Pelto on taas niin märkä, ettei sinne Hilima-raktorilla pääse. No, mitäs sitä sitten tekisi?? Aitaapa hyvinkin. Se jäi keväällä vähän vaiheeseen tuo aidanrakennus, joten sitä sitten jatkamaan. Tolpat on kutakuinkin pystyssä. Vain 3 puuttuu. Mutta siellä' tulee joko kallio, tai sitten ISO kivi vastaan. No, täytyy soveltaa jotenkin. Nythän meillä on ollut lammasverkko viritettynä noihin tolppiin, että eläimet pysyisivät pihan oikealla puolella. Siis katkomaan kuusenoksia, joita sitten kuulema voi keittämisen jälkeen helposti pyöritellä riu'un kannattimiksi. Tai ainakin näin luin jostain internetin perinnerakentamisen sivuilta.

Katkoin sitten eri paksuisia ja pituisia oksia lähipusikosta ja raahasin ne pihalle. Tulet saunanpataan ja veden alettua kiehua tuuppasin muutaman oksan veteen. Ne oli niitä paksumpia. Eihän ne millään meidän pataan mahtuneet, kun en saanut taivutettua niitä sisään. Seuraavaksi kokeiluun vähän ohuemmat oksat. Ne uppsivat ja taipuivat jo vähän paremmin. Ja tovin aikaa kiehuvassa vedessä oltuaan olivatkin ihan taipuisia. Ahnehtia ei saanut. Jos otti vedestä mukaansa enemmän kuin 3 oksaa, ehti ne viimeiset jo kuivahtaa vuoroaan odottaessa. Katkesivat sitten kun yritti kieputtaa tolppien ympäri.

Oksakeittoa keitellessä alkoi pihalta kuulua isännän mekastusta. " Tule nyt jumankauta pois sieltä! EI!! Älä nyt ainakaan sinne mene!! VAIMOOOO!!" Pitihän se mennä katsomaan, mikä  hätä siellä nyt oli. Yksi hevosista oli päättänyt tutustua sisätiloihin ja tunkenut itsensä lampolan käytävälle. Ihmettelen vaan, kuinka se on sinne edes mahtunut menemään, kun oviaukkokaan ei ole kuin 150cm korkea ja käytävä itsessään maksimissaan 80cm leveä. Eikä se käytävä mihinkään johda, joten ympäri hevosta ei saanut käännettyä. Käytävällä oleva hevosvanhus jo alkoi hieman hätääntyä. Tallikaveri juoksi hulluna ympäri pihaa ja hirnui. Louho "viisaampana" päätti tulla katsomaan ja auttamaan ja tunki itsensä vielä rehuhuoneeseen, minkä kautta kulku lampolaan tapahtuu. Siispä ensin oma hevonen ulos. Hienosäädöllä peruutusta kivennäisastioiden viereen ja siitä jyrkkä käännös ovelle. Kiltti hevonen, kun onnistui kerralla. Sitten se käytävällä seilaava yksilö. Rouva yritti kyllä itsekin päästä pois, mutta kääntymään ei mahtunut ja korkea kynnys esti peruutuksen omatoimisesti. Kertaalleen jouduin tekemään Tarzanloikan aidanpäälle, kun paniikki meinast tammaan iskeä. Hetken hevosta rauhoiteltua, sain tamman peruuttamaan kapeasta ja melko korkealla olevasta oviaukosta. Vielä peruutus siihen kivennäisastioiden viereen ja reitti ulos oli selvä.

Takaisin oksankeittoon. Tulikin oli jo ehtinyt sammua padasta joten joudun sytyttämään sen uudelleen. Ja hakemaan lisää oksia. Niitä menee valtavasti! Varsinkin kun tuohon alkuharjoitteluun meni jo parisenkymmentä, ennenkuin oppi kauanko keittää ja minkä paksuisia oksia. Viimeisiä oksia siinä sitten keittelin ja jouduin hieman raottamaan aitaverkkoa irti kulmatolpasta. Että sain oksat taivuteltua tolppiin. Olin tunkesnut sen verkon sinne tolppien väliin. Tietenkin. No toinen kesähevonen äkkäsi heti tilaisuutensa koittaneen ja ainakin miljoonaa porhalsi pihalta tielle ja karkuun. Muut tietenkin yrittivät perässä. Kasvoin varmaan kolmemetriseksi kun yritin toimia portinvartijana ja estää loppujakin rynnistämästä karkuun. Äkkiä verkko kiinni ja hevosen metsästykseen. Eihän niillä tietenkään mitään riimuja ole päässä ja kun tilaisuus kerran tuli, otti hevonen siitä kaiken irti. Pihan matkalla ravasi tiellä edestakaisin, eikä tietenkään anna kiinni. Kaverit vielä yllyttivät juoksemalla pihan puolella aidanviertä edestakaisin.  Hevoset <3