Juhannus ja kesän ensimmäiset vapaat alkoi farmilla. Isännän kanssa ollaan tiiviisti istuttu haudontakoneen vieressä, sillä siellä tapahtuu kummia! Tai ihan normaaliahan tuo on, mutta meille niin uutta, sillä tähän asti ovat kanat itse hoitaneet haudonnan. Nyt pääsemme näkemään kuoriutumisen lähietäisyydeltä. Keskiviikko-iltana, juuri ennen nukkumaanmenoa kurkkasin koneeseen. Yksi munista heilahti voimakkaasti. Tiukka tuijotus ja KYLLÄ! muna heiluu. Aamulla ennen viittä oli vielä hiljaista, mutta isännän herätessä oli muutamaan munaan tullut jo särö. Isäntä sitten huoltoasemallakin kertoi levottomista munista myyjälle. Oli ottanut videopätkääkin. Pakkohan se oli hiukan aikaisemmin karata työpaikalta "juhannuksen viettoon", jos vaikka olisi  tipuja odottamassa. Ei ollut, mutta säröt olivat suurentuneet ja yhdestä munasta pilkisti nokka. Siinä sitten vahdattiin munia ja kannustettiin tipuja kuoriutumaan. Paljon muuta sitä ei malttanutkaan tehdä. Pikaisesti kävin kukkia keräämässä ja äkkiä takaisin katsomaan onko tapahtumia. Sieltä ne sitten pikkuhiljaa alkoivat rapsahtelemaan kuoristaan ulos. Nyt aattoaamuna on 4 tipua kuoriutunut. Piipittävät vielä koneen lämmössä, mutta pääsevät jo tänään muuttamaan omaan kommuuniinsa kanalaan. Häkitettynä tietenkin.

Pörröhäntä, ylimmäinen tipun- ja munanvartija

Sitten meidän peltoon on iskenyt vihulainen nimeltä jättipalsami. Olen jo jokusen tuhat tainta nyppinyt, mutta melkoinen urakka on vielä edessä. Kaikki pitäisi saada pois ennen kukintaa tai viimeistään ennen siementämistä. Yhdestä kukasta kun lentää useampi tuhat siementä ja sitten ollaan lirissä. Ahkeran päättelyn tuloksena; kasvi on tullut äkeen mukana peltoon. VOI PERHANA! Olen yrittänyt puhuttaa kylän lapsia nyppimistalkoisiin, mutta kannatus on ollut kovin heikkoa. Palkkaakin lupasin maksaa, mutta vielä ei vapaaehtoisia ole näkynyt. Nypin itse ne mitkä ehdin ja jaksan ja loput sitten niittoon. On muuten ollut hyvä tämä alkukesä eläinten kannalta. Jatkuva tuuli ja pieni sade on pitänyt ötökät loitolla. Nyt muutaman vähemmäntuulisen päivän iltana on sitten hevosraukat olleet mustanaan jotain pikkuötökkää. Tulevat sitten syömisen lomassa hakemaan rapsutuspalvelua kutiseviin ötökänpuremiin. Lampaat pääsevät hieman helpommalla massiivisen villansa ansiosta. Vuohet taas, no, Ruu on hangannut itseltään karvat pois ja Söpö vaan on. Mielellään kyllä viettävät aikaa pihatossa ja sorkkaeläinten katoksessa. Sateella eivät ainakaan ulos tule. Emäntäänsä tulleet, sokerista ovat vuohetkin.

Jättipalsami

Mikäs se parempaa Juhannushommaa olisi, kun paskan kärräys. Eli lampolan tyhjennys alkakoon. Hilimalla viedään vanhat kuivikkeet kakkoineen peltoon läjälle ja tuodaan klapeja tilalle. Eli semmoista edestakaisn hommaa. Meillä vaan joutuu käsipelissä lappamaan nuo kakat ulos, kun kottikärrytkään ei meinaa mahtua kääntymään ovista. Semmosta se oli silloin sata vuotta sitten. Ei ollut läpiajettavia rakennuksia tai muita käteviä tyhjennyssysteemejä. Näillä eläinmäärillä vielä selviää ja harrastushan tämä onkin. Tai elämäntapa. Kuinka vaan.

Tässä kauniit orvokit

(jotka lampaat söi hieman lyhyemmäksi)

Leppoisaa Juhannusta kaikille! Jos jotain merkittävää tapahtuu, tulen kyllä kertomaan!