Vihdoinkin pahimmat pakkaset hellitti. Oli hieno kipaista aamulla ulos päästämään eläimiä ulkoilemaan, kun ei tarvinnut pukea hirmuista vaatemäärää päälleen. Melkoisia kuuraturkkeja nuo eläimet ovatkin olleet, kun ovat päivät joutuneet viettämään ulkona. Positiivista sinänsä, lampaat ovat olleet kiltisti aitauksen sisäpuolella, eivätkä ole edes yrittäneet karata. Aiempina talvina lampaiden ulkoilu on ollut lyhytaikaista ja valvottua, sillä heti tilaisuuden tullen ovat livahtaneet aidanraosta omille teilleen. Liekkö syynä sitten tuo Poni vai se, etten enää päästä heitä kulkemaan lankaportista, vaan pihaton kautta. Poni ja Peikko-pässi hengailevat edelleen yhdessä ja uuhet vaan makoilevat ja märehtivät.

Tuossa pahimmilla pakkasilla oli kova huoli PikkuRuu vuohesta. Naapuri, jonka kanssa meillä on yhteishuoltajuus vuohista, soitti eräänä iltana huolissaan. Ruu makaa kyljellään, en nouse ylös ja mäkättää hiljaa. Hui kauhistus! Ensiavuksi ehdotin siirtämään vuohen lämpimään ja tarjoamaan sille lämmintä hunajavettä, mihin on sekoitettu pieni määrä hiivaa. Ensimmäinen ajatus oli, että kyseessä on jokin pötsihäiriö. Odotettiin aamuun ja vuohi olikin hieman virkistynyt. Vuohet jäivät asumaan lämmitettyyn tilaan ja vointia seurailtiin. Muutama päivä meni paremmin, mutta taas tuli soitto, että Ruu on huonona. Vuohen yleiskunto vaikutti heikentyneen. Se on laihtunut, eikä ole kasvattanut kunnollista talviturkkia. Hain kotoa hieman lääkkeitä ja tarvikkeita vuohen hoitamiseen. Hunajaa antamaan energiaa, hiivaa ja soodaa parantamaan pötsin toimintaa sekä aspiriinia viemään kipua pois. Sain vuohen syömään hyvän satsin hunajaa ja samalla meni muutkin lääkkeet alas. Vuohi näytti virkistyvän. Nty lauhtumisen myötä täytynee askarrella Ruulle talvitakki ja katsoa voisiko sen jo palauttaa muiden sorkkaeläinten joukkoon.

Pakkaset on tuottaneet hieman hankaluuksia myös koirille. Minttu on kovin herkkä käpälistään eikä oikein pysty juoksemaan pakkasella. Pää kyllä menisi, mutta tassut ei kestä. Ja kun neidissä on myös filmitähden vikaa, niin tekee tassuihin sattumisesta melkoista draamaa. Kävimme tuossa merenjäällä kävelemässä ja luistelemassa, niin johan Minttu pienen matkan jälkeen järjesti meille ohjelmaa. Kaatui kyljelleen huutamaan suoraa huutoa ja nosti samanpuolen jalkoja ilmaan. Käpäliin sattuu!!! Ei auttanut isännän muuta, kuin siepata koira syliin ja kantaa rantaan. Rannassa kipu sitten unohtui ja juokseminen sujui taas mallikkaasti. Oscar-voittaja ainesta siis. Tossutkin on Mintulle tilattu, mutteivat ole vielä saapuneet.

Minttua "pelastamassa"

Oli meillä tässä hoitokoirakin kylässä männäviikonloppuna. Vieras uroskoira talossa aiheutti pieniä järjestelyjä. Koska Santerin pallinpoistosta ei vielä ole kulunut kuin kuukausi, en uskonut hormoonien tasaantuneen tarpeeksi. Niinpä helpoimmalla pääsimme, kun pidimme koirat erillään. Santeri kun on sellainen päänaukoja ja uhoaja, että tappeluksihan se olisi mennyt, todennäköisesti. Hoitokoira käyttäytyi mallikkaasti, vaikka onnistuikin katkaisemaan hihnansa ollessaan kiinni pihalla. Nähtävästi pysyi tontilla, joten uskalsimme pitää koiraa myös vapaana mukana hommissa. Ja kyllä se nauttikin juosta traktorin vierellä puita hakemassa ja auttoi kovasti lumien kolaamisessa. Omat koirat vaan hiukan protestoivat tilannetta ja raapivat suljetun oven melkoiseen kuntoon.

Hoitokoira