Näin ystävänpäivänä on helppo keksiä aihe blogiin. Ystävyys, yhteistyö, ystävällisyys. Niillä pääsee elämässä pidemmälle, kuin ikinä uskoisikaan. Ihmisten väliseen ystävyyteen en nyt lähde paneutumaan sen paremmin, vaan kerrotaampa vähän ystävyydestä ja ystävällisyydestä eläinten suhteen. Nuo eläimet osaavat välillä yllättää. Esimerkiksi Louho-hevonen. Louho on hieman erakkoluonne. On kyllä hevoslaumassa kaveria, mutta pysyttelee mielellään hieman etäämmällä. Ainakaan tästä laumasta ei ole löytänyt itselleen sydänystävää. Mutta pienistä poneista Louho pitää. Ja muistakin pienemmistä eläimistä. Kesällä kotilaitumella Louho hakeutuu usein lampaiden seuraan. Makoilee lampaiden kanssa ja katsoo muutenkin perään. Viime kesänä eläimet säikähtivät jotain laiduntaessaan ja lähtivät juoksemaan piha-aitaukseen turvaan. Lampaat pinkoivat edellä, ja isot hevoset tulivat ryminällä takana. Porttikohdassa lampaat meinasivat jäädä takaa tulevien hevosten jalkoihin, kun yllättäen Louho käänsi itsenä poikittain lampaiden ja toisten hevosten väliin. Lampaat ehtivät alta, kun isot hevoset joutuivat jarruttamaan Louhon kohdalla.

10604606_10152474733778778_8834652325827

Santerin mielestä lampaat, varsinkin pässit ovat mitä parhaimpia kavereita. Niiden kanssa voi juosta kilpaa hyppyloikkaa ja niiden naamat pitää nuolla aina tilaisuuden tullen puhtaaksi. Myös karitsat saavat Santerilta erityishuomiota. Hän on vähän niinkuin hoitosetä pikkulampaille. Toisaalta, jostain syystä meidän eläimet laumautuvat nopeasti kaikkiin oman lauman jäseniin lajista riippumatta. Kun meillä oli se sikakova kimppasika Kowa, ottivat koirat possun omakseen. Juostiin kilpaa ja nukuttiin selät vastakkin. Possua vaan harmitti, kun hänellä ei ollut samoja oikeuksia, kuin koirilla. Eli rakennuksiin ei saanut tulla sisään. Myöskään oman lauman hevoset eivät sikaa pelänneet, mutta naapurin hevoset pelkäsivät.

1149087_10151681953208778_724311086_o.jp

Eläimissä on se hyvä puoli, ettei niillä ole lainkaan ennakko-odotuksia muista. Näin mielestäni pitäisi ihmistenkin toimia. Eläimet eivät piittaa, onko joku sanonut jostain jotain ilkeää. He ottavat kaikki vastaan avoimin mielin. Vain ihmisen tai eläimen oma toiminta vaikuttaa siihen, miten sitä kohdellaan. Sen suorempaa palutetta omista toimistasi et voi saada ihmiseltä, kuin minkä saa eläimeltä. Kivoille ollaan kivoja ja huonosti käyttäytyvien seurassa ei viihdytä. Antoisaa. Eläimet myös auttavat asioissa parhaansa mukaan. Ihan vaan olemalla läsnä, tai parhaansa mukaan auttaen. Meillä ainakin koirat ovat useinkin mukana perunannostossa ja hiekan levityksessä. Myös klapihommissa koirat kantavat klapsinsa pinoon tai ainakin juoksevat tärkeän näköisenä hommassa mukana.

1973251_10152150246098778_663834276_o.jp

Tuli muutenkin tehtyä näin ystävänpäivänä päivän hyvätyö. Naapurista oli eilen kadonnut nuori koira. Kuulin asiasta vasta myöhään illalla, mutta lähdin heti Mintun kanssa tielle hakemaan hajuja. Vapaaksi en omiani uskaltanut töihin päästää pimeyden ja petovaaran vuoksi. Muutamaa hajua Minttu seurasi, muttei mitään selvää löytynyt. Aamun valjetessa otin Santerin kyytiin ja ajoin talolle, josta koira oli lähtenyt. Pannasta haju Santerille ja alustava suunta, mistä voisi etsiä. Johan lähti koira kovaa hajulle! Harmillisesti yön aikana oli satanut lunta, joten jälkien seuraaminen oli vaikeaa. Jotain hajuja Santeri löysi ja siellä sitten juostiin pitkin pusikoita koiran perässä. Muutaman kerran epäilin koiraa, kun reitti veti meille kotiinpäin. Alue millä hajua oli saatiin rajattua melko pieneksi ja jotain lumen peittämiä jälkiä olikin havaittavissa. Mutta selvää ilmaisua ei Santeri antanut. Koira alkoi jo väsyä, joten kävin viemässä Santerin kotiin huilaamaan ja otin Minttu-koiran tilalle. Samaa aluetta Minttukin tarjosi, muttei sekään pikkukoiraa löytänyt. Päätin antaa koirien levätä muutaman tunnin ja kokeilla sitten uudestaan. Kaupasta kotiin ajellessa kipitti pikkukoira vastaan juuri sillä alueella, mistä olimme sitä etsineet. Makkaralla houkuttelin pikkuisen luokseni ja sieppasin auton kyytiin. Voi onnea, kun koira pääsi kotiinsa! Saan taas olla ylpeä omista koirista. Naapuria autetaan aina, kun apua tarvitaan. Vaikkei ennestään tunnettaiskaan. Sellaista se on se Farmielämä. Ystävyyttä, ystävällisyyttä ja yhtesityötä.