Ihan uskomatonta, että lampaat laiduntavat vielä marraskuussa! Kauankohan tätä herkkua vielä jatkuu.. Eivät tietenkään yötäpäivää pihalla ole, mutta päivisin pääsevät ainakin muutamaksi tunniksi vihreälle. Vaan eihän tuossa nurmessa mitään ravintoarvoja ole, mutta mielelle positiivinen vaikutus. Lisäksi on ollut niin kuivaa, ettei senkään puolesta ole vielä eläimiä tarvinnut sisään teljetä. Kanat ovat siirtyneet jo talviaikaan, vaikka keliä olisi, eivät enää halua ulkoilla. Hunaja viimeisenä pudottelee sulkiaan. Raukalla ei ole lainkaan pyrstöä ja muukin höyhenpeite on kovin räjähtäneen näköinen. Pikkukukko on vielä säilyttänyt henkensä. Saa nähdä, kauanko rauhallista rinnakkaiseloa Hermes-kukon kanssa jatkuu.

Kekriähän vietetään silloin, kun kaikki syystyöt on saatu päätökseen ja siirrytty sisäruokitakauteen. No me vähän otettiin ennnakkoa ja vietettiin Kekriä jo viime viikonloppuna. Eipä noita syystöitä enää muita ole jäljellä, kuin viimeiset kiepit aitalankaa. Mutta kun niitä ei malttaisi vielä kerätä, että pääsevät lampat laiduntamaan. Tuon piha-aitauksen taas jätän talveksi, mutta isomman laidunalan aidan kerään ennen lumia pois. Kunhan ei kovia vesisateita tulisi, niin voisi ulkoilua jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

No siihen Kekriin. Helsingin maalaisin helsinkiläinen saapui taas ilahduttamaan farmin väkeä ja auttamaan kekrin valmisteluissa. Lihaa otettiin sulamaan reilusti. Pässipoikien taka- ja etujalka. Luut vaan irti lihoista, öljyä, minttua ja valkosipulia selkään ja uuniin rosvopaistin tapaan käärittynä. Pari kiloa pässinkyljyksiä. Naapurinlehmää pyöriteltiin konjakissa, heitettiin vähän suolaa ja pippuria pintaan ja sekin uuniin. Sitten hiukan kalaa, kasviksia ja kermaperunoita. Koko päivä meni kokkaillessa ja aikataulukin hieman petti, kun rosvopaisti ei millään meinannut kypsyä täyteen mureuteensa. Saunottiin sitten vähän pidemmän kaavan mukaan, niin ehtivät viimeisetkin lihat kypsyä. Kekripäiväksi sattui tänä vuonna sopivasti pyhäinmiestenpäivä, tai halloween tai mörköpäivä, miten sitä kukakin haluaa kutsua. Siispä jälkiruokateemaksi otettiin hieman karumpi asenne. Kuollutta eläintä.

Googlen syövereistä kaivettiin ohjeet lammas- ja lehmäkakkuihin. Sitten hieman soveltamista aineiden kanssa ja koristelu lienee kaiken a ja o. Suklaarusinoita lampaan papanaksi, mansikkakastiketta vereksi. Jos idea ei kuvista aukene, niin lammaskakun teemana on "susi söi lampaan" ja lehmäkakun ajatus oli, että lehmän pää on irrallisena ja veri valuu... Sanotaanhan sitä, ettei ruualla saisi leikkiä, mutta jos sen tekeminen aiheuttaa vedet silmissä nauramista, lienee pikku leikki välillä paikoillaan. Tusinan verran ystäviä tuli ruokittua ja ylikin jäi. Ensi vuonna uudestaan!