Pitkästä aikaa ehdin istahtaa koneelle niin, ettei heti tarvitse johonkin sännätä.

Pihattoa on askarreltu tuli hännän alla. Se on kuulkaa melko vaikeaa naulata levyjä seinään kännykän valossa. Milloin oli vasara hukassa, milloin loppui akku ruuvinvääntimestä juuri kriittisellä hetkellä. Sitten taas tuli tulkittua mittanauhaa väärin ja joutui sahaamaan samaa lankkua moneen otteeseen. Samalla tuli lähetettyä Joulupukille lahjatoive: hiukan lisää pituutta ja kolmas käsi. Ne tulisi kyllä tarpeeseen, sillä isäntä meni ja osti veneen ja siellähän se on nyt veneessä istunut lähipäivät. No, hyvä että on harrastuksia. Ainut vaan, että nyt meidän ainoat tikapuut on naapurissa venettä vasten nojallaan. Näppäränä viritin trukkilavoista itselleni tikkaat. Eihän ne kovin tukevat ole, mutta korkeammalle ylttää, kuin ilman.

Eilen illalla saapui pihattoasukki. PONI. Sieltä se kopsutteli tietäpitkin narun perässä. Peikko-pässi laitettiin kaveriksi ja toivottiin parasta. Peikkohan ihastui heti uuteen ystäväänsä ja rupesi kosiskelemaan tammaa. Yllättävän hyvin meni alkututustuminen. Heinää eteen ja ovi kiinni. Olin ajatellut, että he viettäisivät ensimmäisen yön pihaton sisätiloissa ja nyt aamulla päästäisin heidät tutustumaan tarhaan. Mitä vielä. Muutaman tunnin olivat siivosti. Ajoittain kävin kuuntelemassa, kuuluuko pihatosta rouskutusta. No, saunan jälkeen oli ihan hiljaista. Kurkkasin sisälle ja karsina oli tyhjä. Äkkiä juoksemaan otsalamppua sisältä ja pihalle ponia huutelemaan. Ei näy. Sitten sinne pihattotarhaan katsomaan, mistä ovat karanneet. Eihän ne missään karkuteillä olleet, vaan tutustuivat omatoimisesti ulkoilualueeseen pimeässä. Kiltisti tulivat sisään kun huutelin. Kunhan tuosta hieman valostuu, lähden korjailemaan oviaukkoa...

Santeri-koiralta lähti pallit. Olin muutaman kerran löytänyt sisältä merkkauspissat ja moinen hulluttelu sai loppua alkuunsa. Siis tämä Joulu mennään ilman kulkusia. Reilun viikon joutui koirapolo kulkemaan tötterö päässä. Melko vähän kauluri Santeria häiritsi, sillä sujuvasti hyppeli edelleen  sohvan selkänojan yli ja juoksi metsikössä. Yleensä kun koirat ahdistuvat lampunvarjostimesta kaulan ympärillä.

Sitten se Kyllikki-lehmä poiki. Vihdoin ja viimein! Mutta höh, tuli sonnivasikka. Eli meidän vasikkaprojekti siirtyi nyt keväämmälle. Jos tuossa maaliskuun lopulla laittelisi ilmoitusta, että halutaan ostaa lehmävasikka. Mahdollisimman pienikokoinen, Kiitos.

Mitään Joulua ei ole vielä ehditty laittaa. Vaan onhan tässä liki vuorokausi vielä aikaa. Äkkiäkös sitä hiukan siivoaa, tekee kilotolkulla ruokaa, raahaa kuusen metsästä ja touhuaa muut asiat. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, eläimet keksivät jotain ohjelmaa ja moni asia jää viimetippaan tai tekemättä. Sillä mennään, mitä ehditään tehdä.