Se sitten paukautti talven päälle. Tai ainakin pakkasen. Lumi vielä puuttuu. Ja siitä johtuen joudutaan tekemään vaihtoehtoratkaisuja eläinten lämpimänä pitämisen vuoksi. Tai nuo lampaat kyllä tarkenee, kun niillä on niin massiiviset turkit. Ponissa on varmasti enemmän karvaa, kuin itse ponia, joten se pärjää myös. Sen verran rupesin kuitenkin kukkahattuilemaan, että hankin Ponille talvitakin. Jos pakkasta on yli -10*c saa poni takin päälleen yöksi. Mukavampi sitten nukkua, kun ei tarvitse miettiä ja märehtiä, paleleeko Poni. Kovin tyytyväiselle näytti vietettyään yön takki päällä.

Poni ja uusi takki

Mutta nuo kanat. Niillä pitäisi kuitenkin olla plussalla lämpötila. Nyt kun lunta ei ole vielä satanut rakennusten suojaksi ja katolle lämpöhukkaa estämään, meinaa kanala painua pakkaselle ainakin päivisin, kun lampaat ovat ulkona ponin kanssa. Siispä lämpölamppu kattoon näin aluksi. Lisälämmittimeksi saadaan kyllä patteria ja kaasulämmitintä käytävälle. Niiden ympärivuorokautinen käyttö vaan hieman jännittää. Tai se patteri meillä on ollutkin aiempina vuosina käytössä, mutta ainahan siinä oma riskinsä on. Tulisi nyt sitä lunta, kiitos!

Sitten kun yöpakkasen povataan laskevan alle -15*c siirtyy ponikin sisälle öitä viettämään. Siis tuon lämmityksen takia. Sujuvasti jo yhden yön viettikin lampailla yökylässä Uuden Vuoden aattona. Lähinnä noita paukkuja paossa, kun en vielä tiedä kuinka olisi niihin reagoinut yksinään. Uuhia alkuun hieman jännitti Ponin kyläily, mutta muutamassa minuutissa asettuivat ja totesivat ettei se kovin vaarallinen olento olekaan. Hiukan ennen puoltayötä kävin oven takana kuuntelemassa. Hiljaista oli, kunnes Poni kuuli minut ja hörähti hiljaa. Siihen kai Peikkokin heräsi, sillä seuraavana kuului kovin uninen Mää??.

Louhon kanssa on liikutus ollut aika hiljaista. Kenttä ja tiet ovat kivikovia ja koppuraisia. Huilikoon nyt niin jaksaa sitten kun lunta tulee. Tai on sitä liikutettu, muttei kovin tehokkaasti. Käyntiä kentällä tai sitten maastoon. Kovalla tiellä sitten hiukan pystyy ravailemaankin ja Louhon mielestä voisi ihan hyvin laukatakin. Ponin ensimmäinen ohjasajo on nyt suoritettu. Hermo meinasi mennä. Ei poniin vaan Minttu-koiraan joka innoissaan karjui täysillä koko matkan. Sitten piti itsekin huutaa ja karjua. Ihan kun siitä jotain apua olisi. Mintusta kun tuo ilo ja riemu vaan purkautuu äänenä.

Hilima on taas joutunut  hommiin, kun liiterin puut alkoivat käydä vähiin. Onneksi niitä on pinoissa tuolla pellolla. Viitisen kuormaa haettiin ja taas pärjää jonkin aikaa. Naapurin lapsetkin valjastettiin avuksi...