Satuin saamaan suuni auki oikeassa kohtaa, tai oikeastaan osasin kirjoittaa sopivaan paikkaan kaipaavani vanhoja eläin- ja maatalousaiheisia kirjoja. Posti sitten toi aarrelaatikon, joka sisälsi 11 kappaletta vanhoja kirjoja. Sain hyppysiini monen himoitseman kananhoitokirjan, muutaman maanviljelysoppikirjan, ja monta muuta hienoa aarretta menneiltä vuosilta. Nyt olen sitten hautautunut muutamana iltana sohvannurkkaan tutkimaan, kuinka entisaikaan eläimiä hoidettiin.

20150921_165556.jpg

Lukunurkkaus

Kovaa työtä se on kananhoitokin ollut enstisaikaan. Kanalassa on käyty moneen otteeseen päivän aikana, joten voin vaan todetra nykytekniikan auttavan kummasti tässä eläinharrastuksessa. Aamulla aikaisin sytytettiin valot ja heiteltiin pehkuun kauroja. Samalla nostettiin orret seinälle (ettei kanat laiskistu) ja lämmitettiin kanalaa. Muutaman tunnin kuluttua oli aamuappeen aika. Puoliltapäivin taas jyviä pehkuun. Iltapäivällä jaettiin uudelleen apetta ja laskettiin orret alas. Vuoropäivin kanoille laitettiin katosta roikkumaan lihaa ja kasviksia. Pehkua kohenneltiin pitkin päivää ja munintapesät siivottiin ainakin kahdesti päivän aikana. Samalla kun kerättiin munat. Kanalaa tuuletettiin kahdesti päivässä ja siinä välissä taas piti lämmittää. Kirja antaa ohjeet erikokoisten kanaloiden rakentamiseen ja kirjassa on myös kattava lista erilaisista kanojen taudeista ja niiden hoidosta. Esimerkiksi kalkkijalan hoidosta sanotaan näin: " Jalat pestään lämpöisellä wedellä, samalla sivellään niihhin vahvasti saippuaa tahi linolia sekä harjataan kankealla harjalla. Sitten sivellään jalkoihin wähän waseliinia ja tervataan ne hienolla lämmöstä räytyneellä (?) hautaterwalla tai petroolilla. Tauti on tarttuwa, mutta voidaan helposti huolellisella hoidolla parantaa.

DSC04881.jpg

Kananhoitokirja

Kunhan noita aikansa lukee, saa niistä varmasti monta hyvää käytännönvinkkiä. Kotieläinoppikirjasta jo löysin lampaille tarkoitetun aitapannan, jonka ansiosta lammas ei pääse karkaamaan aitalankojen välistä. Samainen kirja myös kertoo aivan samoja asioita hevosenhoidosta, kun ne kirjat joita minä opiskelin parikymmentävuotta sitten. Asiat ehkä esitetään hieman erilaisella tavalla, mutta asia on sama. Se mikä kirjoissa paistaa, on ylpeys hyvinvoivasta eläimestä ja on kunnia-asia hoitaa eläimet esimerkillisesti. Joihinkin kirjoihin on myös lisätty omia muistiinpanoja. Kotieläinoppi, kohta Sika: "ei elä kauan. Jos ei kuole niin se tapetaan".

DSC04835.jpg

Palaan tähän kirja-aiheeseen , kunhan olen niiden sisältöön paremmin tutustunut. Onneksi on talvi tulossa, niin on paremmin aikaa paneutua tuohon lukuharrastukseen. Muutama kirja on kirjoitettu vanhalla fontilla ja kestää hetken tulkita kaikkia sanoja.

DSC04831.jpg