Muutama ilta sitten sain kaverilta soiton. "Haluatko lehmän?" Siinä viluissani sohvannurkassa huopaan kääriytyneenä oli helppo sanoa ei. Marraskuussa on helppo sanoa ei. Tovi siinä keskusteltiin ja sanoinkin ääneen " odota vaan, mä soitan sulle huomenna ja olen keksinyt jonkun ratkaisun". Isäntäkin tuli sisään ja kerroin hänelle lehmä tarjouksesta. Isäntähän innostui vallan aiheesta. Äkkiä viestiä perään, mutta aamulla selvisi, että vasikka oli jo saanut uuden kodin. Voihan harmitus! Me jo suunniteltiin vasikkaa pihattoon ja ponia sille kaveriksi. No ei siinä mitään, verkot on heitetty vesille...