"On pässi nyt merelle lähtenyt, pikku kaarnapurrellaan. Mut vaik onkin tuuli jo yltynyt, pässi määkii innoissaan. Hiiuli hei! Huolta nyt ei pässit kun näin käy saarta päin, hiiuli hei! Huolta nyt ei pässit nyt tunne ei".

Saimme kylään Helsingin maalaisimman helsinkiläisen ja tuulikin tyyntyi sopivasti, joten oli aika siirtää pässipojat saareen. Valjaat päälle, pässit pakettiautoon ja kohti Kalasatamaa. Siellä meitä odotti vene ja lammaspaimeneksi lupautunut ystävä. Pojat nosteltiin yksi kerrallaan veneeseen ja matkaevääksi varattiin kassillinen leipää. Pienistä mainingeista huolimatta pojat matkustivat hienosti. Ainoastaa Peikkoa hieman jännitti, mikä näkyi suupielien nykimisenä. Välillä maisteltiin leipää ja sitten vaan nautiskeltiin vilvoittavasta merituulesta. Parikymmentä minuuttia ja olimme rannassa. Isäntä piteli venettä paikallaan ja sieltä ne kiltisti yksi toisensa jälkeen hyppäsivät kovalle maalle.

Ja mitä herkkuja saari olikaan pullollaan! Monensorttista heinää, puita, pensaita, kukkia ja metsämansikoita. Pässit eivät oikein osanneet päättää mitä kaikkea he söisivät. Maisteltiin sieltä ja täältä ja kirmattiin  kivillä ja poluilla. Pieni tutkimusretki piti tehdä saaren ympäri ja todeta, etteivät edes tarvitse sinne katosta. Isoja kuusia mataline oksinee oli siellä täällä. Sinne on hyvä pikkupässin mennä sateensuojaan, jos siltä näyttäisi.Lammaspaimenystävä lupasi käydä katsomassa poikia ahkerasti ja tehdä katoksen jos tarvitsisi. Hänellä kun on mökki siinä ihan vieressä. Lähes uimamatkan päässä. Siinä sitä on pojilla projektia saaren siivouksessa. Katsotaan sitten syksymmällä, kuikan hyvin ovat hommansa hoitaneet. Hieman kateellisena toivotin heille hyvää kesää. Paluu matkalla taas laulettiin.

"Pässillä on saari, se pässin saari on. Ai ai uuhia, uuhilla ei ole saaria, mutta meidän pässeillä, oma saari on!"