Tuossa viikolla ilmatieteenlaitos varoitti torstai-perjantai välisenä yönä alkavasta karmeasta puhurista. Taivaalta piti sataa saavista kaataen ja salamoiden räiskyä. Odotettavissa oli lentäviä esineitä ja kaatuvia puita. Hysteerikkona rupesin tietenkin varautumaan pahimpaan. Kuivitin lampaiden sisätilat ja laitoin vedet valmiiksi. Ajattelin ottaa uuhet ja vuohet yöksi sisään, vaikka heillä onkin laitumella suojanaan pihatto ja katos. Kun kaikki oli valmista hain eläimet sisään suojaan puhurilta. Vuohien mielestä tilanne oli niin jännittävä, että alkoivat heti pomottaa lampaita ja puskea heitä. Koska sisätiloissa ei lampaalla ole kovin paljoa tilaa väistää, meinasi homma karata käsistä. Siis vuohet ulos ja lampaat jäi sisään. Arvata saattaa, etteivät ne vuohet siellä aitauksessa yksinään pysyneet. Yritettiin hyvällä ja pahalla. Saivat leipää ja omenoita, heinää runsaasti pihattoon. Ei auta, sieltä se vuohi livahtaa, heti kun selkänsä kääntää. Sitten sähköä aitaan ja koira perään. Ei auttanut sekään. Siis vuohet joutuivat kanahäkkiin ja kanojen ikkuna meni kiinni. Ihme kyllä, pysyivät kanahäkissä koko yön.

Aamulla heräsin ja totesin, ettei ainakaan vielä myrskyä näkýnyt. Mutta miten oiva tilaisuus keritä lampaat, kun ovat erillään vuohista. Siispä fiskarssit kouraan ja lampaan parturointiin. Jos viimeksi haaveillin kerintäkoneesta, nyt alkoi mieleen piirtyä kuva kerintäpöydästä. Selkä huutaa hoosiannaa, kun joutuu kyykkimään lampaan mahanalusvilloja. Jotka tietenin ovat kivasti huopuneet lähes nahkaan kiinni. Otsalampun hain avuksi. Se helpotti hieman hommaa mustan Elvilampaan kohdalla. Paiotsi Ainon jouduin sitomaan kiinni, ettei häiriköisi niin kovin suoritusta. Aino on hirrmuisessa kiimassa ja osallistui Elvin kerintään puskemalla, hakkaamalla etusorkalla ja muuten vaan änkemällä väliin. Tällä välin vuohet karkasivat myös kanahäkistä. Koirat haukkuu ja hyppii, vuohet sinkoilee joka suuntaan ja lampaat puskee. Tavallinen päiväsirkus taas käynnissä. Nähtävästi vuohen saa palautettua aitaukseen ja jopa hetken aikaa pysymään siellä, kun avaa ja sulkee nopealla tahdilla sateenvarjoa sen takana.

Siinä lammasta keritessä oli aikaa seurailla kanojakin sillä silmällä. Lähinnä minua kiinnosti, kuinka pikkukukko pärjäilee porukassa, tai siis joko on tullut aika heilauttaa vesuria. Hienostihan tuo vielä menee. Väistää pääkukko Hermestä, mutta saa myös ruokailla muiden mukana. Pääsee myös alemmalle orrelle, jossa osa kanoistakin nukkuu. Pikkukukko on ottanut tavakseen vahtia, kun jou kanoista tulee munimaan. Päivystää aina vieressä tikkaalla. Ja opettelee kiekumaan! Jos jokin on hassun kuuloista, niin kiekumisen harjoittelu. Sieltä voi tulla ihan mitä vaan. Pikkukukko on vasta kokokrääh! vaiheessa.

Onneksi yöt on vielä lämpimiä, joten jos ei vaakatasossa vettä tule, saavat sorkkaeläimet jatkaa laidunkauttaan. Pojat tulee alkuviikosta pois saaresta. Syövät sitten hetken naapurissa omenoita, kunnes on aika lähteä jatkojalostukseen ja Peikon tulla kotiin hoitamaan miestenhommia. Heti kun yöt viilenevät ja lampaat muuttavat syysruointaan, on aika palauttaa vuohet naapuriin. Vien jokusenkymmentä heinäpaalia mennessäni elatusmaksuina. Meillä kun on yhteishuotajuus noista pikkuapulaisista.