano, että kauppa olisi kamala riistäjä. Työtään nekin tekee ja kaikki kuluttajat eivät pääse hakemaan ruokaansa suoraan tiloilta. Vai moniko haluaisi syödä lääkejäämiä sisältävää, mahdollisesti jopa hormooneilla kasvatettua lihaa? Sellaista, jonka hyvinvoinnista elämän aikana et voi olla varma. Onko eläin saanut syödäkseen ja juodakseen, onko se kärsinyt kivuista? Kuinka teurasmatka on sujunut? Onko ajettu satoja ja taas satoja kilometrejä kuumassa, ahtaassa autossa, joissa osa matkalaisista kuolee jo matkalle. Onko teurastus hoidettu asianmukaisesti vai vähän sinnepäin?

Sitten niistä TUKIAISISTA. Olen liian monen suusta kuullut kritisointia, kuinka maajussit vaan nostaa tukiaisia EU-lta ja makoilee päivät pitkät kotona. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista mitään tekemättä. Ostelee sitten niillä rahoilla isoja traktoreita ja työkoneita. Ja aina kun naapuri vaihtaa traktoriaan, pitää hommata uusi. Ja isompi. Oliskohan ihan noin? Eiköhän se ole pankki tai rahoituslaitos, joka ne traktorit omistaa. Suurilta osin ainakin. Työkoneiden on oltava kunnossa ja riittävän tehokkaita, jotta työtä pystytään edes kutakuinkin kannattavasti tekemään. Varsinkin tälläisellä alalla, jossa työn ajankohdat määrää sää, aikataulu, vuodenajat ja EU. Paskaa et saa kärrätä peltoon päivän X jälkeen, vaikka traktori olis ollut rikki, vaimo synnyttänyt kolmoset, mummo kuollut ja navetta palanut. Ei auta, joustoa ei anneta. Eikä tämä maatalous ole ainut, joka niitä tukiaisia saa. Vaikka näin valitettavan moni luuleekin. Tilastokeskukselta löytyy kaikkea jännää. Laitan tähän loppuun vielä yhden piene liittee vuoden 2014 maksetuista tuista. Loppupeleissä ne maatalouden tukiaset ovat aika pieniä, eikö totta?

Liitetaulukko 1. Maksetut suorat tuet, lainat ja takaukset yritysten toimialan mukaan (TOL 2008) 2009–2014, tuhatta euroa

Vuosi	Toimiala	Tukea saaneiden yritysten lukumäärä	Maksetut suorat tuet 5)	Maksetut lainat	Myönnetyt takaukset
2014	Alkutuotanto 1)	1 677	13 585	9 071	7 536
	Koko teollisuus, siitä	4 593	189 289	134 529	293 017
	–Metsäteollisuus	456	28 242	30 263	27 702
	–Metalliteollisuus	2 386	107 725	67 665	201 836
	–Muu teollisuus	1 751	53 322	36 600	63 479
	Rakentaminen	3 626	25 175	15 717	55 446
	Kauppa	5 848	50 511	33 641	111 714
	Palvelualat 2)	12 274	166 132	126 121	151 108
	Muut toimialat 3)	1 971	49 821	13 882	10 337
	Toimiala tuntematon	6 947	55 960	28 555	38 414
	Ei yritystunnusta 4)		17 330	2 045	3 197
	Yhteensä	36 936	567 803	363 563	670 769

 

.